Keskiviikko 4.11.2020
Ollaan jo marraskuussa. Uskomatonta, mutta niin se vain on.
Vuoden lopussa (tai oikeastaan aina ihan alussa) minulla on tapana vilkuilla kaikenlaisia lukemiseen liittyviä käppyröitä ja tänäkin vuonna olen uskollisesti kirjannut lukemisiani listaan. Ihan uteliaisuudesta kurkkasin vuotta 2020 tähän mennessä. Ei hyvältä näytä. Alkuvuonna kirjoja tuli luettua ja kuunneltua mukavaa tahtia ja varmasti ihan joka päivä. Mitä pidemmällä vuosi, ja erityisesti syksy etenee, sitä enemmän käyrä suuntaa alaspäin.
Kummallista, kun ei töissäkään nyt ihan niin kiire ole ollut. Ajoittain toki, mutta kaikkiaan aikaa olisi pitänyt riittää. Toki olen innostunut neulomisesta, mutta äänikirjan kuuntelu puikkojen kilistessä onnistuu vallan mainiosti.
Jostain muusta on kyse. Lukemisen määrästä huomaa selvästi, että kaikki ei ole niin kuin pitää. Minut on vallannut yleinen lamaannus. Lieneekö tuo nyt sitä viime aikoina puhuttua Korona-apatiaa? Ehkä.
Tarkastelin myös lukemiseni sisältöä. Kovasti on menty kevyellä. Tekee ihan hyvää välillä nollata aivoja, mutta samalla tulee myös turruttaneeksi kykyään ajatella. Huomasin kuunnellessani Joel Haahtelan Hengittämisen taito -pienoisromaania, miten hyvää tekee välillä keskittyä ja pohtia. Samoin aloittamani Pullopostia Seilin saarelta, tällä kertaa oikein ekirjaa lukemalla, selvästi piristi ja toi hyvää oloa. Pitää voida myös keskittyä johonkin muuhun kuin töihin. Levoton pintakosketus ei aina riitä, vaikka taukoina tekeekin hyvää.
Enkä muuten mitenkään dissaa kevyttä viihdekirjallisuutta. Siihenkin voi keskittyä ja monesti löytyy yllättävänkin paljon periaatteita ja tosielämän kuvioita analysoitavaksi. Sitä vaan on myös helpompi lukea/kuunnella vauhdissa roikkuen, ihan huomaamattaankin. Toimii välillä, mutta ainakin minä tarvitsen myös pohdiskelevampaa lukukokemusta. Välillä sitä ei tietenkään jaksa, välillä taas juuri ajatusten pöyhiminen piristää.
Nyt pitää kiinnittää enemmän huomiota lukemiseen, sekä määrään että laatuun. Tietoinen seuranta auttanee eli määrään itselleni puoli tuntia ajatuksella-lukua joka ilta.
Minulla siis Korona-apatia (ja toki myös syksyn muutokset elämässä) näkyvät suoraan lukustatistiikassa ja luettujen kirjojen sisällössä.
Mites teillä muilla?
Oireiletteko tätä outoa aikaa jotenkin ja millä keinoilla selätätte ikävän olon ?
Torstai 5.11.2020
Uunissa on viimein kurpitsapiirakka. Halloween meni ennen kuin kurpitsalyhdyn sisukset päätyivät uuniin saakka. Ei haittaa. Kurpitsapiirakka on herkkua milloin vain. Ainakin kuvittelen niin. En ole ennen tehnyt tällä reseptillä.
Tällä viikolla on ollut mielenkiintoista seurata Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistuksia. Tietokirjallisuuden ja Lasten- ja nuortenkirjallisuuden ehdokkaiden kohdalla perinne säilyy kohdallani rikkumattomana. En edelleenkään ole osunut lukemaan yhtään ehdokasta ennen julkistuksia. Kaunokirjallisuuden kohdalla tapahtui jonkunlainen kummallinen käänne. Olen lukenut ehdokkaista yhden! Lisäksi ehdokkaista peräti kaksi on jo etukäteen lukulistallani. Tällaista vuotta en ihan heti muista. Yleensä suurin osa ehdokkaista on minulle käytännössä melkein tuntemattomia.
Olen siis lukenut (ja blogannut Heikki Kännön romaanin Runoilija. Lukulistaltani löytyvät Tommi Kinnusen Ei sanonut katuvansa ja Anni Kytömäen Margarita. Molemmat aion edelleen lukea. Loput ehdokkaista ovatkin sitten minulle ihan uusia tuttavuuksia. En siis oikein voi spekuloida voittajaa.
Tänään olen vain kuunnellut hetken Nigella Lawsonin How to Eat - äänikirjaa. Häneltä on ilmestynyt uusikin keittokirja audio-muodossa. Ehkä hankin senkin. Reseptien kuuntelu on jotenkin rentouttavaa, varsinkin Nigellan yläluokkaisella englannilla.
Seuraavaksi siirryn lukemaan- Aloitin eilen yhden Finlandia-voittajan eli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voittaneen Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli. Siihen siis käytän tämän päivän lukupuolituntisen.
Sunnuntai 8.11.2020
Isänpäivä ja saimmekin varsinaisen yllätyksen. Minä tosin kuulin jo perjantaina... Isäntä lensi Suomeen! Ranskan koronatilanteessa toimisto ja suurin piirtein kaikki muukin on kiinni. Niinpä hän sopi mahdollisuudesta tulla tekemään töitä etänä Suomesta. Jotain positiivista tässä Korona-kurimuksessa. ¨
Vielä pitää jaksaa karanteeniaika. Riski on kaiketi pieni, sillä hän vietti jo viikon Ranskassa käytännössä eristyksissä, mutta mennään ohjeiden mukaan. Eka testi tehtiin lentokentällä, seuraava sitten 72h kuluttua. Toivottavasti molemmat negatiivisia. Isänpäivän aperitiivi nautittiin pihalla.
Alkuviikon apatia on vaihtunut suuriin tunteisiin.
Lukeminen puolestaan on ollut aika pientä. Auringon pimeä puoli ei oikein ole edennyt. En ole oikein malttanut rauhoittua lukemaan. Sophia Lorenin elämäkertaa olen kuunnellut jonkin verran joka päivä. Lisäksi Toto innostui aloittamaan Taru sormusten herrasta - äänikirjan. Siinä sivussa olen kuunnellut alkua taas minäkin. On se kyllä upea tarina.
Aikamoista kirjahyppelyä tämä taas on ollut. Jossain kohtaa pitäisi rauhoittua saamaan jotain loppuunkin. Nyt vain aloitan kirjan toisensa jälkeen.
Tällä viikolla loppuun luettuja:
Joel Haahtela: Hengittämisen taito (lukijana: Anssi Niemi)
Kaunis ja verkkainen tarina isäänsä (ja elämänhaluansa) Kreikassa etsivästä nuoresta miehestä. Tarinassa on jotain lohdullista ja sen kaunis kieli kietoo tunnelmaansa vääjäämättömästi. Verkkaisuus ja kielen kauneus asettavat kuuntelijalle ansan. Kirjaan pitää keskittyä, muuten punainen lanka katoaa. Se juuri oli minulle tähän aikaan tarpeen ja myös omalla tavallaan parantavaa.
Minä olen tänä vuonna lukenut 2 kirjaa enemmän kuin viime vuonna ja se tekee silti vasta 3 kirjaa koko vuoden aikana, että täällä sitä vasta nolona saakin olla tuon tuloksen kanssa. Minä ajattelin lukemattomuuttani tällä kertaa selitellä työpaikan vaihdolla ja lisähommilla (jotka on tosi mieluisia).
VastaaPoistaIhanaa loppuviikkoa sinulle Minna <3
Ei tuossa ole mitään nolostelun aihetta. Ainakin olet lukenut ja sinulla on hyviä syitä ajanpuutteeseen :-) Minulla tuo lukemisen väheneminen on enemmän oire siitä, että jotain on vähän hullusti, sillä mitään loogista selitystä ei tuohon ole. Ihanaa, että tykkäät uudesta työpaikasta ja on mieluisaa tekemistä!
PoistaAurinkoa loppuviikkoon sinullekin!
Minullakin on lukemiset vähentyneet aika dramaattisesti tänä vuonna (piti ihan laskea Goodreadsissa tavoitemäärää, koska olin niin paljon jäljessä: nyt olen taas raiteilla, heh). En tiedä onko syy varsinaisesti Koronassa, sillä minulla oli alkuvuodesta jo ennen koronaa "lukuvaikeuksia" mielialaongelmien takia. Sitten tuli Korona eikä se sinänsä varmaan tilannetta parantanut. Kaiken peruuntuminen ja rytmittyminen meni uusiksi ja se kyllä varmasti vaikutti myös lukemiseen (negatiivisesti). Melko vaihtelevasti olen lukenut silti ei selkeää kaavaa siinä.
VastaaPoistaTäällä alkoi juuri toinen lockdown ja minulla on nyt ollut jo useamman viikon päällä suoranainen "lukukiima" - siis suunnilleen kaikki kirjat kiinnostaa ja haluaisin lukea niitä samaan aikaan :D
Minustakaan kevyempää kirjallisuutta on turha väheksyä: niistäkin voi saada vaikka mitä irti. Itse luin juuri dekkarin, jonka tiimoilta päädyin tutkimaan mitä ihmeellisempiä asioita myös netistä.
Tuntuu, että aika monella on ollut alkuvuodesta haasteita lukemisen kanssa. Kiva,että olet taas "päässyt vauhtiin" Minulla tuo käyrä näyttää laskevan kuin lehmän häntä. Katsotaan auttaako tietoinen iltalukeminen.
PoistaTsemppiä lockdowniin. Haastavia aikoja.
Minä olen nyt yrittänyt merkata kaiken lukemani Goodreadsiin, mutta kun aloitin vasta kesällä, mulla puuttuu sieltä parin kuukauden kirjat vieläkin. Laitoin tavoitteeksi 120 kirjaa, ja uskon että se kyllä täyttyy, vaikken ole laskenut missä mennään tällä hetkellä.
VastaaPoistaViime talvena en.kutonut sukkia, mutta tänä syksynä kaivoin taas puikot esiin. Äänikirjat löysin viime talvena ja näiden kahden asian yhdistäminen on tosiaan toimiva yhtälö ☺ Syksyn mittaan olen huomannut myös sen, että lukukirjat meinaa jäädä vähiin, kun on niin kätevää laittaa vaan luurit korville ja kädet jää vapaaksi.
En usko että minulla on korona vaikuttanut lukemiseen millään tapaa. En ollut töissä ennen koronaakaan. Välillä ahdistaa kun mies, jonka työt päättyivät koronaan maaliskuun alussa, on koko ajan kotona ja ikioma aika jää todella vähiin. Toisaalta nyt on aikaa esim. lautapelailuun ihan eri mittakaavassa kuin viime talvena. Kesäisin ollaan muutenkin pelailtu harvakseltaan, kun on niin paljon muuta. Se tuntuu oudolta, ettei olla koko syksynä käyty leffassa tai teatterissa, koska korona, mutta kyllähän tämän aikuinen ihminen kestää. Vaikeinta on varmasti just lomautetuilla ja työttömäksi jääneillä. Mieskin haki just ihan paskaduunia suoraan sanottuna (omalta alaltaan sentään) sanoen että olispa jotain kuitenkin, mutta hakijoitahan riittää nyt noihin vähemmän suosittuihin paikkoihinkin.
Äänikirjat ja puikot ovat todella toimiva yhdistelmä :-)
VastaaPoistaHarmi, että joutuu hakemaan vähemmän kiinnostavaakin työtä, mutta pidetään peukkuja kuitenkin. Minä täällä valittelen välillä aina työmäärää, mutta muistan kyllä olla kiitollinen siitä, että töitä on kuitenkin tarjolla.