Virallisesti koukussa

Jos tv-sarjaa katsoo kahdeksanteen osaan saakka, niin eikös silloin ole jo virallisesti koukussa ? Varsinkin, kun kyseessä on minunkaltaiseni vaini harvoin yleensäkään televisiota katsova henkilö? Vaikka en minä kyllä nytkään varsinaisesti katso televisiota. Meillä kun kyseinen apparaatti on yleensä ihan muissa käsissä kaikkien pelikonsolien ja rugbymatsien vuoksi. Onneksi on läppäri ja kuulokkeet.

Vuosia sitten (itse asiassa aikalailla tämän blogin alkuaikoina) lueskelin äitiyslomalla M.C.Beatonin dekkarisarjaa Cotswoldin maalaiskyläidylliin muuttaneesta keski-ikäisestä pr-naisesta, joka jostain syystä törmää ruumiisiin joka käänteessä. Sarja oli varsin viihdyttävä ja vei ajatukset pois silloisesta vaipparumbasta. Nyt kyseiset dekkarit ovat CMorella katsottavana tv-sarjana.

Viisikymppisen topakan sinkun tapa rynnätä haasteita (ja murhaajia) päin on riemastuttava ja jotenkin hänen ajatuksensa oman kroppansa osalta ja sinkkuna olemisen vaikeudet saivat viihtymään kirjojen parissa ja nyt sitten tv:nä äärellä. Toki Agatha Raisin on välillä raivostuttavan omapäinen ja jopa pikkuisen tyhmä, mutta kuitenkin hänellä on hyvä sydän ja lopulta kaikki aina selviää - paitsi Agathan omissa sydämenasioissa on vähän ihmettelemistä. Naapurin ihana kirjalijamies, kun aiheuttaa tykytyksiä, mutta mutkia matkassa on useamman jakson edestä.

Sarjassa selvitellään niin linnan perintökiemuroita kuin läpikulkuoikeuksista kinaavia kävelyklubilaisia, päälleen istutetun puutarhurin arvoituksesta puhumattakaan. Jutut ovat aika mielikuvituksellisia, henkilöhahmot pikkuisen karikatyyrejä ja englantilainen maaseutu kaunista. Mikäs siinä on katsoessa ?

Vähän on Agatha tv:ssä simpsakampi kuin mitä kirjojen perusteella kuvittelin, mutta mikäs siinä... Kerrankos sitä mielikuviaan päivittelee (ja onneksi kirjojen lukemisesta on aika monta vuotta, joten ovat kuvat vähän päässeet jo sumentumaankin.

Kirjasarjaan kyllästyin kymmenennen osan kohdalla - saa nähdä, montako osaa menee telkkarista. Seuraavana tosiaan vuorossa jo kahdeksas osa. Kaikkiaan CMorelta näköjään löytyy kaksi kautta eli 14 jaksoa...

Oletteko muut höyrähtäneet tähän (tai johonkin muuhun) tv-sarjaan ?

Sivistynyt... öööö.... hauska... ei kai....

Sivistynyt, britti, homoseksuaali, hillitty, kuivaa huumoria viljelevä, hauska - siinä määreitä, jotka tähän saakka näyttelijä/kirjailija Stephen Fry on mielessäni herättänyt. Enpä tiedä pätevätkö nuo enää.

Ensinnäkään, minusta kirja ei ollut kauhean hauska. Siinä seurataan kuvitteellisen Mrs Fryn edesottamuksia vuoden ajan hänen pitämänsä päiväkirjan mukana. Eivät minua kauheasti naurattaneet lasten ongelmat tai äidin kykenemättömyys ja haluttomuus niihin puuttua. Enkä myöskään hihitellyt rouva Fryn kuvauksille saamattomasta miehestään, jonka lukija kuitenkin tietää olevan menestynyt ja kuuluisa. Lähinnä minua vähän puistatti ja säälitti.

Britti ehkä vielä pätee. Saarivaltakunnan asukkaitahan, erityisesti miehiä, pidetään kaikissa huumoriohjelmissa täynnä estoja olevina ja kuitenkin salaa kaikenlaista "likaista" himoavina hirmuina. Mrs Fryn valituksista miehensä edesottamuksissa tulee useammin kuin kerran vastaan hyvinkin seksuaalisviritteista ja omituistakin toimintaa. Epäsuorasti vihjailtuina tietenkin.

Käsittääkseni Stephen Fry on homoseksuaali. Miksi ihmeessä hän on siis luonut itselleen kuvitteellisen vaimon ? Tai ehkä juuri siksi. Ainakaan hänellä ei kirjan perusteella ole kummoistakaan arvostusta sen paremmin naissukupuolta kuin omaa aviomiesainestaan kohtaan.

Hillitty - no jaa... eipä tässä mitään kauhean suoraan kuvattu, mutta aikamoista sekoilua tuo kirja sisältää. Sivistynyt - tämä kääntyi kysymysmerkiksi. Jostain kumman syystä, minulle tulivat tästä kirjasta mieleen teinipoikien yritykset jäljitellä aikuisten maailmaa. Siis sellaisten keskenkasvuisten, joilla hormonit hyrräävät ja ohjaavat kaikkea tekemistä, eikä varsinaisesta aivotoiminnasta ole oikein näkyviä merkkejä...

Summa summarum - I'm not impressed, mutta tulipahan luettua. Pieninä paloina kolmen kuukauden aikana.