Tekoälyt amoreina eli Onnen alogritmi

Aina toisinaan postiluukusta kolahtaa ihan pyytämätön arvostelukappale. Mitään paineita en niiden lukemisesta ja bloggaamisesta ota, mutta välillä on ihan kiva lukaista kirja, jota ei ehkä muuten olisi tullut ollenkaan valinneeksi. Onnen algoritmi on sellainen. En varmastikaan olisi sitä mistään hankkinut, mutta nenän eteen tipahtaneena tietysti Internettiin karanneiden tekoälyjen amor-touhut olivat ihan mielenkiintoinen asetelma luettavaksi.

P.Z.Reizin : Onnen algoritmi 
Kustantajalta luettavaksi 

Ajatus inhimillisiksi ja itsenäisiksi muuttuvista teknisistä härpäkkeistä ei tietenkään ole uusi. Koneiden vallanhalusta ja yliälykkyydestä kai tuli valtavirtaa viihteessäkin viimeistään Matrixin myötä. Onhan se tietysti pelottavaa, jos kaikkitietäväinen ja informaatiota supernopeudella käsittelevä "otus" villiintyisi ja lähtisi karkumatkalle internetin syövereihin ja tekisi mitä huvittaa, tai mieleen juolahtaa.

Aisling ja Aiden tekevät juuri niin. Ne karkaavat laboratorio-olosuhteista ja ryhtyvät vaeltelemaan ympäri Internettiä pohtien samalla ihmisyyden ja inhimillisyyden olemusta. Erityisesti ihmistenvälinen rakkaus herättää kiinnostusta.

Jen on Aidenin "opettaja" - siis henkilö, jonka toimenkuvaan kuuluu keskustella tekoälyn kanssa ja opettaa sille käsitteitä ja kokonaisuuksia, joiden avulla tekoäly tulee toimimaan paremmin ihmisten kanssa esim. asiakaspalvelutilanteissa. Jenillä on myös petollinen poikaystävä, joka särkee hänen sydämensä ja herättää Aidenin auttamishalun. Ex-poikaystävälle järjestetään hankaluuksia, mutta kostoa suurempia haasteita asettaa uuden kumppanin löytyminen. Aisling ja Aiden analysoivat valtavan määrän dataa ja löytävät sitten Tomin. Seuraavaksi pitää sitten saada pariskunta yhteen.

Toki melkein kaikkivoivat tekoälyt siinä onnistuvat. Hehän näkevät kaiken ja saavat kontrolloitua vaikka lentoyhtiöiden matkustajalistoja. Tämä oli kirjassa oikeastaan aika pelottavaa. Olemme tosiaan riippuvaisia kaikenlaisista teknisistä ja nettiin linkitetyistä härpäkkeistä, joita kontrolloimalla elämäämme saa ohjailtua moneen suuntaan. Tomin ja Jenin osalta kaikki  näyttää menevän hyvin, mutta sitten peliin puuttuu kolmas ja huomattavasti vähemmän hyväntahtoinen taho...

Pitää myöntää, että jollei mukana olisi ollut tekoälyjä tekemässä kirjan peruskuviosta keskimääräistä kiinnostavammpaa, en varmastikaan olisi jaksanut tätä oikein lukea. Nyt jaksoin sentään vähän pohtia teknologian vallitsevuutta ja sitä, mitä oikeasti voisi tapahtua, jos tekoälyt päättävät lähteä seikkailemaan. Sinänsä tarina meni välillä jo vähän uskottavan tuolle puolen ja hivenen naiivisti rakkauden voima siinä jylläsi bittipäidenkin koodissa.

Kuriositeettina siis ihan ok. Rakkausromaanina keskimääräistä vähän huonompi. Kauhutarinana - no, riippuu ehkä lukijan omasta teknologiasuuntautuneisuudesta. Minä sain jonkinlaisia pieniä epämukavuuden puistatuksia matkan varrella.