Elokuvissa - Gone Girl

Viime aikoina olen joutunut taipumaan todisteiden edessä. Olen nähnyt elokuvan, joka oli parempi kuin alkuperäinen romaani ja nyt toisen, joka oli vähintäänkin yhtä hyvä. Aiemmin pidin sääntönä sitä, että elokuvat ovat aina kirjoja huonompia - poikkeuksena ehkä BBC:n sarja Austenin Pride and Prejudicesta, joka tekee kunniaa romaanille.

Gillian Flynnin Kiltti tyttö oli romaanina jo vallan mainio kuvaus avioliitossaolon vaikeudesta. Elokuvassa henkilöhahmot tulevat vielä todellisemman tuntuisiksi ja käänteet tuntuvat vieläkin kierommilta. Kuten kirjassakin, on katsojan vaikea ennakoida, mihin tarinassa oikein lopulta päädytään.

Nick palaa kotiin. Talosta löytyy kamppailun jälkiä, mutta vaimoa ei näy missään. Mitä oikein tapahtui? Miksi keittiössä on verijälkiä? Poliisien tutkinnan edetessä huomataan, ettei Nick olekaan puhtoinen naapurinpoika, mutta onko hän kuitenkaan murhaaja?

Ben Affleck on juurikin tuollaisen amerikkalaisen "good guyn" perikuva. Ehkäpä juuri siksi hänestä on niin vaikea uskoa pahaa. Silti,,,  Rosamund Pike on suloinen nuorena vaimona, mutta ovatko avioliiton haasteet kuitenkaan kaikki miehen vikaa? Spoilaamatta lienee mahdollista todeta, että kirjaan verrattuna Nick oli jotenkin "kiltimpi". Oletteko muut kirjan lukeneet ja elokuvan nähneet kanssani samaa mieltä? 

Olen lukenut kirjan aikaisemmin, mutta silti reippaasti yli 2h kestävä elokuva ei tuntunut yhtään pitkältä. Toki asiaan vaikutti pitkä väli kirjan lukemisen ja elokuvan katsomisen välillä, olin unohtanut paljon yksityiskohtia, mutta silti - jännite piti. Seuralainen ei ollut kirjaa lukenut. Hänenkin mielestään oli vaikea uskoa Affleckin hahmon kykenevän pahaan. Hän myös pääsi nauttimaan yllätyskäänteistä todellisina yllätyksiä ja niitähän riitti. Hän vaikutti myös huvittuneen elokuvan aiheuttamasta epävarmuuden tilasta ja mainitsi heiluneensa suuntaan, jos toiseenkin yrittäessään löytää elokuvan henkilöiden joukosta sen todellisen pahiksen. 

Elokuvan teemana on siis avioliitto ja mitä mahdollisesti tapahtuu kahden ihmisen välisten ongelmien kärjistyessä. Yhtä vahvasti tulee silmille kuitenkin myös kritiikki median käyttäytymistä kohtaan ja median vaikutusvaltaa kohtaan. Jopa murhatutkimusta on mahdollista ohjata hallitsemalla julkista asennoitumista osapuolia kohtaan ja median etsiessä yhä raflaavampia otsikoita ovat kaikki keinot sallittuja. Lähdekritiikistä tai puolueettomasta analyysistä ei tämän elokuvan toimittajilla ole mitään käsitystä. 

Elokuva ei ole varsinaisen pelottava, mutta K-16 on kyllä ihan paikallaan. Se on todennäköisesti asetettu pääasiassa yhden kohtauksen vuoksi (ihan oikein), mutta minusta se sopii jo pelkästään elokuvan antaman kieroutuneen ihmiskuvauksen takia. Toivon (ja tiedän) totisesti, etteivät ainakaan kaikki ihmiset toimi oikeassa elämässä samalla tavalla. 

Menkää katsomaan elokuva niin tiedätte, mistä puhun. Samalla saatte viihdyttävät pari tuntia eli ei liian pelottava, mutta sopivasti jännä ja tarpeeksi kiero pitämään mielenkiintoa yllä. Rymistelyyn kyllästynelle tämä on varsin hienostunut vaihtoehto. 

Elokuvaliput tarjosi SF Film