Steampunk - koneita ja korsetteja

Tähän loppuu minun Steampunk-genre visiittini ainakin toistaiseksi. Hauskaa on ollut, mutta nyt on aika katsella välillä vähän muitakin tyylilajeja. Onhan tässä jo viktoriaanisen ajan mitä mielikuvituksellisimpia koneita ihmeteltykin peräti seitsemän kirjan verran.

Koneiden lisäksi näyttää Steampunkin ominaispiirteisiin liittyvän jonkinlaisen yliluonnollisen elementin läsnäolo. Näin on Carrigerin Parasol Protectorate-sarjassa, jossa ihmissusilla ja vampyyreillä on sielua ylenmääräisesti ja päähenkilöllä ei laisinkaan. Sielu taasen kuvataan jonkunlaiseksi "eetterin" yliannostukseksi. Steampunk Chroniclessa taas päähenkilöillä on kaikilla jotain yli-ihmispiirteitä. Finleyn vahvuus, Griffinin kyky kulkea aaveiden maailmassa tai Emilyn äärimmäinen älykkyys eivät kuitenkaan johdu mistään niin henkisestä kuin sielusta, vaan ovat lopputulosta heidän altistumisestaan maasta malmin mukana kaivettaville pienille eliöille. Sama yliluonnollisen vire jatkuu myös läpi suomalaisen "Steampunk - koneita ja korsetteja" novellikokoelman

.Tarkemmin ajateltuna tässä kyse on kuitenkin ehkä enemmän tunnelmasta, johon olemme tottuneet kauhuun päin kallellaan olevassa kirjallisuudessa tai viime aikoina niin kovin trendikkäässä vampyyri-kirjallisuudessa. Monessa tarinassa, tunnelma pohjautuu ihmisen psyyken sopeutumattomuuteen tekniikan luomiin mahdollisuuksiin  tai uuden ja vanhan yhteentörmäykseeen teknisen kehityksen murroskohdassa tai peräti molemmista. Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää pohtii ihmisen sopeutumista keinotekoisesti pidennettyyn elinikään ja Christine Thorelin Viuhka käy kartanossa miettii, millaiseksi hirviöksi ihminen voi muuttua, kun hänellä on mahdollisuus elää koneen avulla pidempään. Heikki Nevalan hevostuhatjalkainen tuo automaattisen puimakoneen Pohjanmaan lakeuksien pellolle, mikä aiheuttaa ristiriitoja perinteisten työmiesten ja teknistä kehitystä ajavien välille. 

Kokoelma herättää ajatuksia huomattavasti enemmän kuin aiemmin lukemani, enemmän viihteeseen painottuvat tarinat. Harmillisesti osa tarinoista kuitenkin tuntuu hiukan keskeneräisiltä. Jani Kankaan Kapina tunturilla ei sisällä varsinaista loppuratkaisua ollenkaan ja Shimo Suntilan Kruunun vihollinenkin loppuu ihan kesken. Onko kenties kyseessä esittelyjakso jostain suuremmasta kokonaisuudesta vai onko kirjoittaja halunnut vain kokeilla Steampunkin maailmaa ja tarina onkin päätynyt julkaisuun vähän raakileena ?

Osassa tarinoita myös teemat ja tapahtumat ovat kertakaikkisen klassisia ilman kummempia variaatioita ja yllätyksiä. Magdalena Hain Vaskimorsiamen osalta mietin pitkän aikaa, olenko lukenut sen jo ennen. Juonenkäänteet tuntuivat niin hurjan tutuilta. Luulen kuitenkin Frankenstein teeman vain olevan sen verran jo loppuunkaluttu, että sen ympärille on vaikea enää luoda uutuuden viehätystä.

Koneita ja korsetteja on ehkä hiukan epätasainen, mutta sinänsä hyvä osoitus siitä, että "kyllä me Suomessakin osaamme". Sitä voi hyvällä omallatunnolla suositella tyylilajista kiinnostuneille vaikka ensimmäiseksi tutustumismatkaksi. Esipuhekin oli mielenkiintoinen ja auttoi ainakin minua jäsentämään, mistä tässä oikein on kyse. Eihän tämä mitään maailmaa suurempaa kirjallisuutta ole, mutta minä ainakin ihan viihdyin.

Tarinat on listattu alla. Suosikkejani ovat Heikki Nevalan Hevostuhatjalkainen, jossa puukkojunkkarien osallistuminen puimakoneen toimeen tuo aika pikanttia fiilistä, sekä Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää erittäin mielenkiintoisen teemansa ansiosta. 

Magdalena Hai, Vaskimorsian
Saara Henriksson, Arkistonhoitajan salaisuus
Heikki Nevala, Hevostuhatjalkainen
J.S. Meresmaa, Augustine
Markus Harju, Prahan teurastaja
Shimo Suntila, Kruunun vihollinen
Jani Kangas, Kapina tunturilla
Christine Thorel, Viuhka käy kartanossa
Anni Nupponen, Joka ratasta pyörittää

Kokoelman ovat lukeneet myös Jori Kaiken voi lukea -blogissa ja Kirsi Kirsin kirjanurkassa.

..