Kaari Utrio : Seuraneiti
Elisa Kirjalta luettavaksi ja blogattavaksi
Tämä oli juurikin sopivaa luettavaa kiireestä väsyneelle lukijalle loppuviikosta. Herttainen sankaritar, komeita kosijoita ja hurja määrä kuvausta ja tietoa 1800-luvun Suomen oloista ja tavoista. Sopi ihan täydellisesti aurinkoisen lämpimän syysviikonlopun kävelyjen lomaan.
Metsätaipaleiden takaa kuljetaan tarinassa Helsingin seurapiirien humuun, kun mamselli Linda Melin lähetetään Helsinkiin seuraneidiksi ja etsimään sulhasta. Maalaispapin tyttärellä on edessään kova paikka, kun pitäisi löytää oikeanlainen herrasmies, jonka on tarkoitus ennen kaikkea avustaa Lindan veljen opintojen rahoittamisessa. Kosijoista ei sentään ole pulaa sillä Linda on kaunis kuin enkeli vaaleine hiuksineen ja herättää huomiota korkeammissakin piireissä ja pari innokkainta sulhasehdokasta on matkassa mukana jo vaunujen lähtiessä Kajaanista kohti Helsinkiä.
Kaari Utrio kuvaa yksityiskohtaisesti ja ehkä vähän ilkeästikin Helsingin seurapiirejä. Ihmiset ovat jakautuneet tiukkoihin leireihin asemansa mukaan eikä aitojen yli voi hyppiä aiheuttamatta pahennusta. Kun monissa romanttisissa romaaneissa aristokraatit ovat sankareita, ei Utrio kuvaa heitä laisinkaan hellällä kädellä. Lämpö ja ystävällisyys ovat ennemminkin porvarillisen kauppiasluokan ja maan työmiesten ominaisuuksia kuin korkeimpien piirien hyveitä.
Kirjailija ehdottomasti osaa historiansa. Rakkaustarinan ohessa lukija saa rautaisannoksen tietoa Venäjänajan yhteiskuntarakenteesta, mitoista, kuuluisista historiallisista henkilöistä. Mielenkiintoista taustatietoa, joka täydentää mukavasti tarinaa ja vähentää sulhasenetsinnän imelyyttä. Onhan Linda kuitenkin nuori tyttö romanttisine haihatteluineen.
Kaikkiaan pidin tästä kovasti. Mieli lepäsi lukiessa, kun tiesi, että hyvinhän tässä varmasti käy. Kirjassa ei myöskään tapahtumina ole mitään suuresti väkivaltaista tai ravisuttavaa. Samalla rentoutuessa tuli kuin huomaamattaan myös opittua jotain. Vai tiesittekö te ennen, että 1800-luvun Helsingissä kaunottaren tuli olla tumma ja vaaleus oli pikemminkin rahvaanomaista ?
 |
| Elisa Kirjalta vapaavalintaisena luettavaksi ja blogattavaksi |
Nuo Utrion 1800-luvun Helsinki-kirjat ovat koukuttavia. Tykkäan kyllä hänen vanhempaan aikaan sijoittuvista kirjoistakin mutta nuo ovat parhaita.
VastaaPoistaJoo, nämä ovat kyllä tosi laadukkaita ja kuvaavat tuon ajan Helsinkiläisiä varsin kutkuttavalla tavalla.
PoistaMinulla on ollut Seuraneiti kesken jo jonkin aikaa. Syy siihen on varmaankin tuo "kun tiesi, että hyvinhän tässä varmasti käy" – tarina ei oikein tempaa mukaansa ja jokin jännite puuttuu, vaikka se on sujuvasti kirjoitettu. Historian Utrio kyllä hallitsee suvereenisti!
VastaaPoistaJuu, tällaiset kirjat vaativat sen tietyn mielialan. Minulla sopi erinomaisesti rankan viikon päätteeksi :-)
Poista