Itsenäisyyspäivä ja suomalaista nuortenfantasiaa - Maresi

Itsenäisyyspäivä on taas tältä vuodelta takanapäin. Juhlava päivä kului meillä rennoissa merkeissä ensin kotona perheen kanssa lusmuten ja sitten illalla kyläillen. Kiitokset isännille ihanasta ateriasta ja kaikille läsnäolleille mukavasta seurasta! Linnan juhlien kättelyäkin jaksaa seurata kauemmin, kun on kanssakommentoijia enemmänkin.

Viikonlopun teemaan sopii tietysti Finlandia-palkittu kirja. Ei, en ole vielä(kään) ehtinyt lukemaan tämän syksyn Finlandia-voittajaa (eli Jussi Valtosen He eivät tiedä, mitä he tekevät),  mutta Junior Finlandian voittaja sopi vallan mainiosti kotimatkalle lentokonelukemiseksi. Ei tuntunut Lontoo-Helsinki lento pitkältä, kun oli hyvä kirja käsissä...

Maria Turtschaninoff: Maresi- Punaisen luostarin kronikoita
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Naisten asuttamaan luostariin saapuu laivalla salaperäinen tyttö ja hänen kannoillaan seuraa vaara. Alkuäitiä luostarissaan kunnioittavat naiset ja tytöt joutuvat käyttämään kaiken tietonsa ja taitonsa välttyäkseen tuholta.

Tämä kirja oli jännä. Sitä en odottanut, tai en ainakaan tuossa määrin. Turtschaninoff on osannut punoa tarinan, jossa jännite kasvaa ja lukijaa oikeasti pelottaa tyttöjen puolesta. Eikä kirjassa kuitenkaan mässäillä taistelulla tai hirviöillä, pelko hiipii lukijaan huomattavasti hienovaraisemmin keinoin.

Luostari on turvapaikka vainotuille ja kärsiville tytöille. Se on myös paikka, jossa naiset saavat vapaasti oppia, eikä kukaan halveksi heitä tiedon vuoksi. Päinvastoin. Samalla luostari on täynnä maagista voimaa, jonka ymmärtäminen onnistuu vain vaistolla. Sitä ei voi selittää. Alkuäidin kolme muotoa kattavat elämän syntymän ihmeestä kuoleman portin takana odottavaan ikuisuuteen. Vain hyväksymällä elämän kulun kaikki puolet, voi ymmärtää oman kutsumuksensa ja saa voiman seurata sitä.

Minuun tarina vetosi naisena. Olisi ihanaa, jos maailmassa olisi paikka, jossa tytöt ja naiset saavat olla omanlaisiaan ilman pelkoa vähättelystä, syrjinnästä tai suoranaisesta vainosta heidän poiketessaan normista tai omatessaan ympäröivän (miehisen) yhteiskunnan mielestä liikaa tietoa. Vielä nykyäänkin on aivan liikaa paikkoja, joissa naisia pidetään omaisuutena tai kauppatavarana ilman omaa tahtoa tai ymmärrystä. Toisaalta ajatus pelottaa. Pitääkö tosiaankin eristäytyä, jotta tämä olisi mahdollista ?

Tiedän, kirja on fiktiota, fantasiaa. Hyvän kirjan kuitenkin tunnistaa juuri siitä, että se saa usein miettimään asioita fiktion ulkopuoleltakin. Eivätkä nämä ajatukset tulleet mieleen lukemisen aikana. Silloin syvennyin vain Maresin, Jain ja muiden tyttöjen tarinaan.

Kirjan rakenne ja juonen kulku on mielenkiintoinen. Maailman eri puolet avautuvat tyttöjen muistojen kautta. Samalla syventyivät myös henkilöhahmot ja heitä ymmärsi paremmin. Kuitenkaan ei muistoissa ollut selitysen makua, vaan kaikki nivoutui yhdeksi mielenkiintoiseksi tarinaksi. Pidin myös siitä, että naiset kuvattiin voimakkaina hahmoina, joiden voima kumpusi osaltaan siitä, että he pelkäsivät ja uskalsivat myös tunnustaa pelkonsa. Miesten kuvauksen yksipuolisuudesta pelasti heidän joukostaan löytyvä kyky myötätuntoon ja muutokseen, vaikka noin yleensä kyllä ymmärtää luostarisaaren kiellon miesten rantautumiselle.

Maria Turtschaninoff on kirjoittanut kaksi muutakin samaan maailmaan sijoittuvaa kirjaa. Pitää jossain vaiheessa lukea nekin.


Kirja on saatu luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta osana jatkuvaa yhteistyötä