Alkuvuodesta alkaen ollaan käyty läpi useampiakin sarjoja ja samalla on kuuntelijan maku muuttunut hivenen. Satumaisista muumeista on menty rempseiden Räppääjien ja Puluboin kautta jo Astrid Lindgrenin mestarietsivään. Liekö sitten kyseessä pojan kasvaminen esikoululaisesta ekaluokkalaiseksi, vaiko yksinkertaisesti kuuntelun polveilu, mutta annetaan Toton itsensä kommentoida luettuja sarjoja. Tässä eskariaikoina kuunneltuja.
Tove Jansson :
- Muumilaakson marraskuu
- Muumipappa ja meri
Q: Mikä muumeissa on hyvää ? "Muumeissa ei ole pelkkää fantasiaa vaan niissä on jotain järkevää"
Q: Siis muumeissa? Mitä järkevää? "Ei mitään tosi vaarallista, kuten laavaa..."
(äidin kommentti: Mitähän hän on jostain katsonut vertailukohdaksi? Minusta muumeissa on aika paljonkin vaarallisia tilanteita, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin lapsen näkökulmasta jotenkin lempeästi esitettynä)
Q: Miksi et halua enää kuunnella muumeja ? "Olen jo vähän tylsistynyt niihin..."
Risto Räppääjää on tänä vuonna kuunneltu erityisen paljon ja erityisesti kesälomareissulla:
Sinikka Nopola, Tiina Nopola :
- Hetki lyö, Risto Räppääjä,
- Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla,
- Risto Räppääjä ja villi kone,
- Risto Räppääjä ja pullistelija,
- Risto Räppääjä ja väärä Vincent
Q: Mikä Risto Räppääjissä on hyvää ? "Eivät ole liian väkivaltaisia"
(äidin kommentti: Ollaan taidettu kertoa liiankin seikkaperäisiä perusteluja pelikielloille tai sitten on osunut johonkin isoveljien juttuun katsojaksi)
Q: Mikä niissä on vähemmän hyvää ? "Välillä vähän tylsiä. Koko ajan samaa... jokin outo mysteeri ja sitä ratkotaan"
Q: Minä kuunnelluista on paras ja miksi ? "Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla. Ei liikaa mysteeriä."
Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja, Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja, Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja, Puluboin ja Ponin komerokirja
Q: Miksi Puluboi on mielestäsi hyvä? Miksi niitä kirjoja on kiva kuunnella? "Kun se ei sano r-kirjainta. Siksi hauskaa. Puluboin koneet ja pelit ovat hauskoja - varsinkin prinsessapeli, kun Puluboi jäi siihen koukkuun."
Q: Mikä niissä on vähemmän hyvää ? "Kaikki on niissä hyvää!"
Q: Mikä kuunnelluista on paras ? "Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja - ja myöskin ihan kirjana luettu Puluboi = agentti NOLLA-BULLA-NOLLA ja KAMUKIEMU(R)AT ..."
Viimeisen hän tosin taisi lukea vasta nyt lokakuussa...
Bonuksena vielä yksi satukirja, joka eksyi joukkoon kesällä
Jukka Parkkinen : Kotimainen krokotiili
Q: Mitäs tykkäsit ? Miksi ? "Aika paljon tykkäsin, tosi kiva. Siinä oli järkeä ja huumoria ja vain kaksi pisaraa fantasiaa. Puhuva hiiri ja krokotiili olivat kivoja"
Siinä nyt oli noita eskariaikojen lemppareita. Äänikirjakuuntelu ei toki ole mitenkään loppunut koulun alettua, mutta kirjataan syksyn suosikit joskus myöhemmin.
Tämä oli kiva postaus! Meidänkin esikoisemme (nyt eskarissa) on jo pitkään kuunnelut äänikirjoja. Tosin olen huomannut, että välillä hän hyppii kirjasta toiseen, ja olen yrittänyt ohjata nyt kuuntelemaan yhden kirjan kerrallaan. Hänen suosikkejaan ovat Risto Räppääjät, Tagli ja Telle -kirjat (muistaakseni kaksi ilmestynyttä), Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat sekä Supermarsut.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaÄänikirjat ovat tosi kivoja. Meillä tosin hankaluutena on ennemminkin jumiutuminen tiettyyn sarjaan tai tarinaan, kuin kirjasta toiseen hyppiminen. On välillä vaikea löytää seuraavaksi kuunneltavaksi kelpaavaa, jos pitäisi vaihtaa...
Kiitos lisävinkeistä - pitää testata :-)
Minä oen lukenut melkein kaikki Muumi-kirjat, nyt on ollut vähän taukoa. Lukematta enää Taikurin hattu, Muumipapan urotyöt ja Muumipappa ja meri. Aloitin hassusti Muumien lukemisen viimeisestä osastaan, Muumilaakson marraskuu, joka oli vetämäni lukupiirin ensimmäinen teos.
VastaaPoistaLastenkirjoja on mukavaa kuunnella äänikirjana. Siskoni suosi kirjoja lasten kanssa pitkää matkaa autoilleissaan. Sellaisessa muodossa olen esimerkiksi tutustunut Jali ja suklaatehtaaseen. Siskonpoika kuunteli myös Potterit äänikirjoina, mutta minä en ikinä päässyt ylitse Vesa Vierikon tavasta ääntää hahmojet nimet.
En ole muuten lukenut yhtään Risto räppääjää. Alkoivat ilmestyä, kun olin vielä al-asteella, joskus neljännen luokan paikkeilla. Siihen aikaan luin lähes pelkästään Merja jalon Nummelan ponitallilaisia. Yhden Puluboin kylläkin luin pari vuotta sitten. Molemmat ovat kuitenkin lasten keskuudessa tosi suosittuja, mitä viiden koulukirjastokuukauden aikana ehdin nähdä.
Joo, Risto Räppääjä ja Puluboi ovat ilmeisesti todellisia hittejä. Aikuisena varsinkin Puluboin osalta välillä ihmettelee, miksi, mutta kai se on tarpeeksi hömelöä kohellusta ja Puluboin puhetapa tarpeeksi erityinen, että vetoaa lasten huumorintajuun.
PoistaMeillä on näköjään samanikäiset lapset! Äänikirjat ovat kovassa kuuntelussa myös täällä: lapsi kuuntelee niitä myös piirtäessään tai legoilla rakentaessa. Lisäksi kesällä kuunneltiin paljon autossa. Illalla luetaan lapselle ihan paperista kirjaa (tällä hetkellä vuoroin menossa Sankaritarinoita tytöille ja vuoroin Harry Potterin toinen osa), mutta lisäksi hän pyytää, voisinko vielä sen jälkeen laittaa "uniajastimen" eli ajastaa äänikirjan kuulumaan 10-15 minuutiksi.
VastaaPoistaRisto Räppääjät ovat meillä jääneet vähän vähemmälle kuuntelulle ja muumit eivät kiinnosta ollenkaan, kun niissä ei kuulemma tapahdu mitään. Kian mainitsemat Supermarsut ja Lasse-Maijan etsivätoimistot ovat suosikkeja täälläkin, samoin kuin postauksessa mainitsemasi Puluboit. Juuri tämän hetken ykkösjuttu ovat kuitenkin Timo Parvelan Ella-kirjat. Niitä jaksoin itsekin autossa kuunnella :)
Minäkin olen taas yrittänyt vähän lukea myös itse, mutta aika usein se katkeaa yskänpuuskaan (krooninen inhottavuus). Onneksi on kuitenkin äänikirjat. Meillä niistä on näköjään tullut erityisesti iltojen juttu. Taitaa poika keskittyä legoihinsa ja niistä tarinointiin niin täysivaltaisesti, ettei lisätarina oikein sovi joukkoon.
VastaaPoistaMuumit ovat jännä juttu. Toto on tosi kranttu kirjojen suhteen ja välillä on vaikea löytää jotain uutta aloitettavaa. Muumit menivät pitkän aikaa ihan hiljaisesti kuunnellen. Luulen, että niissä on jotenkin sellainen kielellinen rytmi ja tarinoissa jännä sävy, että taisi poika kuunnella jopa enemmän niitä kuin itse kertomuksen tapahtumia. En tiedä, vaikea tulkita saamistani kommenteista.
Täytyy tutkia nuo Puluboit, se oli minulle uusi tuttavuus. Meidän eskarilainen on ihastunut B. Toresenin hevostarinoihin. Jotkut tarinat ovat vähän hurjia, mutta ollaan ilman painajaisia selvitty. Muitakin vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Itseäni aina jossakin 30 kuuntelukerran kohdalla rupeaa aavistuksen kyllästyttämään...
VastaaPoistaENsinnäkin, ihan kamalaa, miten tämä kommentti oli kadonnut jonnekin kesken tarkistettavia (vaikkei minulla ole tarkistus edes päällä) - onneksi sentään nyt löysin.
PoistaPuluboit ovat kivoja. Meillä ei kerkiä kyllästymään kuunneltaviin, kun poika itse ei yleensä halua samaa tarinaa kuin max kerran...