Blogistaniassa on Ishiguroa hehkutettu tänä kesänä joka suunnalla. Pakkohan tämä siis oli napata mukaan kirjastosta, kun kerran hyllystä vilkutteli.
Luin tämän itse asiassa jo ennen kuin Linnunaivot, mutta en vaan heti osannut sanoa yhtään mitään. Jäin vähäksi aikaa leijumaan kirjan rytmiin ja tunnelmaan, eikä päähäni ilmaantunut yhtään järjellistä ajatusta kirjasta kirjoitettavaksi. En tiedä, onko järjellisiä ajatuksia nytkään tarjolla yhtään sen enempää, mutta pitänee jotain kirjoittaa voidakseni palauttaa kirjan kirjastoon.
Vaikuttava kirja siis on kyseessä. Tarina ikääntyneestä hovimestarista ja hänen muistoistaan muutaman päivän lomamatkan aikana avaa eteemme osan Euroopan historiaa. Palvelusväen "arvokkuuden" mietiskelyn kautta kirjailija onnistuu käsittelemään demokratian perusteesejä. Voiko tavallinen kansalainen tietää, mitä suuria päätöksiä pitää tehdä ? Pitäisikö vain luottaa johtajiin ? Miten valita johtaja johon luottaa ? Lisäksi kirja kuvaa kauniisti menneen ajan lumoa ja ajattelutapaa tuon niin olennaisen hahmon, hovimestarin kautta.
Paljon painavia ajatuksia kevyesti luettavassa kirjassa. Jokainen sivu oli nautinnollinen. Haasteena tämän kirjan kanssa onkin se, että vaikutteita ja ajateltavaa on melkein liikaa. Lukisiko tätä nauttien verkkaisesta kuvaksesta "kahden kerroksen" väen ajatuksista ? Muistelisiko koulun historiantunteja vai pohtisiko demokratian olemusta ? Antaisiko haikeuden tulla kadotetun rakkaustarinan vuoksi ? Ei mikään ihme, että piti hetken aikaa antaa alitajunnan jyllätä ennen kuin sai kirjasta mitään kirjattua. Eikä tämä kai vieläkään niin kovin strukturoitua analysointia ole.
En yhtään ihmettele suitsutusta, jota kirja ja kirjailija ovat saaneet osakseen. Tulen varmasti vastaamaan muidenkin Ishiguron kirjojen kutsuun kirjastossa asioidessani. Ehkäpä jopa palaan tämänkin teoksen pariin uudestaan.
Tämä on I-H-A-N-A! Minut vei mennessään Ishiguron Me orvot. Sen jälkeen olen tainnut lukea kaiken, uusin vielä odottelee...
VastaaPoistaValkoinen kirahvi
Minulla on tämä odottamassa (niin on toki moni muukin, mutta tarkoitus on lukea tämän vuoden puolella). Olen lukenut Ishigurolta vasta yhden novellin, hih, mutta se oli tosi hyvä!
VastaaPoistaLuin tämän joskus vuonna yksi ja kaksi ja tykkäsin niin kovasti, että oli pakko ostaa se italiankielisenä myös miehelleni. Jonka mielestä se oli ihan ok :) Miehet...
VastaaPoistaSen sijaan luin joskus (jälleen vuonna yks ja kaks) Ishiguron Unconsoled romaanin alkueräiskielellä ja se oli kyllä hämmentävä. Ymmärsin kyllä teemaksi vieraantumisen ja mitähän vielä, mutta romaani oli niin erityylinen Pitkän päivän iltaan verrattuna, etten tiedä vieläkään, mitä ajatella. Vaikka pääaineeni onkin ollut englanninkielinen kirjallisuus, tuli jopa mieleen, että ehkä en kertakaikkiaan ymmärtänyt tarpeeksi hyvin englantia, kun koko tarina oli niin hämmentävä ja epämääräinen. Vaikka loppujen lopuksi luulen, että juuri se epämääräisyys siinä se teema olikin. Olisi kiva kuulla, mitä mieltä joku on ollut luettuaan romaanin suomenkielisen version...
On ihana, on... ja lukemistani kommenteista päätellen muut Ishiguron kirjat eivät ole yhtään huonompia.
VastaaPoistaVera - luetaan oman mieheni kanssa aikalailla erilaisia kirjoja. Joistakin harvoista (esim. Andrei Makinen kirjat ja Le petit Nicolas-sarja) tykätään hurjasti molemmat.
Pitänee lukea tuo Unconsoled, onkohan sitä edes suomennettu ?