Kirjassa kerrotaan virallisessa historiankirjoituksessa unohtuneista naisista, jotka usein ovat jääneet miespuolisten kollegojensa varjoon. Lukukokemus oli sekä voimaannuttava ("kyllä naisetkin") tai toisaalta raivostuttava ("miksi ihmeessä vain miehiä kuunnellaan ja miten ihmeessä on mahdollista, ettei naisia huomioitu/huomattu?"). Jälkimmäinen tuntui myös ikävän tutulta nykyaikanankin. Muoto on ehkä muuttunut, mutta edelleen nainen joutuu todistamaan osaamisensa ja arvonsa, siinä missä miehelle ne oletetaan automaattisesti.
Osa tarinoista oli tuttuja muista lähteistä, mutta suurin osa oli minulle ihan uutta tietoa. Samalla sitä oppi kaikenlaista. Ihan ensimmäiseksi ei esimerkiksi olisi tullut mieleen, että suffragetteja opetti naispuolinen jujutsumestari. Oppeja jaettiin teekutsuilla. Ensin juotiin teetä ja maisteltiin sivistyneesti kurkkusandwicheja ja kakkuja, sitten paiskottiin kutsuvieraita lattiaan niin, että helmat liehuivat ja korsetit rutisivat - tai ainakin sellainen mielikuva minun aivoihin ilmaantui (eikä suostu sieltä poistumaan).
Kirja on jo melkoisen paksu, mutta silti olisi monista naisista voinut lukea enemmänkin kuin yhden sivun esittelyn. Onneksi historian mielenkiintoisista naisista kertovia kirjoja on useampiakin ja ainahan sitä voi tehdä omaakin - ainakin Googlettaa lisätietoja. Tosin tutkimus on kovaa työtä. Kuuntelin Helsingin (digi)kirjamessuilla Maria Petterssonin kertomusta kirjan kirjoittamisesta. Oli mielenkiintoista kuulla, miten paljon taustatyötä kirja vaati. Eikä pidä uskoa kaikkea, mitä internetissä kirjoitetaan. Tietojen tarkistaminen vaatii salapoliisin taitoja, sinnikkyyttä sekä tietysti myös kielitaitoa - varsinkin eksoottisempien sankarittarien kohdalla.
Paitsi mielenkiintoisia ja viihdyttäviä tarinoita, historian naisista kirjoitetut kirjat ovat myös ajatuksia herättäviä kokonaisuuksia. Mia Kankimäen yönaiset, Päivi Laitisen reissunaiset ja Maria Petterssonin jännät naiset saavat kaikki miettimään, mistä sitä oikein oman erityisyytensä kaivaisi esiin. Toisaalta en kyllä ihan heti keksi mitä jännää sitten oikein haluaisin tehdä. Pitäisi kai myös oppia arvostamaan omaa elämäänsä ja omia saavutuksiaan, unohtaa vertailut poikkeusihmisiin ja poimia noista listatuista elämäntarinoista ennemminkin vain se rohkeus seurata sisimmästään löytyviä unelmia - vaikkei niiden avulla vuoria tai valtakuntia valloitettaisikaan.
Luki kirjaa sitten huvikseen tai inspiroituakseen, se kannattaa lukea. Tämä opus sopii vallan mainiosti vaikka joululahjaksi. Siitä on iloa pitkäksi aikaa ja lisäksi se näyttää hyvältä kahvipöytäkirjana!
Ihanaa uutta viikkoa sinulle Minna <3
VastaaPoistaKiitos samoin Outi!
PoistaOn kyllä niin kiehtova kirja ja aihe!
VastaaPoistaTämä oli todella mielenkiintoista luettavaa. :-)
PoistaTämä vaikuttaa tosi jännältä (heh heh) kirjalta, mutta minulla ei harmittavasti just nyt ole aikaa tälle. Mutta esim. joulun lahjakirjaksi olisi varmaan hieno valinta... kirjaan on mitä ilmeisimmin valittu sellainen setti naisia, että heidän tarinansa ei ole mitään tusinatavaraa.
VastaaPoistaIhan täynnä jänniä naisia - Tätä jaksanee lukea sellainenkin, joka ei yleensä kirjoista kauheasti perusta.
PoistaToivoin tätä joululahjaksi siskoiltani. Saa nähdä paljastuuko aattona paketista. Seurasin Petterssonin juttusarjaa Twitterissä ja olipa kyllä koko joukko kiinnostavia naisia, jotka historia on unohtanut. Kiva, että heitä muistetaan nyt tälä kirjalla. Vaikka onhan tämä vähän jatkumoa Iltasaduille kapinallisista tytöistä, Yönaisista ja muista. En kyllä silti valita, että naisia nostetaan esiin, vaikka ylitarjontaa samankaltaisista teoksista alkaa jo ollakin.
VastaaPoistaJoo, kovasti on samankaltaisia kirjoja ilmestynyt viime vuosina, mutta ehkä syynä on niiden puute aiemmin. Tulee pientä sumaa, kun virta alkaa :-)
PoistaTämähän kuulostaa juuri minulle tehdyltä kirjalta! Vastaavaa kirjaan miehistä (sori vaan miehet) tuskin jaksaisin lukea, koska miehistä on muutenkin kirjoitettu iät ja ajat ja muutenkin nostettu jalustalle. Historiallisten naisten tiet, teot ja kohtalot kiinnostavat minua huomattavasti enemmän. Kirjan laitan muistiin. Tuon Kankimäen ”Yönaiset” haluan myös lukea, mutta sitä en ole toistaiseksi saanut käsiini. Ehkä ensi kesänä, jos onnistun vihdoin silloin pääsemään Suomeen!
VastaaPoistaToivottavasti ensi kesänä taas päästään matkustamaan! Yönaiset on ihana - se oli ehkä enemmän lumoava lukukokemus kuin Jännät naiset, mutta viimeksimainitussa oli vielä enemmän mielenkiintoisia tarinoita ja hahmoja. Erilaisia lukukokemuksia siis, mutta kumpikin omalla tavallaan hyvä!
PoistaOstin molemmille teini-ikäisille kummityttärilleni tämän synttärilahjoiksi. En ole tullut kysyneeksi, ovatko he jo kirjaa vielä lukeneet, mutta ajattelin, että jos se ei heti sytytä, niin muutaman vuoden päästä ainakin. Elän siinä toivossa, että täti saa jommalta kummalta kirjan myös lainaan jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaTämä kirja ei varmaan vanhene. Lisäksi sitä on kiva lukea sillain hiljalleen pätkittäin. Omani on nyt siskolla sohvapöytäkirjana ja sieltä sitten kotiutuu taas joskus :-)
PoistaTämä on hieno lahjakirjaidea!
VastaaPoistaVoisi tosiaan lukea ns. kakkoskirjana muutama esittely kerrallaan, mutta minua alkoi nyt tökkiä se, jos siinä on jopa vain sivun mittaisia pintaraapaisuja. Mietityttää miksi nämä henkilöt on otettu mukaan, eikö heistä ole ollut enempää tietoa vai kerta kaikkiaan enempää sanottavaa? Lukematta kirjaa, ajattelisin, että 3-4 sivua per henkilö olisi vähimmäismäärä, ja mielellään perehtyisin yhteen noin viiden sivun, max 10 verran.
Itse asiassa nuo sivun mittaiset tekstit sopivat joukkoon yllättävän hyvin. Ehkä siksi, kun ne ryhmittyvät jonkun teeman sisälle ja rinnalla on toisia naisia, joista on pidempi kirjoitus. Toki monesta olisi ollut kiva lukea enemmänkin.
PoistaHistorian jänniä naisia pitää lukea juuri kuten kirjoitat, muutama luku kerrallaan. Ennuste osannut kuin ihmetellä ja ihailla, mistä Maria Petterson on kaikki jännät naisensa löytänyt, varsinkin ne hurjimmat. Kaipasin kirjaan laajempaa lähdeluetteloa, jotta olisin voinut tutkailla Petterssonin salapoliisityön polkuja. Kiitos vinkistä, nostankin kirjan sohvapöydälle (josta pitää sitä ennen raivata aikaisemmat kirjapinot). Oletko kuunnellut Petterssonin samasta aiheesta tekemän podcast-sarjan?
VastaaPoistaJuu, tämä on täydellinen sohvapöytäkirja :-)
PoistaPodcastit ovat vielä kuuntelematta - olen muutenkin vasta löytämässä kyseisen formaatin. Pitää katsoa, josko jossain välissä... Kiitos vinkistä!