Vanhempieni pihalla kasvavan punakanelin oksat notkuivat ja minäkin kotiutin useamman kassillisen makeankirpeitä omenoita - vain jakaakseni niitä sitten eteenpäin pussi kerrallaan... Kyllähän meillä omenoita syödään, mutta rajansa siinäkin montako saa perheeseen päivittäin uppoamaan.
Viikolla melkein itketti, kun teki mieli omenapiirakkaa.
Ei ihme, että väsyttää. Keskeneräisyys on kuluttavaa ja sekasotkun keskellä eläminen (töiden tekeminen) ei auta asiaa. Lukeminenkin takkuaa, äänikirjojen kuuntelemisesta puhumattakaan. Ylikuormittuneet aivot kaipaavat aamukävelyillä tuulen suhinaa ja aaltojen loisketta enemmän kuin Mikael Karvajalan seikkailuja.
Ei kaikki silti ole ihan mustaa. Tällä viikolla asiat nytkähtivät eteenpäin ja viikko 5 tarkoitti keittiön muuttumista keittiön näköiseksi.
Ovet saatiin kaappeihin, välitilalevystä osa paikoilleen, pakastinkin on toiminnassa, viinikaappi paikoillaan... Kyllä tämä tästä kai vielä keittiöksi muuttuu.
Vähän vain pelottaa. Jotenkin tämä remonttiprosessi on ollut niin pitkä ja harmittavainen, että osaako sitä valmiista keittiöstä sitten enää oikein iloitakaan ?
No, sen näyttää vain aika. Nyt taas odotellaan. Hana puuttuu, liesituuletin puuttuu, kaikki valot ja pistorasiat puuttuvat, pari korjauspalaa puuttuu... Sitten kun ne saadaan kotiin päästään ihmettelemään sähkömiehen, putkimiehen ja asentajien aikatauluja.
Hulluinta tässä on, että kuvittelin ostaneeni "avaimet käteen"-toimituksen. Arvatkaapa, paljonko minulta on mennyt aikaa koordinointiin ja varmisteluun ?
Teen tällä hetkellä töitä konsulttina - pitäisiköhän lähettää tuntilasku keittiötoimittajalle ?
Suosittelen ihan jo alennuksien toivossa lähettämään sen laskun keittiöfirmaan sinun työstäsi :)
VastaaPoistaHitaasti etenee, mutta valmiina tulee kyllä olemaan aivan ihana keittiö.
Pahoittelut olen saanut ja jotain hyvitystäkin lupasivat - saa nähdä. On tämä aika tuskallinen prosessi, mutta ehkä se lopputulos sitten saa mielen taas hyväksi.
Poista