1.9.2018

Aina joskus sitä tekisi mieli pyllistää...

Aina joskus sitä tekisi mieli pyllistää. Pistäis vaan pään veteen ja antais piut paut kaikille vaatimuksille ja kysymyksille ja odotuksille. Kauan ei kuitenkaan kestä, kun vedestä on nokka nostettava ja suunnattava eteenpäin. Elämä ei pysähdy.

Paitsi keittiöremontti. Tässä meni viikko, kun ei tapahtunut yhtikäs mitään. Paitsi, että minä lähetin viestejä, soitin ja olin muutenkin varsinainen kiusa keittiötoimittajalle. Myönnetään, hiukan liioittelin. Kävi meillä sentään perjantaina keittiötasojen mittaaja.

Itse asiassa, jos asiaa katsotaan positiivisesti, niin onhan tässä ollut viikon aikana kaksi hurjaa askelta eteenpäin. Viime perjantaina saatiin jääkaappi käyttöön ja nyt sitten päästään edes odottelemaan niitä keittiötasoja. Keittiöremontin etenemisen illuusio vahvistuu.

Syytä olisi kyllä muuttua illuusiosta todellisuudeksi reippaassa tahdissa, mielellään ennen kuin minä pimahdan ihan lopullisesti. Työstressin, koulujen alkamisen lisäjuttujen ja keittiörempan keskellä kärvistelyn paine on näköjään hieman liikaa, ainakin jos asiaa kysyy meidän kuopukselta.

Tässä viikolla nimittäin hän seurasi äidin touhuja, kun tein kaakaota ilman kaakaota ja kaadoin kahvikapselit roskapussin sijaan parketille.

"Äiti, oletko väsynyt?"
"Kai vähän"

Sitten lähetin hänet kouluun tuntia etuajassa...

4 kommenttia:

  1. Tuo väsymys on niin kauheaa! Toivottavasti saat hieman viikonloppuna rentouduttua keittiöremontista huolimatta. Itse nukuin makoisat kahden tunnin päikkärit ja tunnen olevani juuri nyt virtaa täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä alkaa mennä jo vähän turhan pahaksi. Onneksi tälle viikonlopulle ei ole muuta ohjelmaa kuin yhdet rippijuhlat ja sieltäkin jo palattiin kotiin. Nyt voi rentoutua.
      Paitsi, että pitäisi keksiä illaksi jotain ilman keittiötä syntyvää syötävää...

      Poista
  2. Heheh, itse tulin heinäkuussa äidiksi ja välillä on hyvinkin tuttua väsymys, joka saa aivot toimimaan kuin hidastetulla teholla. Olen yllättänyt itseni muun muassa etsimällä autoani kaupan pihalla useampaankin kertaan - yhdellä kertaa olin varma, että se on varastettu ja olin jo soittamassa poliisille, kunnes löysinkin sen pihan toisesta päästä. Sieltä, mihin en ikinä parkkeeraa. Mommy brain-ilmiö on todellisuutta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, muistan vielä (jotenkuten) nuo ajat... Tällä hetkellä on voi väittää lasten valvottavan, mutta noin muuten kyllä vievät energiaa ja aivokapasiteettia.
      Tsemppiä! Siitä se... no, en voi väittää että muuttuu helpommaksi, mutta toisenlaiseksi kuitenkin.

      Poista