Viime kuu oli taas melkomoista haipakkaa niin töissä kuin muussa elämässä. Perinteisesti lokakuu onkin kirjanrakastajan kiireisin kuukausi, kun kirjamessut pyörähtävät käyntiin niin Turussa kuin Helsingissä. Minäkin ehdin piipahtamaan molemmissa, vaikka messukunto taisi olla tänä vuonna vähän vajaa ja aikataulut noin muuten liian pullollaan kaikenlaista.
Turun Kirjamessuilta parhaiten jäivät mieleen lapsille järjestetyt lukuhetket. Kuopus keskittyi innoissaan molemmat vartit ja hänen lukulistalleen päätyivät Ebba ja Rosvolat. Äidillä taas menivät messut vähän kattiloiksi.
Helsingin kirjamessut menivät enemmänkin bloggaritouhuksi sekä illallisen että aamiaisen parissa, mutta ehdin sentään vähän virallistakin ohjelmaa seuraamaan. Tänä vuonna valinnanvaraa olikin melkein ähkyyn saakka. Oli hauska lukea kirjoituksia messusuunnitelmista sillä aika vähän oli samoja juttuja eri bloggaajien listoilla. Vaihtoehtoja riitti. Hieman hirvittivät etukäteen uuden ohjelmajohtaja Ronja Salmen puheet valikoiman laajentamisesta myös perinteisen kirjallisuuden ulkopuolelle - pelkäsin turhaa markkinatunnelmaa ja krääsää. Kirjamessut olivat kuitenkin ihanasti raikastuneet uusista tuulista. Kirjat olivat keskipisteenä, mutta ehkä hieman leveämmällä pensselillä. En yhtään ihmettele uutta kävijäennätystä.
Kirjamessujen lisäksi piipahdin parissa muussakin tapahtumassa, joista varsinkin Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttelyn avajaiset olivat varsinainen viikon piristys. Jouluakin ehdin jo vähän fiilistelemään HKn Joulu -tilaisuudessa, mutta niistä kinkuista sitten vähän myöhemmin. Kun ajattelee, että näiden "omien juttujen" lisäksi oli töissä hurja pyöritys päällä ja ehdin piipahtamaan muutaman päivän ajan Pariisissa palavereissa, huomaa luppoajan jääneen aikalailla minimiin.
Kirjastatistiikkani mukaan ehdin lokakuussa lukemaan peräti 14 kirjaa. Suurin muutos aiempiin kuukausiin nähden on se, että äänikirjoja listalta löytyy vain yksi. Sinänsä se ei ole yllättävää sillä kuuntelussa on viimeisen parin kuukauden aikana ollut Waltarin klassikko Mikael Karvajalan seikkailuista. Kaksi kirjaa ja melkein 80 tuntia kuunneltavaa... Ensimmäisen osan sain loppuun lokakuun alussa ja toinen lipsahti muutaman päivän marraskuun puolelle.
Äänikirjojen vähyyteen vaikuttaa myös kuopuksen lukuinto. Hän on innostunut lukemaan itse kirjoja ja useampanakin iltana on äidille ja äänikirjoille viitattu kintaalla. Ei siis liene yllättävää, että omaltakin lukulistaltani on löytynyt peräti 3 lastenkirjaa.
Painajaispuoti ja Kokkiklubi lumosivat lapsen ja äitikin tykkäsi. Koiramies on Kapteeni Kalsarin veli, joten tokihan se piti lukea. Toto on lukenut kirjan itse, ääneen äidille ja vielä uudelleen ainakin pariin otteeseen itsekseen eli erittäin onnistunut messuostos kyseessä.Tässä samassa voisin listata myös Toton (7v) lukulistaa. Siltä löytyvät nuo yllämainitut Lukupalat ja Koiramies, sekä 3 osaa Kapteeni Kalsaria. Ninjago elokuvakirjakin on kai erittäin tyyppillinen ekaluokkalaisen pojan suosikki. Pienoinen yllätys oli kuitenkin se, miten hartaasti poika luki Pikku prinssin (Antoine de Saint-Exupéry) itsekseen - se taitaakin olla ensimmäinen "oikea kirja" hänen lukemakseen. Siis kirja, jossa on enemmän tekstiä kuin kuvia. Toinen sellainen oli sitten Hii-o-hoi! Aarre näkyvissä! (Marja Aho) , jonka tarina viihdytti Totoa parin illan verran.
Saa nähdä jatkuuko lukuinto - ainakaan kirjoista ei ole puutetta. Tyhjensimme isoveljen laatikosta ison kasan juuri ekaluokkalaiselle sopivia, joten nyt on olohuone täynnä sekä äidin että pojan lukupinoja...
Mutta siis...
Omiin lukemisiini palatakseni. Loput kymmenen kirjaa listalla koostuvat osittain nopealukuisista keittokirjoista. Tulin hankkineeksi niitä sekä messuilta että Ad Libriksen alesta. Kaksi ehdin jo käydä läpi lokakuun aikana. Hellapoliisin Pikkukokki keittiössä vie riemastuttavasti vähän retromman keittiön helppoihin resepteihin ja vähemmänkin kokannut saa vaihekuvista hyvää tukea toimiinsa. Tonnikalapannaria syötiin jo useampaankin kertaan ja se upposi mainiosti myös Dungeons & Dragons-pelin pyörteissä touhuaviin teineihin.
Lisäksi ostin alesta pari Leila Lindholmin leivontaan keskittyvää kirjaa ja niistä tuli jo luettua ensimmäinen vaikkakin hänen sarjassaan toinen Vielä yksi pala. Huomaan nykyään nauttivani enemmänkin vähän perinteisempiin resepteihin keskittyvistä keittokirjoista. Jonkinlainen vastavaikutus näköjään kaikenlaisiin trendikkäisiin superfood/vege/kikkailu-kirjoihin.
Fantasiaa edustivat tällä kertaa Erika Vikin trilogian toinen osa Seleesian näkijä ja Jessica Townsendin nuortenkirja Morriganin koetukset. Molemmista pidin ja niihin palaan blogissa vielä myöhemmin. Dekkareitakin luin lokakuussa kaksi eli Risteyskohdat (Elly Griffiths) ja Anopinhammas (Eppu Nuotio). Olen pitkään jostain syystä kiertänyt Griffithsin kirjasarjoja, mutta nyt voin kahden kirjan (ZigZag Girl oli toisesta sarjasta) sanoa, että eivät ole hullumpia. Nuotion Ellen Lähde-sarjan toinen osa puolestaan on ihan mahtavaa pehmodekkari, joka soi nautinnollisia lukuhetkiä syysloman harvoihin vapaahetkiin. Taisipa Ellen koukuttaa minut seuraansa yösydännäkin
Lokakuusta tekee erityisen sekin, että tulin lukeneeksi toisenkin työelämään liittyvän kirjan, tosin vähän filosofisemman ja siinäkin minulle outoa lukemista, etten yleensä tartu mihinkään "itsensäparannus"-kirjaan. Together is Better - ALittle Book of Inspiration (Simon Sinek) tuli työprojektin kautta käsiini ja olikin ihan inspiroivaa luettavaa, vaikka samalla toisaalta masensikin. Ei ole helppoa löytää omaa johtotähteään saati sitten heittäytyä kokonaan sen seurantaan.
Olen näköjään yllättänyt itseni lokakuussa monessakin tyylilajissa, sillä luin myös novelleja ja jopa runoteoksen. Kohuttu ja kehuttu Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Lucia Berlin)oli aiheuttanut minussa vähän epäileviä ennakko-odotuksia. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että liityin kehujien kuoroon. Näissä tarinoissa on jotain niin viiltävän rehellistä ja kaikesta huolimatta elämänuskoista, että ne pääsevät ihon alle.
Ihon alle sujahti suoraan myös Vuosisadan rakkaustarina (Märta Tikkanen). En edes tiennyt sen olevan kirjoitettu runomuodossa, aiheesta oli aavistus. Jäin kirjan lumoihin, mutta nyt en saa siitä aikaiseksi bloggausta. Se on edelleen kesken.
Marraskuu on alkanut aika harmaana, mutta onneksi on tiedossa monenlaista ohjelmaa - ja ainahan on kirjat. Messutarjousten jäljiltä lukemisen puute ei ihan heti iske.
