Uutta vaan ei modernia Sherlock Holmesia

Anthony Horowitz : The House of Silk 
Oma ostos Kobosta 

Sherlock Holmesia on uusittu televisiosarjoissa viime vuosina oikein urakalla. Nykyaikaan sijoitetut tarinat ovat ehkä hengeltään kunnioittaneet mestarisalapoliisin eksentrisiä piirteitä, mutta ympäristössä ja tarinoiden sisällössä on modernisoitu rankalla kädellä. Uudistuksista voidaan olla montaa mieltä, mutta en ole yhtään varma siitä, onko parempi vaihtoehto kirjoittaa "uutta kopiota" klassikosta.

The House of Silk on juuri sellainen, Arthur Conan Doylen klassiseen Sherlock Holmes sarjaan kirjoitettu uusi tarina. Tohtori Watson on jo ollut kauan eläkkeellä ja haluaa vielä kirjoittaa vanhuutensa päiviensä ajanvietteeksi tarinan, joka aikanaa on jäänyt kirjoittamatta sen aiheuttamien poliittisten aaltojen vuoksi. Vuosien kuluttua Watson kuitenkin uskoo, että tapauksen voi kirjoittaa muistiin, kunhan paketin sinetöi ja antaa luvan avaamiseen vasta pitkän ajan kuluttua.

Itse tapauksen käsittely alkaa hitaanpuoleisesti. Minulla oli vaikeuksia tunnistaa Holmesia alun vaiheissa, mutta kyllähän se tarina siitä sitten vauhtiin pääsi. Holmes on Holmes ja hyödyntää ilmiömäistä päättelykykyään jahdatessaan varsinaista pahuuden ruumiillistumaa. Horowitz on hyvin tavoittanut "aidon" Holmesin aikakauden tunnelman, mutta muutama juttu jäi häiritsemään. Tutkittava rikos on sellainen, että Doyle tuskin olisi sellaisesta kirjoittanut suorasanaisesti koskaan. Samoin tietty toiminnallisuus on Holmes-tarinoille ehkä vierasta, vaikka alkuperäinenkin salapoliisi kyllä välillä lähtee vauhdikkaastikin tutkimuksiinsa.

Kaikkiaan kirja oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta jäin silti pohtimaan. Ehkä olisin pitänyt sitä parempana, jos ei olisi pitänyt lukea tarinaa nimenomaan Sherlock Holmes-tapauksena. Tietysti tunnetut seikat toisista kirjoista antoivat viitteitä ja syvyyttä yksityiskohtiin, mutta silti. On harmillista, että mainetta kasataan entisten mestarien siivellä. Voi olla, että Horowitz ihan tosissaan halusi osoittaa kunnioitusta Doylelle ja Sherlock Holmesille, mutta en voi olla miettimättä oliko tarkoitus vain kirjoittaa hyvin myyvä tuote. Taktiikka myös tuntuu toimivan. Jos ihan totta puhutaan, niin en minäkään varmaan olisi tähän kirjaan heti tarttunut ilman suoraa viittausta Sherlock Holmesiin.