Tässä jokin aika sitten osallistuin keskusteluun siitä, miten ihmeessä voi perunagnoccheista saada sellaisia pehmeitä ja keveitä. Useimmiten kun ne tuntuvat jäävän mauttomiksi, kiinteiksi kikkareiksi. Lupasin vakoilla meidän isäntää, joka jostain syystä melkein (huom) aina onnistuu gnocchien teossa ainakin minun mielestäni erinomaisesti.
Keittiön ovelta valmistusprosessia kurkistellessani kyselin vinkkejä onnistumiselle. Hyvin eteläranskalaisen olkien kohauttelun myötä sain kirjattua ylös pari juttua :
- Perunoiden tulee olla kuumia, mutta kuivia, kun gnoccheja ryhtyy työstämään
- Makua saa maustamalla eli eipä unohdeta suolaa
- Ei saa laittaa liikaa jauhoja
- Ei saa työstää massaa liikaa. Siten vaan, että pysyy kasassa.
Chez Mariuksen kauppa Helsingissä on nyt remontin jälkeen muuten todella upea. Se on väljä ja valoisa ja houkuttelee ihastelemaan kaikkia niitä mielenkiintoisia keittiökapineita, joita seiniltä löytyy. Kannattaa käydä kurkkaamassa.
Meidän isännän perunakurpitsagnocchit
kymmenisen perunaa
pala myskikurpitsaa
2 kananmunaa
sopivasti jauhoja - joo, tiedän, tämä ei ole kunnollinen määritys, mutta kun isäntä vaan heitteli sormituntumalla, enkä osannut silmämääräisesti mitata oikein. Virallisissa ohjeissa kuulemma neuvotaan laittamaan jauhoa puolet perunoiden määrästä (eli 800g vs. 400g), mutta minusta tuntuu, että isäntä laittoi pikkuisen vähemmän.
Keitä perunat kypsiksi ja kypsennä kurpitsa uunissa. Kuori kurpitsa ja hienonna. Vedä perunat hienoksi puristimella. Sekoita massaan jauhot ja kananmuna.
Leivo pötkylöiksi ja leikkaa gnoccheiksi. Voit painella haarukalla vähän sellaisiksi rullamaisiksi, jos haluat.
Seisota hetki ja tipauta erissä kiehuvaan veteen (tai kasvisliemeen). Gnocchit ovat kypsiä, kun ne nousevat pintaan.
Kastikkeena oli tällä kertaa yksinkertaisesti vettä, salviaa ja kasvisliemifondikuutiota sekaisin.
Päälle ripoteltiin iso kasa parmesaania ja paistettiin pannulla karitsankyljyksiä ja lehtikaalia.
Oli muuten hyvää.
Nämä gnocchit ovat vielä itselle kotikeittiössä vieraita, olen toki niitä syönyt mutta en ole vielä ryhtynyt tekemään itse, pitäisi varmaan mutta kun ne tuntuvat niin työläiltä valmistaa :D
VastaaPoistaNiissä on tosiaan vähän näpertelyä, mutta tuo perunalumivehje esimerkiksi kyllä nopeutti hommaa jonkin verran.
PoistaIhana annos.:) Joskus täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla tehdä itse. Minäkin koen myös pikkaisen työlääksi erilaisten pastojen valmistamisen, ja vielä kun ei lopputuloksestakaan tiedä, niin rima kokeiluun on turhan korkealla.;)
VastaaPoistaMinä olen suosiolla ulkoistanut tämän isännälle...
PoistaMulla on sellainen muistikuva että meillä olisi ollut tuollainen perunalumivehje lapsuudenkodissani..
VastaaPoistaGnoccheihin en ole vielä onnistunut ihastumaan,kuten kirjoitinkin muutama postaus sitten mutta ehkä joku päivä voisi kokeilla...
Juu, eihän tuo mikään varsinainen uutuus ole keittiövehkeenä. Gnoccheja on ihania ja sitten niitä vähemmän ihania. Ne kovat kikkareet ovat aikas kamalia...
PoistaOi gnocchit on suurta herkkua ja vinkit oli enemmän kuin tervetulleita. Kiitos :)
VastaaPoistaToivottavasti vinkeistä on hyötyä ! Ainakin nuo gnocchit lopputuloksena olivat varsin maukkaat ja keveät.
Poista