Ehkäpä siihen on syynsä, miksi lastenkirjat ovat saaneet suuremman suosion kuin novellikokoelmat, vaikka niitäkin on ilmeisesti jo kertynyt aika monta. Minä en ainakaan oikein sisäistänyt tarinoiden jujuja. Ihan helppolukuisia, mutten oikein jaksanut innostua. Ainoa, joka kiinnosti ajatukseltaan enemmän oli "Osoite : Malmi 95c" jossa mielestäni nykyaikainen kännykkäriippuvuus kääntyi tragikoomisesti osaksi vanhenemista.
Ihan osuvia tölväisyjä nykyajan kotkotuksiin, mutta nämä eivät oikein jaksaneet minua liikuttaa eivätkä edes oikein naurattaneetkaan. Mukava välipala, ei muuta. Taidan siirtyä jossain vaiheessa tutustumaan tähän kirjailijaan lisää nimenomaan noiden Risto Räppääjien osalta. Niitä taitaa poikien hyllystä muutama löytyä.
Edellinen haasteen kirja löytyy täältä.
Vanhemmissa kokoelmissa on useampi parempi kuin tämä. Itse tykkään eniten niistä, missä on hämäläispariskunta Rampe ja Eila.
VastaaPoistaNo pitäisköhän sittenkin lukea näitä vielä lisää ? Ehkäpä nappaan mukaan, jos sattuu vastaan kirjastossa.
PoistaMinusta nämä toimivat paremmin äänikirjana; yhden jutun radiosta kuultuani lainasin tämän innoissani mutta ei minuakaan ihan satasella sytyttänyt, vaikka muista Nopoloista olen pitänyt, esim. Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla - kokoelmasta jäi parempi maku.
VastaaPoistaEli sama kommentti - pitää jatkaa tutustumista, ehkä aikaisemmat osuvat paremmin.
Poista