"Kun Kosmokseen ei oikein uskaltanut mennä... "

Naisdekkaristeja Leena Korsumäen haastateltavina

Naisdekkaristeista

Tänään oli minulla ensimmäinen messupäivä ja kivaa oli. Päivä alkoi mukavasti, kun kävin moikkaamassa Vera Valaa ja kuuntelemassa Outi Pakkasen, Leena Lehtolaisen ja Veran keskustelua naisdekkaristien toimista ja asemasta.

Pakkasella ja Lehtolaisella on menossa juhlavuosi - siitä on 40 vuotta, kun Murhan jälkeen mainoskatko ilmestyi Pakkaselta ja Lehtolaisellakin on jo 20 vuotta ensimmäisen dekkarin julkaisemisesta. Kysyttäessä 40-vuoden takaisia naisdekkaristi-kokemuksia Pakkasen kommentti nuoren ekonominaisen kirjailija-asemaan oli, että "ei oikein Kosmokseen uskaltanut mennä, mutta menin kuitenkin..." Lehtolaisen mukaan 20 vuotta sitten tilanne oli parempi, kun esikuvia oli jo enemmän olemassa. Vera Vala taas korosti useampaan kertaan edelläkävijöiden merkitystä esikoiskirjailijan uskallukselle.

Edelleenkin naisia on dekkarien kirjoittajina vähemmän kuin miehiä. Liekö syynä sitten osittain se, että naiset lukevat dekkareita sekä mies- että naiskirjailijoilta, mutta miehet yleensä vain miesten kirjoittamia. Siinähän se äkkiseltään laskettuna tulisi tuo yksi kolmasosa. No, konkarit kovasti toivoivat lisää naisia kirjoittamaan ja tähystivät yleisöön sillä silmällä. Ehkäpä siellä istui ihailemassa joku tuleva naisdekkaristi.

Herkkuja etsimässä

Kirjakierroksen jälkeen siirryinkin ruokamessujen suuntaan virkistäytymään.  Löysin itselleni ihan uuden shamppanjamerkin (Gratiot- Pillière), jonka roséshamppanja oli raikasta ja keskimääräiseen vaaleanpunaiseen ehkä hivenen vahvempi jälkimaultaan - hyvällä tavalla.

Best of Britain osastolla Cheddar- juustot olivat taivaallisen hyviä. Oli ihan pakko käydä lopussa hakemassa muutama paketti mukaan - passiocurdin ja lemon/lime - curdin kera. Passiocurdilla jo herkuteltiinkin illan jälkkärinä olleen uunijäätelön myötä. On se kyllä vaan ihan uskomattoman hyvää. Eikä sitä tarvitse paljon. Maku puski paksun marenkikerroksenkin läpi raikastamaan imelähköä kokonaisuutta.

Juustokakku marjojen kera sekä maistui hyvältä shamppanjan kaverina että antoi voimia jatkaa kierrosta. Tarjolla oli myös muutama suolainen annos, mutta noin yleisesti ottaen olisin kaivannut enemmän ruokapuolta myös viiniosastolle. En tiedä muista, mutta meillä ainakin viini kuuluu erottamattomasti ruoan seuraan ja tuntui hassulta kierrellä valitsemassa maisteltavaa, kun ei samalla voinut miettiä sopivuutta ruoan kanssa. Ihan vain vinkiksi messujen järjestäjille seuraavia vuosia silmällä pitäen.


Naapurisovun pelastus 

Messuilla on paljon katseltavaa. Kirjojen ja ruoan lisäksi kävin myös tarkastelemassa mm. sähkörumpuja. Minä olen ollut tähän asti siinä käsityksessä, että pikkurumpalin innostuksen vielä jatkuessa kotiin pitäisi esikoiselle jossain vaiheessa ostaa sellaiset äänekkäät ja tilaa vievät vehkeet. Korvia on särkenyt jo valmiiksi ja hermoja kiristänyt naapurisovun tuleva kaikkoaminen. Ihan turhaan. Nykyään on niin hienoja rumpusettejä, joista soittajaa lukuunottamatta ei kukaan kuule kuin pienen pientä tömistystä. Hintaa moisille vehkeille kyllä kertyy 600 eurosta ylöspäin.


Paikat remonttiin 

Sitten pistettiin kanssabloggarien kanssa vähän hösseliksi. Ihan pelkällä bloggarienergialla saimme nurin pöydällisen viinilaseja ja -pulloja.Liekö syynä ollut sitten Pasi Ilmari Jääskeläisen aiheuttama fanihuokaus, mutta pöydän jalka petti ja lopputuloksena oli melkoinen sotku. Tätäköhän messujärjestäjät pelkäsivät, kun meitä niin kovasti varoittelivat käyttäytymään kunnolla ?

Huolimatta lattian kaaoksesta oli kirjailijan ja bloggarien kohtaaminen mielenkiintoinen. Juttua riitti. Pasi Ilmari Jääskeläinen vastasi kustannustoimittajansa kysymyksiin viime hetken paniikkikorjauksista ennen kirjan painoon lähtöä. Pitääkin lukea kirja nopeasti loppuun, että näen mikä merkitys niillä lampuilla oikein on...

Lisäksi keskusteltiin blogien merkityksestä kirjojen menestykselle ja siitä miksi joku kirja pysyy blogeissa näkyvillä, kun taas jollekin ei blogisavuja syty millään. Ensimmäisen aiheen osalta kirjailija oli vakaasti sitä mieltä, että Lumikon menestys on ainakin osaksi blogien antaman huomion ansiota. Blogikirjoitusten ansiosta kirja tuli tunnetuksi muidenkin kuin fantasiagenren hc-lukijoiden piirissä. Blogisavuja taas todettiin syntyvän, kun kirja on tarpeeksi hyvä, tarpeeksi erilainen ja mieluiten aiheuttaa vähän ristiriitaisenkin vastaanoton. Jääskeläisen kirjojen todettiin myös osuneen sopivasti sekä kirjabloggauksen buumiin että valtavirran kääntymiseen fantasiatyylille suosiollisemmaksi.

Mielenkiintoisen päivän jälkeen olikin sitten aika jo lähteä pelastamaan mummi lasten kynsistä ja kirjoittamaan raporttia blogiin. Vielä pitäisi suunnitella, minne kaikkialle sitä huomisen messupäivän aikana oikein pitäisikään ehtiä. Toivottavasti ainakin taas tapaan muita bloggaajia - oli tosi kiva nähdä !