Syksy tuli rytinällä. Vettä satoi kohisten melkein koko viikon ja sytytin kynttilät takkaan harva se päivä. Värit syttyivät miltei yhdessä yössä puihin ja pensaisiin. Pihalla tuttu asetelma tummanpunaisesta villiviinistä, valkean lilasta syyshortensiasta ja vadelmapensaan ylälehtien keltaisista lehdistä helli katsetta.
Pidän syksystä, vaikka vanhemmiten pimeyden saapuminen onkin joka vuosi vaikeampaa. Ei millään malttaisi luopua hellivästä lämmöstä ja auringosta.
Turun Kirjamessut ovat käynnissä ja siitä alkaa yleensä minun kirjasyksyni ja messuiluni. Tänä vuonna jäävät kuitenkin messuvierailut vähiin. Turkuun ehditään paikalle vasta huomenna ja silloinkin vain hetkeksi. Helsinki jää väliin kokonaan, kun ei olla paikalla. Kaikkea ei vaan ehdi ja syksy näyttää olevan entistä kiireisempi sekä työsaralla että muuten.
Hauskan huomisesta kirjamessureissusta tekee sen, että tällä kertaa ei äidillä ole mitään ohjelmaa katsottuna. Menen kuskiksi ja seuralaiseksi, kun Totolla on kirjailijatapaaminen. Mitäs siitä tuumitte ?
Rob McCool-sarjan kolmas osa on ilmestynyt. Rob McCool on ollut sekä Toton että minun lukulistojen kärjessä.
Ennen pandemiaa Toto ehti tapaamaan kirjailija Tatu Kokon silloisilla Turun kirjamessuilla. Nyt Tatu kysyi, kiinnostaisiko meitä (siis Totoa) lukea myös uusin Rob McCool ja kiinnostaa toki. Vauhdikas seikkailu historiaa ja scifiteknologiaa tutulta, mutta kuitenkin niin vieraalta vaikuttavassa maailmassa on rentouttavaa luettavaa äidille ja ilmiselvästi koukuttavaa pojalle. Tykkäämme molemmat.
Äidille kirjoista tekee erityisen mielenkiintoisia myös niiden kirjoitustapa. Tatu kyselee palautetta ja ideoita kohderyhmältä eli nuorilta lukijoilta Livekirjailija - Tatu Kokko sivuilla. Prosessi on kiehtova, pääseväthän kirjan syntyyn osallistuneet kommentoijat myös niminä kirjan loppuun. Ihan mahtavaa.
Huomenna Totolla on taas treffit Tatun kanssa Turun kirjamessuilla. Kivaa. Toki varmaan kierrellään myös ostamassa kirjoja.
Ei kirjan kirjaa
Oma lukemiseni tökkii pahemman kerran ja syykin on vanha tuttu. Töissä on vaan ollut kertakaikkiaan liian kiire ja päivät niin pitkiä, ettei illalla ole perusjuttujen lisäksi jaksanut tarttua kirjaan. Hiukan olen kuunnellut äänikirjaa lähinnä unilääkkeeksi, eli sitä tuskin voidaan laskea varsinaiseksi lukemiseksi. Aamuisin joudun yleensä palaamaan melkoisen lähelle edellisen illan alkukohtaa.
Viikkoon mahtui myös kahden päivän koulutus business kommunikaatioon liittyen. Hupaisasti simulaatiossa päädyin keskustelemaamn espanjalaisen johtajan kanssa, joka harrastaa novellien kirjoittamista. Hän on jopa joitakin vuosia sitten perustanut Blogspotiin kirjoittajayhteisön, jota käytettiin alustana novellien julkaisulle.
Keskustelu eteni raapaleiden määritykseen ja vuodenaikoihin. Sain tehtäväkseni kirjoittaa raapaleen syksystä. Virtuaalinen tehtävä simulaatiossa, mutta kiehtova sellainen. Ehkä jossain kohtaa koitan sellaisen saada raapaistua kasaan.
Ainakin se tuli todistettua, että kirjallisuus toimii oivana yhteyden luojana myös liikemaailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti