Trilogian neljäs osa eli Se mikä ei tapa

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa
Oma ostos äänikirja Elisa Kirjasta 
lukija: Jani Karvinen
kääntäjä:  Outi Menna 

Millenium-sarja on monille pyhän dekkarin asemassa ja huuto olikin kova, kun kuultiin trilogialle suunniteltavan neljättä osaa, vaikka Stieg Larsson on kuollut ja kuopattu. Puhuttiin rahastamisesta ja häväistyksestä ja pilaamisesta... Kaikki tuo on varmaan omalla tavallaan totta, mutta toisaalta uskon kyllä myös Lagercrantzia, joka jossain haastattelussa on sanonut halunneensa myös kunnioittaa mahtavan dekkarikirjailijan perintöä ja auttaa häntä toteuttamaan useaosaisen sarjan suunnitelman, jonka kirjoittamisen sairaus keskeytti.

Se mikä ei tapa onkin ihan Milleniumia, hyvässä ja pahassa. Lisbeth Salander on edelleen sosiaalisesti rajoittunut yli-älykäs nuori nainen, joka hakkeroi itsensä vaikka USAn salaisimpiin valtionarkistoihin. Mikael Blomqvist taas on vieläkin nössykämpi, mutta kuitenkin kivenkova journalisti ja kertoja jaarittelee ihan samalla tavalla vain viitteellisesti tarinaan liittyvistä asioista, kuten nyt vaikka alkuluvuista. Tarinan kuuntelu toi déjà-vun (tai tässä tapauksessa déjà entendun), mutta samalla jouduin taas kerran toteamaan, että kopio ei kuitenkaan ole sama kuin alkuperäinen.

Vaikka Lisbeth on edelleen kova mimmi, on hänen teränsä pikkuisen pehmennyt. Mikael Blomqvistin katu-uskottavuus hieman kärsii pikaisista päätelmistä ja itse tarinan käänteet kulkevat yhä enemmän uskottavan rajamailla. Pieni haalistuminen tuntuukin olevan melkein enemmän sääntö kuin poikkeus uudelleen lämmitetyissä sarjoissa (esim. Sophie Hannahin Poirot oli aikamoinen pettymys - vielä paljon enemmän kuin Lagercrantzin jatko-osa konsanaan) Mikäli lukisin Lagercrantzin kirjaa ilman Milleniumia pohjalla, pitäisin sitä varmastikin aika piristävänä ja vauhdikkaana dekkarina. Se ei olisi hirveän vaikuttava, mutta viihdyttävä kylläkin. Eikä se tietysti varsinaisesti huono ole näin uudelleenlämmitettynä Larssoninakaan.

Tarina on mielikuvituksellinen. Salaperäinen rikollisliiga aikoo surmata ruotsalaisen tekoälyn tutkijan, joka on juuri tutustumassa uudelleen pieneen autistiseen poikaansa. Lisbeth etsii tietoja sisarestaan ja kuin sattumalta, tämä näyttää sekaantuneen juurikin saman rikollisliigan toimintaan ja tietojen kalastaminen vie mestarihakkerin NSAn turvajärjestelmiin. Samaan aikaan Millenium on taloudellisissa vaikeuksissa ja joutuu pelastusyrityksissään norjalaisen mediajätin hampaisiin. Keinoja kaihtamattomat rikolliset, autistinen nero, NSAn agentit, ruotsalaiset poliisit ja lehtimiehet päätyvät kaikki kieroutuneen sisarus"rakkauden" valtataistelun keskelle eikä kukaan kai selviä ihan samanlaisena lopun koittaessa.

Kirjaan mahtuu takaa-ajoa, väkivaltaa, kostoa ja kaunis nainen. Ihan perinteiset dekkarin ainekset siis, eikä minulla normaalisti pitäisi olla vaikeuksia sujuvan tarinan loppuunsaattamisessa. Nyt kuitenkin töksähti äänikirjassa 4h ennen loppua. En millään olisi kuunnellut eteenpäi. Klikkailin Instaa ja luin sähköposteja työmatkoilla kuulokkeet hartioilla roikkuen. Jotenkin vain tarina alkoi tuntua liian ennalta-arvattavalta ja sitten Kirsi (Kirsin kirjanurkka) valisti minua, ettei mitään varsinaisia yllätyksiä olekaan odotettavissa. Vastoin omia odotuksiani tämä huomautus sitten kuitenkin laukaisi jumin ja kuuntelin loppurymistelyn tyytyväisenä.

Itse asiassa loppurymistely olikin jo aika aikaisessa vaiheessa. Tuntuu ihan siltä, että jatkoa olisi vieläkin suunnitteilla, Mikäs siinä, kai minä trilogian viidennen (ja kuudennenkin) osan saisin kuunneltua. Millenium sarja sopii hyvin äänikirjaksi, tämä jatko-osakin, eikä Jani Karvisen ääni ollut yhtään hullumpi, vaikka leikkauksissa voisi ehkä olla jatkossa tarkempi. Nyt tuntuivat kappaleet vaihtuvan välillä ilman minkäänlaista taukoa edelliseen lauseeseen, mikä aiheutti välillä pieniä kuuntelun töksähtelyjä, kun joutui vähän pinnistelemään tajutakseen jonkin muuttuneen.