Karhu kyydissä ja tekniikkakatsaus

Michael Bond: Karhu nimeltä Paddington 
lukijana Mikko Kivinen 
Oma ostos Elisa Kirjasta (tarjous voimassa 31.1. saakka eli vielä tänään) 

Jep, tämä on mennyt ihan äänikirjoiksi - edelleen. Muutoksiakin on tosin tapahtunut. Sain tässä vuoden alussa käyttööni iPhone vitosen. Sen seurauksena elämässäni on muuttunut kaksi asiaa:

1. Olen päätynyt Instagrammiin ja täysin koukuttunut. Siellä näkee kuvissa tosi taideteoksia. Jos haluatte nähdä minun vähemmän taiteellisia otoksiani (kuten mm. väsynyt metroselfie, toimistoaamiainen tai kirja menossa jne...) niin tervetuloa seuraamaan minna_vuocho

2. Latasin Elisa Kirjan iPhone sovelluksen ja kas, kirjojen lataaminen helpottui askeleella. Lumian kanssa kirjat pitää ladata Zune-ohjelman kautta (tai ainakaan minä en keksinyt muuta nopeaa keinoa) ja siitä sitten synkata puhelimeen. Elisa Kirjan sovelluksella kirjahyllyyn saa kirjat suoraan yhdellä napautuksella. Vielä kun oppisi käyttämään Applen nappikuulokkeita.

Kolmas juttu.. joo, tiedän, lupasin vain kaksi, mutta tämä nyt ei varsinaisesti ole muuttanut elämääni sen suuremmin... on se, että opin vihdoin yhdistämään puhelimeni auton kaiuttimiin. Ero aikaisempiin yrityksiin voi johtua uudesta puhelimesta ja sen yhteensopivuudesta, mutta nyt sain puhelimesta usb-kaapelin kautta äänikirjan kaikumaan auton omista kaiuttimista. Ei tarvinnut kuin pistää johto kiinni, äänikirja päälle ja volyymi tarpeeksi kovalle. Tämän ansiosta äänikirjasta voi nauttia myös takapenkki ja toimintoa tietysti testattiin iki-ihanan Karhuherra Paddingtonin avulla.

Voi Paddington! Perun perukoilta Lontooseen päätynyt ihanan kömpelö karhuherra, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja voittaa kaikkien sydämet puolelleen. Eihän tuosta voi kuin pitää. Takapenkki nauroi ääneen useammin kuin kerran ja siellä oli sentään poikia ikäjanalla kolmesta kahteentoista. Kaikille kelpasi, eivätkä äiti ja tätikään etupenkillä olleet ollenkaan immuuneja pörröisen karhun charmille. Sellaista herttaisen kilttiä, muttei ollenkaan imelää.

Mikko Kivinen oli minulle äänikirjan lukijana uusi tuttavuus, mutta onneksi tuli kuunneltua. Onkohan hän lukenut muitakin kirjoja? Meinaan tässä hän oli aivan mahtava! Osa kirjan riemukkuudesta tuli aivan varmasti lukijan äänenpainotuksista ja sävyistä. Tätä lisää! Onneksi Paddingoneita löytyy äänikirjoina vielä kaksi. Nekin ovat jo ladattuna. Enää vain pitäisi keksiä, minne lähdetään autolla ajelemaan niitä kuuntelemaan...

Koukutettu!

Siru Kolu: Me Rosvolat!
lukijana: Hannu-Pekka Björkman
Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Hahaa... Sainpas koukutettua! Meidän Kirppumme 10v, joka välttelee kirjoja kuin mätiä munia on jäänyt äänikirjakoukkuun. Se alkoi Sysimetsästä ja jatkui nyt vauhdikkailla Rosvoloiden seikkailuilla. Oli kuulemma kivaa.
Parasta Kirpun mielestä olivat "Ne tappelut! Olen samaa mieltä Hurja-Kaarlon kanssa siitä, että tappelut vaan joka paikkaan..." Hmmph, ihan selkeästi poikakirja-tyyppiä siis...

On kesän alku, kun Vilja ryöstetään. Noin vain hän päätyy päällikkö Hurja-Kaarlon kainalossa Rosvoloiden rosvoautoon ja vangiksi. Hurjat maantierosvot eivät kuitenkaan sitten olekaan niin pelottavia kuin voisi luulla. Suunta otetaan rosvojen kesäjuhlille ja matkan varrella opetellaan rosvouksen hienouksia. Sitten kaikki menee pieleen ja edessä ovat muutoksen ajat niin Rosvoloille kuin Viljallekin.

Rosvoloiden seikkailuissa on pikaisia käänteitä ja hauskoja hetkiä. Aikuisen korvaan jutut ovat välillä ehkä vähän turhaan hauskaksi tehtyjä ja pikkuisen teennäisiäkin, mutta kymmenvuotiaaseen näytti uppoavan. Esikoinen 12v taas kuunteli kaksi ensimmäistä lukua ja jätti sikseen. Ei kuulemma ollut hänelle sopiva kirja. Tiedä sitten oliko kyse tyypistä vaiko parin vuoden ikäerosta.

Henkilöhahmot ovat sopivan yliammuttuja, varsinkin aikuiset. Järjen ääni kuuluukin pääasiassa lasten suusta ja erityisesti Vilja osoittautuu järjestelmälliseksi ja järkeväksi. Hänen ansiostaan Rosvolat saavat ei vain yhtä, vaan useampia merkkirikoksia ja rosvous tuodaan moderniin aikaan. Ehkä lapsia viehättävätkin tarinassa juuri perheen isä ja äiti, jotka syövät lihapullia sinapilla näkkileivän päällä ja haluavat karkkia lounaaksi. Vähän toista kuin salaattia ja muuta terveellistä tuputtava äiti tai nukkumaanmenoajoista naputtava isä...

On kirjassa kuitenkin jonkunlaista opetustakin erilaisuuden hyväksymisestä ja siitä, miten kompromissit ovat välillä tarpeen. Oli kuitenkin ihana kuunnella kirjaa, joka ei opettamalla opeta vaan painopiste on hauskuudessa.

Kaikkiaan siis varsin oiva äänikirjatuttavuus. Lukijana Hannu-Pekka Björkman oli miellyttävää kuunneltavaa ja tarinan kohkaaminen ei kyllästyttänyt. Rosvoloiden edesottamuksista on tehty muutama muukin kirja, mutta me siirrymme seuraavaksi klassikkoon äänikirjojen osalta. Ehkäpä Hobitin avulla saadaan se esikoinen istumaan paikallaan kirjaa kuuntelemassa :-)

Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta