Kummitusjunan kyydissä

Ritva Toivola : Kummitusjuna
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana Ilkka Merivaara 

Olipas kiva äänikirja!

Kummitusjuna on kokoelma lapsille suunnattuja kummitustarinoita,jotka totta puhuen eivät ehkä ole ihan kamalan pelottavia, mutta hauskasti vinksallaan. Tätä kuunteli mielellään ihan aikuisten oikeasti.

Kummitusjuna esiintyy kahdessakin tarinassa. Sen löytää Ouluun matkalla olevan junan pelottavissa äänissä ja huvipuiston jumahtaneessa laitteessa. Mukavasti värisyttäviä juttuja molemmat. Suuria suosikkejani taas olivat koulutehtäviä syövä nettimato sekä outo taksikuski lumisilla teillä.

Tosin on vaikea valita hyvien tarinoiden joukosta sillä niitä on niin monta. Novellit ovat myös mukavan lyhyitä 10-20min noin enimmäkseen, joten ne sopivat mukavasti seuraksi lyhyillä matkoilla tai koululaisen vihdykkeeksi iltapäivän välipalalla. Tarina Saimaan rannoilta löytyvistä luolamaalauksista varmasti kutkuttaa seikkailunhaluisten mieliä ja kiusaaja saa hyvän opetuksen kivimiesten seurassa. Ja vielä oli monia muitakin mukavia juttuja.

Tällaisia hyvin kirjoitettuja ja hyvää mieltä tuottavia kirjoja ei ole ollenkaan liikaa. Ritva Toivola on kirjoittanut ja julkaissut yli 30 lasten- ja nuortenkirjaa. Siinäpä mukava lisä sekä minun että poikien lukulistalle!

Mahdollisesti kiinnostuneille tiedoksi, että tämä kolmen tunnin äänikirja kustantaa 6,90€ Elisa Kirjalla. Sehän on vähemmän kuin elokuvalippu!

Viime aikoina onkin vastaan tullut monia mielenkiintoisia kirjoja lapsille. Viimeisimpänä esim. Lasten e-Tarinat, joilla meidänkin ryhmärämän sai hetkeksi hiljaiseksi.

Pojat, lukemaan! Septimus Heapia

Angie Sage : Septimus Heap 3 ensimmäistä osaa 
Magiaa, Varjo, Peili 
Luettavaksi kirjastosta 

Pojat, lukemaan! - haasteeseen laitan tämän silläkin uhalla, että omat muksut ryhtyvät syyttämään valheellisesta mainonnasta. Kumpikaan vanhemmista pojista ei nimittäin suostunut näitä lukemaan takakannen perusteella, mutta sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö joku muu poika voisi näistä nauttia. Meidän poitsut vaan taitavat olla erikoisen kranttuja.

Septimus Heap on sarja velho-oppilaasta, tai ei hän alkuun ole velho-oppilas ollenkaan vaan seitsemännen pojan kadonnut seitsemäs poika. Seitsemän on maaginen luku ja Septimuksen uskotaan olevan tarkoitettu suuriin tekoihin. Siksi hänet halutaan pahojen voimien palvelukseen ja siksi hyvin puoli suojelee häntä, siis hänen voimiensa vuoksi ja ehkä vähän siksikin, että hän sattuu olemaan viimeinkin osa perhettä.

Perhe onkin mielenkiintoinen velhoperhe. Sarjan ensimmäisessä osassa "Magiaa", huomataan hovin pikkuprinsessan päätyneen sattuman kautta Heapin perheen hoiviin. Se onkin hyvä juttu, sillä prinsessan kuningataräiti murhattiin ja prinsessankin piti mennä samaa tietä. Seikkailu alkaa, kun prinsessa pitää pelastaa jo toistamiseen...

Toisessa osassa seikkailu jatkuu ja velho-oppilas joutuu suurien haasteiden eteen pahan varjon uhatessa hänen opettajaansa ja yllättävienkin vihollisten hyökätessä.

Kolmannessa osassa taas taistellaan pahantahtoista haamua vastaan ja kuljetaan ajassa taaksepäin.

En viitsinyt kirjoittaa sen enempää noita juoniselostuksia, jos vaikka tätä eksyvät katsomaan jotkut POJAT, jotka haluaisivat ryhtyä LUKEMAAN...

Sanottakoon vain, että kirjat ovat täynnä hauskoja henkilöhahmoja hajamielisestä perusvelhoisästä suon keskellä taikajuomapullojen keskellä asuvaan Turvaajanoitaan. Metsässä asuvat vaaralliset ahmat ja metsännoidat, tärkeitä viestejä kuljettavat viestirotat. Kaupungit ovat täynnä haamuja, jotka ilmestyvät halutessaan ja vaikuttavat elävien toimiin kuin ennen rajan yli siirtymistään.

Pidin myös kirjojen kuvaamasta maailmasta, joka yhdistelee virkistävästi perinteisiä fantasiaelementtejä, kuten velhotorneja ja ihmissyöjäpuita uudenlaisella näkökulmalla kuten lohikäärmelaivalla ja lempihahmokseen vanhalla iällä jähmettyvillä muodonmuuttajilla (isoisä katosi puuksi metsään juuri tällä tavoin...).

Sarjan osissa on kivaa sekin, että ainakin kolme ensimmäistä osaa ovat itsenäisiä tarinoita. (Tosin niinhän tapahtui Harry Potter-sarjassakin ennen kuin se muuttui tahmaiseksi listaksi jatko-osia).

Juonet ovat myös vauhdikkaita, eivät superjännittäviä, mutta täynnä käänteitä. Ainakin minua ne viihdyttivät ja olettaisin fantasiatarinoista pitävän kymmenvuotiaankin niihin uppoutuvan mielellään. Minä pidin näistä itse asiassa niin paljon, että kolmen osan kirous taitaa Septimus Heapin osalta raueta ja luen jossain kohtaa vielä seuraavatkin osat.




P.S. äänikirjalumous jatkuu. Kirppu on uponnut Taru Sormusten Herrasta ensimmäiseen osaan. Tosin hän vähän kommentoi, että "kylläpä siinä selitetään". Katsotaan kestääkö kiinnostus...