14.10.2014

Kuolleiden kirja - jännitystä ja koukkauksia uskomattoman puolelle

Lincoln Child, Douglas Preston : Kuolleiden kirja
Oma ostos Elisa Kirjasta

Tämä kirja on jännä yhdistelmä modernia jännitystä tyyliin FBI ja muut agentit, sekä melkein goottilaisia tai no, ainakin viktoriaanisia kauhuelementtejä. En oikein tiedä, mitä ajatella, kun samasta tarinasta löytyvät vanhan kartanon kellarin kauhukabinetit, ikuisen elämän eliksiirit ja FBI-agentti huippumodernin vankilan sellissä.

Agentti Aloysius Pendergast on suljettu vankilaan syytettynä useammasta murhasta. Vain pieni joukko hänen uskollisia seuralaisiaan uskoo hänen syyttömyyteensä ja epäilee murhien takana olevan Pendergasting veli, Diogenes. Samaan aikaan New Yorkin luonnonhistoriallisen museon valmisteilla olevassa näyttelyssä tapahtuu outoja asioita. Näyttelyä varten ollaan avaamassa museon kellarissa muurien taakse piilotettua ollutta egyptiläistä hautakammiota, kun sen multimedianäytöksessä vastuussa oleva konsultti muuttuu äkkiä murhanhimoiseksi hirviöksi. Mikä saa näennäisesti täysin normaalin nuoren miehen yht'äkkiä hyökkäämään kollegansa kimppuun? Onko kyseessä kuolleiden kirjan teksteistä koottu kirous hautakammion seinissä?

Kirjassa kulkee monta juonta rinnakkain, jotka lopulta kohtaavat toisensa vauhdikkaassa loppukohtauksessa. Pendergastin veljesten lapsuuden traumat, poliisityön hankaluus huhutun egyptiläisen kirouksen varjossa ja henkilöiden väliset rakkaus-, viha- tai ystävyyssuhteet muodostavat vyyhden, jossa kirjoittajien olisi helppo sotkeutua omaan näppäryyteensä. Tässä kirjassa lukija kuitenkin pysyy juonessa mukana, jopa huolimatta siitä, että monet tapahtumat ja henkilöiden tilanteet pohjautuvat sarjan aiempien osien tapahtumiin.

Melkein harmittaa, että tämä on jo 8. Pendergast-sarjan osa, samalla tyylillä olisi ollut mukava lukea enemmänkin. Nyt vaan tuntuu siltä, että kehystarinan jatkon tietäminen saattaa pikkuisen häiritä lukukokemusta aikaisempien osien kohdalla. En tiedä, onko näin. Pitänee joskus kokeilla.

Pidin siis kirjasta. Se oli virkistävästi erilainen kuin perusjännärit, vaikka välillä sitä vähän hämmentyikin jopa yliluonnollisiin viittaavista henkilöhistorioista ja tapahtumista. Ainakin sellainen vähän vakava ja yksitotinen suhtautuminen agenttitarinoihin sai kyytiä tarinan käänteissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti