Iltalaulaja ei oikein kolahtanut

Kyllä nyt on lukeminen jäänyt ihan minimiin. Farssia muistuttava keittiöremontti ja töissä heti kesäloman jäkeen alkanut hurja pyöritys ovat vieneet voimat. Aivot surraavat ylikierroksilla, eivätkä taivu kirjaan keskittymiseen eivätkä oikein nukkumiseenkaan. Aamukävelyilläkin olen viime aikoina keskittynyt lähinnä aaltojen loiskeeseen ja tuulen kohinaan.

Edellinen loppuun kuuntelemani äänikirja oli lievä pettymys. Mielikuvissani sitä oli blogeissa kehuttu, mutta minä en jotenkin päässyt millään tarinaan sisälle. Ehkä vika oli omassa väsyneessä mielessäni, mutta nyt ei kolahtanut.

Kati Tervo: Iltalaulaja 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Lukijana Milka Alroth

Fiktiiviset taiteilijaelämäkerrat eli romaanimuodossa kerrotut tunnetun historiallisen henkilön (tässä tapauksessa taiteilijan) tarinat ovat jo jokusen vuoden täyttäneet muoti-ilmiön piirteet. Toki "oikeiden ihmisten" elämät ovat aina mielenkiintoista luettavaa, mutta ehkä romaanimuodossa tunnettujen faktojen ympärille rakentuva inhimillisyys luo ihan uudenlaisen läheisyyden tunteen - toki sillä varauksella, että mukana on aina kirjailijan oma tulkinta ja mielikuvitus. Useimmiten romaani siis toimii siltana historiallisina henkilöinä vaikeastikin lähestyttäviin henkilöhahmoihin.

Ellen Thesleff ei kuitenkaan tämän romaanin kautta muuttunut minulle yhtään sen elävämmäksi kuin ennenkään. Itse asiassa en saanut tarinanpäästä kiinni kunnolla ollenkaan. Toki hajanaisia tietoja hänen elämästään, perheestään ja tavastaan tehdä taidetta tarttui takkiin tästäkin ohimennen, mutta lukukokemuksena jäi päällimmäiseksi tunne hieman hajanaisista kohtauksista, joissa oli lievästi ahdistava tunnelma ja hitunen epätoivoa.

Ellen saapuu kesähuvilalleen ja saa apulaisekseen naapurista Taimin. Kesä kuluu Ellenillä maalaten ja kaiken rapistumista miettien. Taimi palvoo taiteilijaa miltei sairaalloisesti ja haaveilu kietoutuu kuin varkain sivussa rakkauteen ja kasvamiseen. Kumpikaan ei lopulta oikein kohtaa toista, eivätkä heidän elämänsä kai ajan yhteiskunnnassa voikaan kuin hipaista ohimennen.

Milka Alroth lukee hyvin ja selkeästi, mutta kirjan rakenne ei nyt minulle äänikirjana toiminut. Kaipa tässä haettiin sellaista hieman unenomaista tunnelmaa, mutta se tuntui vain hämmentävältä. Tipahdin liian usein kyydistä ja sekä Taimi että Ellen jäivät etäisiksi nukkehahmoiksi, joiden välillä ei oikein tuntunut olevan minkäänlaista kosketuspintaa. Kieli kirjassa on soljuvaa ja sen rytmitys tyylikkään vanhahtavaa. Mieleen välähtelevät kuvat kauniita ja kesäisiä. Harmillisesti vain nuo kuvat jäävät pelkiksi välähdyksiksi ilman kiinnekohtia kokonaisuuteen. Ehkä tämä olisi toiminut paremmin tekstistä itse luettuna.

Oli vika sitten kirjan formaatissa, tarinassa itsessään tai lukijan väsymysasteessa, tämä ei nyt ollut minua varten. Kirja on kuitenkin herättänyt myös ihastusta, joten kannattaa toki itse lukea ja muodostaa oma mielipiteensä.

Iltalaulajasta ovat kirjoittaneet mm.
Kulttuuri kukoistaa
Kirsin Book Club
Lukuneuvoja

p.s. Jos Turun Kirjamessut kiinnostavat, niin tänään ehtii vielä mukaan arvontaan...