Ryhmäteatteri Suomenlinnassa - Valheet ja viettelijät

Choderlos de Laclosin Dangerous Liaisons taisi olla ensimmäinen lukemani englanninkielinen kirja. Olimme perheen kanssa Kreetalla lomamatkalla ja minä kahlasin kirjeromaanin läpi sanakirja vieressäni. Sittemmin olen myös katsonut ainakin kaksi tarinan pohjalta tehtyä elokuvaa. John Malkovich on ehdottomasti "aidoin" Valmont minun mielessäni perusteellisen elostelijan elkeineen. Valheet, viettelijät ja viattomat siis on kulkenut mukanani teini-iästä lähtien, vaikken oikeastaan edes tarinasta pidä. Minulle jää siitä aina vähän epämukava olo. Juonittelijat ovat vähän liiankin petollisia, viettelijät turhan suorasukaisia ja viattomat ihan liian naiiveja.

No, silti lähdin tyytyväisenä teatteriin siskon ehdottaessa elokuun teatterikäynnikseni Suomenlinnan kesäteatteria, jossa Ryhmäteatteri esitti tarinan yhtä sovitusta. Mikäs siinä oli Suomenlinnaan lähtiessä, kun aurinko paistoi ja kesäsää helli muutenkin. Katetussa teatterissa tosin oli vilttejä yleisön lämmikkeeksi kiviseinien hohkaavaa kylmyyttä vastaan, mutta väliajan jälkeen niitä ei varsinaisesti enää olisi edes kaivannut.

Itse teatteriesityksestä olen vähän kahden vaiheilla. Aloitus oli vallan mainio. Kolme tanssijaa rymisteli lavalla hevisävyisen musiikin säestyksellä ja kertoi sitten asetelmat kreikkalaisen kuoron tyyliin. Siinä otettiin luulot pois yleisöltä samantien.

Samoin pidin hurjasti esityksen aikana useamminkin käytetystä tekniikasta, jossa kohtaukset etenevät kaanonina. Varsinkin alun kirjeen kirjoitus, jossa Madame de Merteuil aloittaa kirjeen kirjoituksen, jonka Valmontin lakeija jatkaa loppuun lukemalla, ja muutama muu vastaava ketjutus olivat viihdyttäviä ja veivät tarinaa jouhevasti eteenpäin.

Silti olin ennen väliaikaa vähän pitkästynyt. Farssimaiset karikatyyrihahmot ja liioittelevat tunteidenpurkaukset saivat kyllä aikaan hymähdyksiä, mutta osittain ehkä vähän väärissäkin paikoissa.  Lisäksi tarina eteni vähän turhan leppoisaan tahtiin. Asiaa olisi auttanut käytettyjen elementtien hyödyntäminen tarinan ripeyttämisessä. Juonen kohtauksia kuvaavat tanssiesitykset (tanssijoina: Johannes Hiltunen, Karoliina Kauhanen, Justus Pienmunne, Laura Sorvari) olivat hirmuisen hyvä idea, mutta miksi ihmeessä piti sitten sama näytellä vielä selväsanaisesti uudelleen perään. Monessa kohtaa tanssi olisi itse asiassa riittänyt ja tuonut sellaista raikasta vaihtelua tarinankulkuun.

Lavasteet olivat varsin toimivat ja muuttuivat nopsaan makuukammarista, budoaarin kautta salonkiin (ja muutamaan muuhunkin kuvioon.) Aika rohkeita kuvioita makuukammarissa esitettiinkin, ihan juonen mukaisia toki, mutta ymmärrän näytelmän määritelmän "aikuisille". Ei siellä mitään törkeää tietenkään ollut, mutta varmasti kohtia, joissa vitsi menisi nuoremmalta yleisöltä ihan ohi.

Henkilöhahmoista pidin eniten Cécilestä (Sonja Salminen), hän oli oikeasti hauska kaikessa liioittelussaan. Samoin herra Danceny (Paavo Kinnunen) sai suupielet hymyyn. Fabio-karikatyyri Valmont (Antti Virmavirta) vähän nikotutti ensi alkuun, mutta sitten hän inhimillistyi tarinan edetessä ja...

Niin, väliajan jälkeen kerronta vahvistui ja tunnelma tiivistyi. Loppuosa näytelmästä mentiin traagisemmissa merkeissä ja päästiin näkemään oikein draamaa. Se sopi minullekin paremmin. Valmontin lopun kohdalla jopa liikutuin (tosin oli pakko myös vähän hymyillä dramaattisuudelle).

Lopun parantumisen ansiosta jäi esityksestä lopussa hyvä maku. Vähän olisi voinut tiivistää, mutta ainakin taidettiin mennä aika uskollisesti alkuperäisen juonen mukaan. Ihan hyvä kokemus siis, vaikka en minä edelleenkään ole tuon tarinan varsinainen fani.

P.s. Jos haluat tietää, miten päädyin seuraavana päivänä puiden latvojen tasalla - niin kurkkaa täältä.

Vartiovuoren Aarresaari riemastutti koko konkkaronkkaa

Turun Kesäteatteri Vartiovuorella: Aarresaari 
Dramatisointi ja ohjaus Juha-Pekka Mikkola

Kesä ja kesäteatteri kuuluvat tiukasti yhteen, yleensä tietysti sateessa. Tällä kertaa sade koitti kastella meidät jo ennen teatterille ehtimistä, mutta itse teatterihetki vietettiin kauniin aurinkoisessa iltasäässä. Eikä sade Turun Vartiovuoren teatterissa yleisöä häiritsekään sillä katsomo on katettu. Näyttelijöitä voikin sitten huonolla säällä sääliä, sillä lavalle näytti taivaan tuotoksilla olevan ainakin osittain vapaa pääsy.

Meitä oli teatterireissulla äiti, täti ja kaksi vanhinta poitsua (12v & 10v). Aarresaarta katsoessa kaikilla oli hauskaa. Emmekä olleet ainoita. Koko katsomo hörähteli ja kikatteli säännöllisin väliajoin. Pienemmille oli tarjolla housut kintuissa huumoria, kolisevaa taistelua, hupaisia ilmeitä ja näyttäviä hyppyjä ja kaatumisia. Vanhempi väki nautti erityisesti viitteistä elokuviin (mm. kapteeni Flintin ulkonäöstä verrattuna Jack Sparrown habitukseen), kirjoihin tai musiikillisiin viitteisiin (arvaatte varnaan ainakin pari väistämätöntä). Esiteinimme tipahti vähän huumorilajien väliin, mutta viileän ilmeettömänä näytelmän katsottuaankin totesi kuitenkin nauttineensa esityksestä. "Oli tosi hyvä"

Robert Louis Stevensonin kirjan ilmestyttyä 1800-luvun lopussa, ovat Jim Hawkinsin seikkailut kapteeni Flintin aarretta etsimässäviihdyttäneet lukemattomissa versioissa niin televisiossa, valkokankaalla kuin näytelminä. Tällä kertaa tarina säilyy, mutta tekstit ja laulut oli kirjoitettu uudelleen. Näytelmän parasta antia olivatkin kielelliset kiemurat, joiden oivalluksista sai riemua vielä jälkikäteen. (Kyllä armas sisareni, sana "reivaus" voi tosiaan tarkoittaa pariakin asiaa, kuten seuraavana päivänä ansiokkaasti muistitkin..)  Lauluja ja niihin liittyvää koreografiaa kuunteli ja katseli tosi mielellään. Ne viihdyttivät ja välillä vähän liikuttivatkin, mutta ennen kaikkea sopivat tarinaan. Komeaa laulua näyttelijöiltä ja kyllä "movitkin" välillä lähentelivät jo melkein akrobatiaa.

Pientä hämmennystä ja vähän harmitustakin välillä aiheutui ainakin meille siitä, että äänentoisto ei oikein pysynyt näyttelijöiden vauhdissa. Osa repliikeistä puuroutui ja silloin taisi mennä muutama osuva laukaus ihan ohi. Vika saattaa tietysti olla laitteissa, mutta toisaalta tuntui siltä, että rytmityksessä olisi ollut vielä hieman viilaamisen varaa. Alkuosa näytelmästä välillä vähän junnasi ja tarinan odotti pääsevän vauhtiin. Sitten kiihdytettiin niin, että mutkissa jo suti ja repliikit muuttuivat osittain epäselviksi. Ei tuo varsinaisesti häiritsevää ollut, mutta huomasimmepa kuitenkin.

Näyttelijäcasting on oikein onnistunut. Hannes Mikkelsson Jim Hawkinsina on juuri nin suurisilmäinen ja viattomalta koltiaselta näyttävä kuin pitääkin. Rooli kantoi loppuun saakka ja erityismainintana täytyy sanoa, että Mikkelssonin repliikeistä sai kyllä aina selvää - olivat ne nopeita tai eivät. Rytmitys oli hyvin hallussa ja punchlinet selkeitä. Merirosvoista poikiemme suosikeiksi nousivat näytelmässä alun Billy Bones (Samu Loijas), jonka rouhea merirosvomaisuus jäi mieleen ja Dick (Antton Kainulainen), jonka nimen jostain syystä kaikki kuulimme koko ajan Digi boyksi... olikohan tuo tahatonta referenssiakrobatiaa? Tiedä häntä, mutta meistä se oli kuitenkin hauskaa...) Minä pidin kapteeni Smolletin (Sami Saikkonen) jäykästä jazzbaletista (ja muustakin esiintymisestä) ja tokihan John Silver on aina John Silver (Jukka Leisti), vaikka täytyy sanoa Tuttiritarin mieleenpainuvan hahmon ehkä hieman häirinneen keskittymistäni väliajan jälkeen, kun sisko yhteydestä minulle tuli maininneeksi... voi noita aivosolujen synapsiliittymiä...

Heinäkuinen teatteri-iltamme oli siis oikein onnistunut. Nauroimme, jännitimme, liikutuimme ja nautimme musiikin ja kielellisen iloittelun ilotulituksesta. Samassa näytännössä oli mukana myöskin Kujerruksia-blogin Linnea siippansa kanssa ja väliaikakommenttien mukaan hauskaa oli heilläkin. Meillä pojat innostuivat niin, että ryhtyivät jo suunnittelemaan ensi kesäksi seuraavaa Vartiovuori-keikkaa.

Niin, ja näin ruoastakin bloggaavana pitää lisäpointsit antaa erityisesti myös väliaikatarjoilujen markkinoinnista. Kojun edessä kiemurteleva jono, kertoi selvää kieltä tuoksujen hyödyntämisen vaikutuksesta. Vähän ennen taukoa katsomoon hiljalleen kiemurrellut grillimakkaran tuoksu veti katsojat vastustamattomasti  väliajalla herkuttelemaan - meidätkin. Hyviä olivat.

Kuukauden teatteri-haasteeni siis etenee tasaista tahtia, vaan vielä on elokuun teatteri päättämättä. EHDOTUKSIA? 

Muita Kuukauden teatteri-postauksia voit lukea vaikka tästä 
Turun Kesäteatterin kotisivu täällä ja FB-sivu täällä -  vielä ehtii katsomaan. Esityksiä on 10.8. saakka.