Kuten lupasinkin niin genre vaihtuu - vampyyritarinoiden ja dekkareiden jälkeen jotain vähän runollisempaa ja klassisempaa. Ja vaihteeksi vielä suomeksi - onkin kovasti kääntynyt englanninkieliseksi tuo kirjalistani...
Aikoinaan tuli testattua, että Ruth Rendell tai P.D. James kestivät sopivasti lentomatkan Brysseli-Tukholma -Turku. Nopealla Tukholman vaihdolla olivat lentokentältä ostetussa kirjassa viimeiset sivut menossa kun laskeuduttiin Turkuun. Tällä kertaa ei Paulo Coelho kestänyt ihan koko lentoa Helsingistä Lontooseen. Oma osansa voi olla tietysti kielelläkin, tämän kun luin suomenkielisenä käännöksenä.
Ihana kirja joka tapauksessa, vaikka melkoisen nopealukuinen. Tai sitten vaan luin liian hätäisesti ja tarinaan pitää palata vielä uudestaan kaiken huomatakseen. Varmasti palaankin tämän pariin, sen verran lumoavasta sadusta on kyse.
Santiagon aarteenetsintämatka vie hänet Andalusian lammaskedoilta aavikolle ja pyramideille. Etsiessään aarretta nuori poika tulee löytäneeksi paljon muutakin, eikä vähiten ymmärrystä onnen olemuksesta ja ihmissielun kiemuroista. Kirjaa voi lukea toki vain viihdyttävänä satuna ja se on sellaisena kaunis, mutta kirjasta löytää myös paljon ajateltavaa liittyen siihen, miten unelmat ohjaavat ja miten paljon niiden tulee antaa ohjata ihmisen toimia. Kunkin tulee itse päättää, missä kohtaa haaveiden tulee jäädä haaveiksi ja milloin onni löytyy siitä, että edes yrittää niitä toteuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti