Yksi jäi kesken, toisen kahlasin

Minä tuossa jo ihmettelin, miten on mahdollista osua ottamaan luettavaksi vain hyviä kirjoja. Olen tainnut tähän saakka lukea iloisesti läpi  pääasiallisesti kaikki aloittamani kirjat, tai oikeammin sanoen, en ole keskenolevien pitkältä listalta tehnyt tietoista päätöstä jättää yhtään kesken - ennen kuin nyt. Aloin jo pitämään itseäni täysin arvostelukyvyttömänä lukijana, joka on pehmittänyt aivonsa ylenmääräisellä "väsymys-" ja "pääntyhjennys" - luettavalla. Onneksi (?) nyt heräsin huomaamaa, että ihan kaikki ei sentään mene minunkaan seulastani läpi.

Taisin innostua vähän liikaa, kun käsiin osui niin hauskoja kirjasto-teemaisia romaanisarjoja. (kuten tämä ja tämä). Nappasin Overdrivesta lisää kirjamaailmaan sijoittuvia dekkareita, mutta tällä kertaa kävi kahden kirjan kanssa köpelösti. Toisen lopetin aika alussa - en vain kestänyt tarinan ja varsinkin sen päähenkilön yksinkertaisuutta. Toisen luin päättäväisesti loppuun, mutta sarja ei lähellekään läpäise "kolmen osan testiä"*. Pääsen siis välillä haukkumaankin.


Lucy Arlington : Buried in a Book 
HelMet Overdrive 

Keski-ikäinen nainen saa potkut työstään ja ottaa innoissaan vastaan harjoittelijan paikan kirjakustantamossa. Paikka on tietysti aika kamala (onko kirjoissa kivoja harjoittelija-paikkoja?), pomo kylmä ja kohtuuttoman vaativa, pöytäkin joku vanha koulun pulpetti (?). Sitten vielä maankiertäjän näköinen tyyppi menee kuolemaan respan sohvalle.

Onneksi on uusi "gorgeous" työtoveri, joka heti huomaa pistojäljen kaulassa ja tulee kuiskimaan päähenkilölle kyseessä olevan varmasti murha. Sitten sitä lähdetäänkin tutkimaan vainajan mökkiä keskellä metsää (ihan siitä vaan) ja keskustelemaan löydetystä päiväkirjasta uuden ystävän eli alakerran kahvilanpitäjän kanssa. Onhan se nyt selvää, että kahvia ja pullaa tarjoilevasta naisesta tulee ensimmäisen kupillisen jälkeen harjoittelijan sydänystävä...

Jep, en jaksanut pidemmälle. En vaikka kuvaan astui vielä komea poliisikin, joka sekä tutkii murhia että huolehtii päähenkilön pojan törttöilyjen rankaisun lieventämisestä. Tokihan poika sentään on kiva tyyppi, kun kerran äitikin näytti murhapaikalla niin herttaiselta. Rajansa kaikella.

Taitaa olla parempi vain yrittää unohtaa tuo kirja. Epäuskottavuus, kliseet ja kertakaikkisen älyttömältä (huonolla tavalla) kuulostava juoni, yhdistettyä töksähtelevään kerrontaan ja typerään päähenkilöön - not for me.


Kate Carlisle : Homicide in Hardcover
HelMet Overdrive

Tämäkin kirja sijoittuu kirjojen maailmaan. Päähenkilö on vanhojen kirjojen entisöijä, jonka oppi-isä aamutaan tulevan kirjanäyttelyn markkinointibileissä. Arvatkaa kuka löytää ruumiin ? Niin, ja arvatkaapa kuka löytää päähenkilön ruumiin vierestä? No tietysti komea, arvoituksellinen ja niin kiehtovan ylimielinen sankari, joka osoittautuu turvallisuuskonsultiksi.

Miksi ihmeessä kirjojen sankarittaret niin usein tuntevat vetoa ylimielisiin ja tietysti taidoiltaan ja voimiltaan kovin ylivertaisiin miehiin? Ihan oikeasti, jos joku nauraa sinulle ja antaa sinun kokea olevasi vähän tyhmähkö tai muuten herttaisesti huvittava, ei hän ole huomion arvoinen - vaikka olisi kuinka seksikäs. Jonkunlaista itsekunnioitusta pitäisi löytyä sentään romaanisankarittariltakin. Niin ja ihan tiedoksi vaam, että tasa-arvoiseen suhteeseen tarvitaan molemminpuolinen kunnoitus.

No, tarina sinänsä on ihan ok ja siinä on vielä toinen ruumis lisää ja vähän murhayritystäkin. Tosin loppuratkaisu kuulosti vähän kaukaa haetulta ja motiivikin pikkuisen heppoiselta, mutta no... hyviä viinejä valmistavassa hippiyhteisössä asuva perhe oli ihan mukava yksityiskohta ja ainahan sitä kirjabloggari luke mielellään ihmisistä, jotka rakastavat kirjoja.

En taida kuitenkaan olla tarpeeksi kiinnostunut sen enempää päähenkilöstä kuin seuraavasta tarinastakaan, joten tämä sarja jäi nyt tähän.


Huh, nyt tuntuu paremmalta. Pääsin vaihteeksi retostelemaan ilkeästi, eikä pääni olekaan ihan pelkkää hötöistä sientä. Tästä on hyvä aloittaa kesäloma! Työläppäri ja -puhelin on jo kätketty reppuun kaapin pohjalle. Edessä neljä viikkoa vapautta, siivousta, leipomista ja sen sellaista rippijuhlia varten sekä tietysti kirjoja. Mitäs minun keskeneräisten listaltani taas löytyykään?


*"kolmen osan testi" = kirjasarja voidaan nimetä lukemisen arvoiseksi, jos tökkimättä saa luettua ainakin kolme ensimmäistä osaa ja tekee vieläkin mieli jatkaa. 

Kirjabloggaajan kesäaakkoset O-U

Taas mennään aakkosissa eteenpäin...

O = Ote  - Otatko kiinni ja luetko otteen? 

Ote onkin jännä sana. Ote tekstistä tai ote kirjasta kertoo osasta, näytteestä, esimerkistä tai tärkeästä ajatuksesta, jota esitellään. Se voi kuvata alkuperäistä kokonaisuutta edustavasti ja kattavasti, tai olla kontekstistaan irrotettuna täysin harhaanjohtava.

Ote kädestä. Kenen kädestä? Lapsen, rakkaan tai välillä ystävän. Ohjaako ote? Tarjoaako se turvaa vai rajoittaako?


P= Plääh (ja miksikö?) 

"Epäsana", joka kuvaa täydellisesti olotilaani nyt, kun joudun arpomaan loman alkamispäivää projektin statuksen mukaan. Mistä se johtuukin, että juuri ennen loman alkua menevät asiat saletisti pieleen ja paniikki puskee päälle?


Q = Q  Kuka tästä tule väistämättömästi mieleen? 

Minulle Q tuo aina ja ikuisesti mieleen James Bondin kaikenlaisilla härpäkkeillä varustavan tiedemiehen. Enkä edes ole mitenkään erityisemmin Bond-fani.

Oliko tuo tylsä vastaus?

Queen Elizabeth I on historiallisista henkilöistä yksi kaikkein kiinnostavimpia. Samoin hänen inspiroimansa taideteokset, kirjallisuus, näytelmät, elokuvat ovat loputon lista toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tarinoita eivätkä monet siltikään taida jännittävyydessään päästä lähellekään todellisen historian kiemuroita.

Tähän assosioituu myös Orlando - tiedättekö mikä ja miksi?


R= Ruoka (tietysti) 

Kuinkas muuten. Ruoka pyörii meillä puheissa koko ajan, sitä syödään mielellään, paljon ja hyvää.

Ruokaa laittaessa pyritään välttämään Roskien tuottamista eli käytetään mahdollisimman paljon tuotteet kaikilta osiltaan ja syödään varastot tyhjiksi.

Ruolla myös Rakastetaan. Sillä näytetään, miten paljon välitetään. Kun mies tekee minulle lounasboksin töihin valmiiksi ja huolehtii sen minulle lähtiessä mukaan, tiedän hänen välittävän. Noin vain esimerkkinä tältä aamulta.

Tai sitten hän vain välttelee Riitaa, joka olisi väistämättä edessä nälkäisen vaimon palatessa ärtyneenä töistä...


S= Suklaa - Siitä puhe, mistä puute? 

Suklaata tekee aina mieli, vaikken edes saisi syödä sitä. Se saa minut yskimään.

Toki S-kirjaimeen liittyy paljon muutakin mukavaa - syli, suukot, seksi...
tai paljon puhuttavaa, kuten vaikka sää, joka onkin ollut jatkuvana puheenaiheena tänä kesänä.


T= Turun tori eli mitäs lempparipaikkoja niitä onkaan?

Turun torilla on ihan oma tunnelmansa ja sinne pitää päästä edes kerran kesässä ostamaan herneitä.


U= Uusi

Kaikki uusi on aina mielenkiintoista, ainakin siihen saakka, kunnes se muuttuu liian tutuksi. Kaikki uusi ei kuitenkaan välttämättä ole hyvää, tai ainoaa tutustumisen arvoista.
Pätee muuten varsinkin kirjojen kohdalla.

Kirjojen elinkaari on nykyään markkinamielessä ihan liian lyhyt. Yksi syy enemmän pitää e-kirjoista sillä niiden kohdalla ei tavara katoa hyllystä, vaikka sesonki olisikin ohi tai seuraavan kauden uutuudet työntymässä alekorien eteen.


Tähän sitten vielä yksi T eli Tauko. Jatkoa seuraa...

Täältä voi kurkkia kaikkia aakkosiani.

Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita

Jussi Katajala: Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita 
Kustantajalta luettavaksi 

Katajalan aiempi novellikokoelma Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita on kuulunut suosikkeihini pitkän aikaa. Pidin sen seikkailutarinamoodista.
Odotukset siis olivat suhteellisen korkealla aloittaessani tällä kertaa avaruuteen ja välillä vaihtoehtoistodellisuuksiin sijoittuvia novelleja.

Pidin näistäkin, vaikka täytyy sanoa, että Leonardon rasia jäi suuremmaksi suosikikseni. Se tosin johtunee henkilökohtaisesta viehtymyksestäni historiaan avaruuden kustannuksella. Ei silti, eivät nämä nyt ihan pelkkää avaruusalus-scifiä ole. On vanhoja kulttuureja, uudisasukkaina vaeltavia ja sitten niitä, jotka syövät toisia sivilisaatioita kulkiessaan.

Novellit on ryhmitelty kolmeen sarjaan. Toisenlaisia aikoja käsittää ajatuksia vaihtoehtoisista historioista ja siitä, miten eri todellisuuksien välinen yhteistyö voi olla hyvinkin tärkeää, tai siitä miten Suomessakin heimot olisivat voineet jatkaa maan ja kansan jakamista. Terra-novellit kertovat kummallisista kohtaamisista ja vyöhykkeistä maassa. Kirjan niminovellissa on nollameridiaani, jonka toisella puolella aika ei etene. Rajan voi tosin ylittää vain erityisissä olosuhteissa.

Eniten kuitenkin pidin Kosmos-osioista. Sen novellit kertovat yhtä tarinaa, mutta mielenkiintoisesti eri näkökulmista. Kertomus kehkeytyy vähitellen auki ja lukija ymmärtää jossain vaiheessa, mitä aiemmin on tapahtunut. Sitten mietitään jatkoa taistelun eri osapuolien ja erilaisia ratkaisuja tekevien osallistujien kohdalla. On mielenkiintoista seurata, miten erilaisiin johtopäätöksiin ja kohtaloihin sattuma voi johdattaa. Kaikki on kiinni vain siitä, mitä näemme ja miten taipumustemme mukaan kokemuksiimme suhtaudumme.

Kaikkiaan kirja on täynnä mielenkiintoisia kiepsahduksia ja on taattua Osuuskumma-laatua. Olen tainnut tykätä suurin piirtein kaikista heidän julkaisemistaan kirjoista. Niissä on sopivasti juuri sitä kummaa, joka piristää ja kiehtoo arjen keskellä. Jännästi vinksahtanutta.

Kyllä meillä kokataankin - ainakin isäntä ja pojat

Blogista päätellen ei meillä ole vähään aikaan syöty, paitsi ehkä pikaisella käynnillä jossain ulkosyöttölässä. Tämä ei tietenkään kolmen kasvavan pojan taloudessa pidä paikkaansa, mutta se taas pitää, että miesväki kokkaa. Äiti ei ole vielä kesälomalla ja se näkyy poissaolona keittöstäkin (muunmuassa).

Jotain sentään tulee aina välillä tehtyä. Viimeksi minun alkoi tehdä mieli kesäkurpitsa"pihvejä". Nämä ovat nopsa ja herkullinen kesäiltapala - varsinkin, kun seuraksi tekee tsatsikia.

Kesän kesäkurpitsavakkari 

Pari keskikokoista kesäkurpitsaa
3rkl vehnäjauhoja
suolaa, pippuria ja haluamiasi lisämausteita
öljyä pannulla paistamiseen

Tsatsiki:
Puolikas kurkku raastettuna ja ylimääräiset nesteet pois puristettuina / valutettuina
0,5 valkosipulinkynttä raastettuna
1rkl hunajaa
ripaus suolaa ja pippuria
jugurttia maun mukaan eli suhteessa kurkkuun, niin kuin haluat

Sekoita tsatsiki maustumaan.

Leikkaa kesäkurpitsa siivuiksi ja sekoita jauhot ja mausteet lautasella.
Kierittele kesäkurpitsasiivuja jauhoissa ja paista erissä öljyssä pannulla. Muutama minuutti per puoli riittä eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Kurpitsan ei ole tarkoituskaan muuttua mössömäisen pehmeäksi, mutta sen pitää kyllä olla kauttaaltaan kuumaa.

Tarjoile heti tsatsikin kera.

N.Y.T. - Kesälukumaraton 2017 ja sen videokooste

Kello löi jo kakstoista, keisari seisoo palatsissaan ja äiti sohvannurkassa katsoo kirjojaan... Paitsi, että minun on ihan kamalan vaikea pysyä hereillä puoleenyöhön, ainakaan lukematta. Ja jos kerran luen...

Siispä aloitan tämän kesän lukumaratonin nyt virallisesti jo perjantaina kello 21:30 ja vastaavasti se loppuu sitten lauantaina illalla klo 21:30.

Alla tämänhetkinen valikoima.

Pino on siis valmiina, Kobo ladattu ja puhelimenkin akku täynnä. Lukumaraton voi alkaa!

Päivitän maratonin jatkoa tänne blogiin, mutta ehkä vielä useammin Instan tarinoihin eli @minna_vuocho. Tervetuloa sinnekin mukaan!

Aloitukseksi lähtee Uppo-Nalle äänikirjana iltasaduksi kuopukselle... Mitä sitten tänä iltana tapahtuu, kurkatkaa Instan puolelle...


Lauantaina 08:07

Elina Karjalainen : Uppo-Nalle (34min) 
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (270s) 

No niin. Eilen kuuntelin siis Uppo-Nallea äänikirjana kuopuksen kanssa (yhteensä34min). Häpeäkseni täytyy tosin myöntää, että nukahdin (taas) pojan sängyn viereen ja jouduin kuuntelemaan kirjasta vartin verran toiseen kertaan. Muuten en kehtaisi sitä luetuksi merkitäkään...

Seuraavaksi tartuin Flavia de Lucen seikkailuihin eli Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi? Huolimatta kirjan mielenkiintoisuudesta uni voitti. "Onneksi" olen viime aikoina nukkunut huonosti ja tänäkin aamuna heräsin jo 4:30. Siispä sain Flavian viidennen seikkailun juuri loppuun. Se oli yhtä hyvä, jollei parempi kuin edelliset... ja loppui varsinaiseen cliff hangeriin.

Nyt menen leipomaan viikonlopun sämpylöitä. Eilen nimittäin oli taas juuren ruokintapäivä ja se tarkoittaa lämpimäisiä aamuun. Äänikirja (Penric's Demon by Lois McMaster Bujold) korviin ja toimeksi.

Klo 10
Loic McMaster Bujold: Penric's Demon (50min) 

Äänikirjan kanssa kestikin vähän kauemmin kuin ajattelin, vaikkei se edes edistynyt kuin 50min. Sämpylät tulivat valmiiksi ja aamiainenkin syötyä - ja jonkin verran seurusteltua perheen kanssa.

Penric's Demon on ihan kelpo fantasiaa kuunneltavaksi, mutta nyt vaihdan vaihteeksi painettuun kirjaan. Vuorossa Claes Andersson ja Hiljaiseloa Meilahdessa.


Klo 13:30 
Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa (223s) 

Ajatuksia herättävä kirja vanhuudesta, mutta ennen kaikkea eletystä ja elettävästä elämästä. Tykkäsin.

Ulkona alkoi ripsottamaan vettä eli ajatus kävelystä äänikirjan kanssa taitaa jäädä odottamaan pilvien väistymistä. Mitähän sitä seuraavaksi lukisi ? Ehkä jotain kevyttä ja viihdyttävää tai par lyhyempää juttua.


Klo 19:45

Aikamatkaajan opas historiaan (39s) 
Anthony Bourdain: Kitchen Confidential (95s) 
Lisää Penric's Demonia (70min)

Iltapäivä ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut. Kävin nimittäin ensin kävelemässä (kiltisti kuulokkeet korvilla) mutta sitten vielä lähdettiin kuopuksen kanssa ulos. No, tauko tuli ihan tarpeen.

Nyt olen leikkinyt YouTuben ja puhelimen videoiden kanssa. Saa nähdä saanko lukumaratonista oikein videokoosteen aikaiseksi... mutta nyt pitäisi vielä lukea 1h45min eli puoli kymmeneen.


Klo 21:30

P.D.James : Valepotilas (112s) 

Se oli sitten siinä - tämä kesälukumaraton. Viimeiseksi luin vielä taattua dekkaria eli P.D.Jamesia. Aina yhtä hyvä.

Kaikkiaan lukumaratonin lopputulos on ihan ok ja ilman stressiä tehty:

Luettu 739sivua ja äänikirjaa kuunneltu 2h34min 

Toki sivumäärä olisi voinut olla hivenen suurempikin, mutta se olisi tarkoittanut vielä vähemmän nukkumista ja perheen kokonaan huomiotta jättämistä. Hyvä näin ja kiva lauantai.

Tsemppiä vielä maratoniaan jatkaville! Ja muita maratonkoosteita löytää emäntäblogista!

Tässä loppuun vielä Kesälukumaraton 2017 videokoosteena :

Kirjabloggaajan kesäaakkosia H-N

Pistinpä tuossa alkuun kirjabloggaajan kesäaakkoset ja koska näin kirjoja lukevana voisi olettaa aakkosluettelon olevan kokonaisuutena hallussa, niin pitänee jatkaa listausta taas muutamalla kirjaimella.

H= Huilimisen tarvetta?

Juuri nyt on sellainen olo, että kesäloma tulee todelliseen tarpeeseen. Koko kevät on ollut sellaista pyöritystä, että on tosiaan tauon paikka. Huhtikuun puolenvälin jälkeen olen käytännössä lentänyt jonnekin päin Eurooppaa miltei joka viikko.

Mitään ihmeellistä ei lomalle ole suunnitelmissa. Ollaan vaan lasten kanssa, tehdään pieniä reissuja lähelle ja kerätään voimia uuteen syksyyn.

Kunhan tuo kelikin tuosta vielä muuttuisi hivenen lämpimämmäksi niin kesä voisi tosissaan lähteä käyntiin.


I= Iltasadut? Luetaanko niitä? 

Minun täytyy häpeäkseni myöntää olevani vähän huono iltasatujen lukija lapsille. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi tai edes siitä, että olen ollut paljon reissuissa. Kärsin kroonisesta yskästä ja turhan usein ääneen lukeminen laukaisee puuskan. Sitä taas ei ole kiva kuunnella.

Yritys on kuitenkin kova ja viime aikoina olemme kuopuksen kanssa ruvenneet kuuntelemaan äänikirjoja. Pian tulee blogiinkin Toton kommentteja Uppo-Nallesta - kunhan nyt ensin saamme kuunneltua sen loppuun.

Isäntä tietysti lukee myös säännöllisesti ranskankielisiä lastenkirjoja ja satuja, jotta saataisiin sitäkin kieltä vähän tuettua.


J=  Jälkiruokasuosikki? 

Minulle kelpaavat käytännössä kaikki jälkiruoat, mutta viime aikoina yksi on ollut ylitse muiden. Itse asiassa kyseessä on yhdentyyppinen, mutta monta vaihtoehtoa sisältävä jälkiruoka eli kakut. Pieni pala makeaa, marjaista, suklaista tai melkein millaista vaan mehevää kakkua kruunaa aterian kuin aterian.

Tietysti kakkupala sopii myös iltapäiväkahvin kaveriksi... Ja kun tässä nyt kerran ruvettiin herkkutunnustuksia tekemään niin myönnetään sekin, että kakkupala sopii meillä aina välillä aamupalallekin.

Tämän postauksen kuvituksena on tämän viikon herkku eli nutellakakku. Ihan parasta siinä on sekin, että leipurina oli esikoinen. Minua tarvittiin vain vähän reseptiä muistuttamaan.


K= Kaunis ja kesä tai kaunis kesä

Kauneus on tärkeää ja sitä voi löytää monissa asioissa. Kielestä, kuvista, luonnosta, ihmisistä, tarinoista, melkein mistä tahasta.

Kesä tulee joka vuosi. Aina se on kaunis, vaikkeivat kauniit kelit kohdalle osuisikaan. Suomen kesä on kauniisti vihreän eri sävyissä, Ranskan kesästä muistan rusehtavan pohjavärin ja kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvat kukat. Molemmat kauniita, vaikka ihan erilaisia.


L= Lukumaraton! Osallistutko? 

Ihan itseoikeutetusta sillä se on huomenna! Tulettehan muutkin mukaan.
Olen tainnut osallistua ainakin kerran kesässä siitä lähtien, kun näitä on järjestetty ja kerran toimin emäntänäkin. Kivaa touhua eli yksi kesän kohokohdista.


M= Maailmanhistoria, maailmanpolitiikka - Mitä niistä? 

Kirjoja lukiessa ei oikein voi välttyä ajatukselta syklisestä maailmanhistoriasta. Se on oikeastaan aika pelottavaa, jos vähänkin seuraa nykyistä maailmantilannetta. Ihmisvirrat muuttoliikkeenä, maiden tendenssi sulkeutua, taloudelliset vaikeudet, radikalisoituminen ja muut tämän hetken trendit muistuttavat jotenkin turhan paljon 1930-luvusta. Vahvimmin tämä taisi tulla mieleeni alkuvuonna lukiessani Hukkalan kirjaa Tuhat ja yksi. Vaikuttava kirja, vaikkei mikään tiiliskivi. Ei ehkä niinkään itse tarinan vuoksi kuin sen herättämien ajatusten.

Suurten ajatusten jälkeen sitä sitten tuntee itsensä niin kovin pieneksi ja tarttuu johonkin keveään. Eskapismia? Ehkä? Pitäisikö sen sijaan tehdä jotain ? Kyllä. Mitä?


N= Nainen - kirjallisuudessa, työelämässä, perheessä, kaikkialla?

Minä olen mielelläni nainen. Naisena koen minua määrittäviksi tekijöiksi äitiyden sekä mieheni rakkauden. Ne eivät määrää, mitä olen, mutta rakastan sitä, millaiseksi naiseksi he saavat minut itseni tuntemaan - nuo elämäni tärkeimmät miehet.

Työelämässä olen ylpeä siitä, etten koe naiseuden määräävän sitä, mihin kykenen. Toisinaan törmään (vieläkin) rajoittaviin asenteisiin, mutta se lienee globaalissa bisneksessä mahdotonta välttää. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut suhtautumaan siihen kiihtymättä ja pääsen tilanteiden yli nykyään ammattitaidollani (sekä siksi, että toisella puolella yleensä ovat kuitenkin kansainvälisesti toimivat myös alan ammattilaiset, jotka ymmärtävät nopeasti).

Toki olen tehnyt ja tulen tekemään päätöksiä, joiden jotkut saattavat sanoa johtuvan sukupuolestani. Globaalista roolista kieltäytyminen ei kuitenkaan aikoinaan johtunut siitä, että olen nainen, vaan halusin läsnäoloa lasten kanssa enemmän kuin uraa. Onko se naisellinen päätös ? En tiedä, ehkä, mutta myös mieheni on tehnyt samanalaisia päätöksiä uransa varrella, eikä hän ole nainen. Tärkeintä on, että sukupuolesta huolimatta jokainen kokee voivansa itse päättää. Näin ei ole aina eikä kaikkialla vieläkään.

Kirjoissa pidän itsenäisistä ja vahvoista naisista, jotka kuitenkaan eivät ole "niin kuin miehet". Toivon pystyväni kasvattamaan poikia, jotka eivät koskaan väheksy naista missään roolissa, mutta myös rakastavat ja kunnioittavat hänen naiseuttaan. Kova on vaatimus. Tiedän.


Menipäs melkein raskasmieliseksi heti perjantain aamutuimaan - ja kuitenkin tänään on VAPAAPÄIVÄ! Viime viikon loma meni plörinäksi, mutta nyt sitten kylmästi teen lyhyemmät viikot ennen varsinaista lomaa - ja iltapäivällä on pääkaupunkiseudun kirjabloggaajien tapaaminen, johon ajattelin keritä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Toivottavasti paikalla on muitakin eivätkä kaikki ole vielä kadonneet kesälaitumille. 


Muut kirjabloggaajan aakkoseni löytyvät täältä ja muutkin ovat aakkosiaan kirjailleet. Kannattaa käydä lukemassa vaikka näitä :
Unelmien aika 
Aukeamia 
Oksan hyllyltä 
Elämä on ihanaa
Kirjasähkökäyrä

Kesäkuun luetut

Kesäkuu oli ainakin kirjojen lukumäärän mukaan ihan huippukuukausi. Lähempi tarkastelu osoittaa, että kuukausi oli mielenkiintoinen monessakin mielessä. Jännää on muun muassa se, että äänikirjoja tuli kesäkuussa kuunneltua peräti viisi.

Suman syitä

On minulla äänikirjasumaan muuten ihan selkeä syykin. Totesin jossain vaiheessa olevani työreissuilla sen verran väsynyt, että lentojen aikana parhaiten toimi äänikirja. Puhelin lentokonemoodiin, piuhakuuloke puhelimeen ja äänikirja päälle. Silmät kiinni ja lento menikin nopeasti. Sama koski hotelli-iltojen iltalukemista. Tosin silloin nukahdin usein jo ennen torkkuajan päättymistä ja jouduin sitten aamulla kelaamaan taaksepäin.

Reissusyy ei nyt sitten kuitenkaan selitä kymmentä luetuista. Keittokirjat tietysti ovat aika nopeita luettavia ja niitä osui kesäkuulle peräti kaksi. Molemmat varsin luettavia ja kokattavia. Jotenkin tuntuukin kotimaisten keittokirjojen taso (ainakin minun kriteereilläni) viime vuosina parantuneen, tai sitten olen vaan tullut entistäkin valikoivammaksi sen suhteen, mitä käsiini suostun ottamaan.  Näistä kahdesta löytyy juttua näiden takaa : Alexin keittiössä, Armas aika

Muuten olenkin lukenut aika sekalaisesti, pääasiassa dekkareita ja fantasiaa. Läheskään kaikista en ole vielä kirjoittanut, mutta joistan sentään. Äänikirjoista blogista löytyvät jo Rakkautta vahingossa, Kylän koirat ja Akvarelleja Engelin kaupungista. Tykkäsin kaikista, vaikka ne ovatkin keskenään hurjan erilaisia.

Oikeastaan ainoa kirja, johon en varsinaisesti tykästynyt oli Operaatio Lipstick. Se oli makuuni ehkä vähän turhankin yksinkertaistettu, vaikka toimikin lentolukemisena. Myöskään Katja Kallion Säkenöivät hetket ei tuntunut niin hyvältä kuin muiden blogikirjoitusten perusteella olisin kuvitellut. Siitä lisää jossain vaiheessa.

Kirjastomiljööseen sijoittuvat kirjat olivat varsin viihdyttäviä, sekä dekkari- että fantasia-muodossa. Muista vielä varmaan jossain vaiheessa kirjoittelenkin vielä.

Mistä tiedän, mitä luin?

Jos joku nyt sattuu miettimään, niin tällä tavalla minä luettuja kirjoja seuraan. Proosallisesti Excelissä. Goodreadsiinkin noita merkitsen, mutta sieltä puuttuu välillä lukemiani kirjoja, eikä sieltä saa vuoden lopussa tehtyä statistiikkaa.

Tähän mennessä olen listaukseni perusteella lukenut jo 63 kirjaa.

Heilutaanko heinäkuussa? 

Heinäkuu on jo hurjassa vauhdissa, paitsi että lukemisen suhteen on vähän tahti hiljentynyt. Ei ole reissuja ;-) tai sitten vain kerään voimia lauantain koitokseen. Silloin nimittäin on

KESÄLUKUMARATON! 

Olettehan kaikki jo ilmoittautuneet? Minulla on valmistautuminenkin jo hyvällä mallilla ja odotan lauantaita malttamattomana.

Odotan myös kesälomaa. Viime viikolla minun piti olla jo harjoittelemassa lomailua, mutta pieleen meni. Lomaviikko sujui pahasti töiden merkeissä. Heinäkuun puolessa välissä sitten uusi yritys. Ehkä nuo kelitkin muuttuvat kesäisemmiksi siihen mennessä.

Lisää kirjastoseikkailuja

Jostain syystä tunnun törmäävän nyt jatkuvasti kirjastoon joko kirjojen tapahtumapaikkana tai muuten tiukasti tarinaan liittyvänä. Ensin luin kirjastonjohtajan murhatutkimuksista useamman osan verran ja nyt huomasin edenneen kolmen kirjan verran maailmojen keskellä agenttien avulla kirjoja keräävästä kirjastolaitoksesta.

Genevieve Cogman: The Invisible Library, The Masked City, The Burning Page  

Irene on "kirjastonhoitaja-vakooja". Kirjastonhoitaja siksi, että hänen tehtävänään on kerätä kirjoja maailmojen välillä sijaitsevaan kirjastoon ja välillä huolehtia niistä myös jossain kohdalle osuvista rinnakkaistodellisuuksista. Vakooja siksi, että... no, vähän samoista syistä. Kukaan ei saisi tietää kirjaston olemassaolosta ja kirjoja haetaan toisinaan parhaaseen agenttimalliin.

Kirjojen asetelma siis on herkullinen kirjoista pitävälle. Kukapa ei kokisi kirjojen luovan yhteyksiä erilaisten maailmojen välille. Genevieve Cogman on myös onnistunut käyttämään perinteisiä malleja järjestyksen ja kaaoksen välisen tasapainon tai sen puuttumisen vaikutuksista mielenkiintoisella tavalla. Keijut (Fae) ovat kaaoksen sydämessä ja elävät vain itselleen ja tarinoilleen. Toisessa ääripäässä on lohikäärmeidn äärimmäisen järjestyksen olemus. Kummatkaan kansat eivät voi tietenkään sietää toisiaan ja taistelu tasapainottelevista maailmoista luo poliittisia jännitteitä, joiden välillä neutraaliksi julistautuva kirjasto puolestaan taiteilee.

Irene saa seurakseen lohikäärmeprinssiin, joka halajaa kirjastonhoitajaksi ja päätyy todellisuuteen, jossa viktoriaaninen Englanti tuo hänen seurakseen myös ikonista kirjallista hahmoa hämäävästi muistuttavan yksityisetsivän. Jäykät kuninkaalliset, roistoja jahtaava etsivä, ihmissusijengit ja piilostaan ilmaantuva kirjaston arkkivihollinen pitävät huolen vauhdista ja vaarallisista tilanteista.

Tykkäsin. Tämä oli taas vähän erilaista viihdefantasiaa. Huomaan aina innostuvani, kun vastaan osuu maailmankuvassaan uudella tavalla vanhaa hyödyntävää tai raikkaasti jotain itselleni uutta tuovaa fantasiaa. Irenen seikkailuissa oli paljon tuttua tasapainon ylläpidosta alkaen. Tosin en muista ihan lähiaikoina lukeneeni kaaoksen ja järjestyksen välisestä sodasta, vaikkei se tietysti ihan uniikki ajatus olekaan. Lohikäärmeprinssi oppipoikana oli virkistävä poikkeus, eikä ajatus kaaoksesta vahvistamassa kirjallisuuden ja tarinoiden luomia stereotypioita myös "todellisessa" elämässä ole sellaisenaan tuttu.

Romantiikkaakin kirjoista tietysti löytyy, mutta sekin virkistävällä tavalla sivuosassa. Lisäksi kyse on osittain puhtaasti fyysisestä vetovoimasta ja henkilöhahmot suhtautuvat seksiinkin riemastuttavan vapaamielisesti (ainakin osa heisät). Missään tapauksessa rakkaustarinat tai eroottiset kohtaukset eivät tässä kirjassa ole suuressa osassa, mikä on kiva juttu. Nyt ne vain kulkevat pienenä juonteena keskellä laajempaa kudelmaa ja lukija voi keskittyä kokonaisuuden hahmottamiseen.

Piristävää, viihdyttävää ja kaikin puolin kesäkirjaksi sopivaa "kirjastofantasiaa".

Espoota edemmäs ravintolaan?

Vielä muutama vuosi sitten oli Espoon ravintolatarjonta... no... kapeahko. Joitain valopilkkuja lukuunottamatta ei pahemmin ollut paikkoja, jonne olisi halunnut lähteä lasten kanssa juhlistamaan vaikka kesäloman alkua. Tietysti perinteiset Haikaranpesä (vesitornissa), Haukilahden paviljonki ja ilmeisen kehuttu Tapiolan Kylä olivat tarjolla, mutta valikoima oli kuitenkin kapea verrattuna viime aikoina tapahtuneeseen laajentumiseen.

Mekin olemme jo lasten kanssa ehtineet peräti kahteen paikkaan.

Popomaman Dim Sum 

Iso Omenan remontit ja laajentuminen toivat kertaheitolla uusia ravintoloita kokeiltaviksi. Joukossa ovat tietysti pakolliset pikaruokalat, mutta ilahduttavasti on tarjolla myös vähän erilaisempaakin. Perjantain elokuvaillan päätteeksi menimme koko perhe kokeilemaan Popomaman Dim Sum - tarjontaa, eikä se ollutkaan yhtään hullumpaa.

Dim sumit ovat pieniä höyrytettyjä tai friteerattuja suupaloja. Varsinkin rapunyytit ja possunyytit saivat peukutuksia. Pojat maistelivat myös paistettuja nuudeleita. Kaikki söivät innokkaasti ja tyytyväisinä annoksensa.

Palvelu oli ystävällistä ja ruoka tuli nopeasti. Tosin nopeuteen saattoi myös vaikuttaa kesäperjantain vähäinen asiakasmäärä. Toivottavasti kyse oli tosiaan kesäperjantaista eikä yleisestä tilanteesta. Olisi meinaan kiva, jos tarjonnassa säilyisi muutakin kuin hamppareita ja pizzaa.

Kysyin tarjoilijatytöltä myös takeaway-mahdollisuutta ja sellainen kuulemma on, eli kannattaa pistää korvan taakse niitä päiviä varten, kun kokkaaminen ei kertakaikkiaan innosta.

Muutama muukin mielenkiintoinen ravintola näyttää käytävältä löytyvän, joten ehkäpä sittenkin käymme Iso Omenassa vielä tulevaisuudessakin huolimatta raivostuttavista ja ihan liian usein toimimattomista parkkijärjestelyistä.

Tapiolan Sandro

Tapiolan ravintolatarjontaa tuli ilahduttavasti täydentämään Sandron sivuliike. Jo neljäs Sandro pääkaupunkiseudulla saa varmasti lämpimän vastaanoton myös Espoon suunnalla.

Kävimme kokeilemassa noin viikkoa avajaisten jälkeen ja talo oli ihan täynnä. Harmi vaan, että keittiö ei ollut vielä ihan täydessä valmiudessa. Lähipöydissä nimittäin odoteltiin ruokaa meidän tullessamme ja vielä kun lähdimme. Puolitoista tuntia oli kuulemma jo kestänyt.

En tiedä, missä vika oli. Lienevätkö tilaukset menneet sekaisin. Me nimittäin saimme ruokamme nopeasti ja olimme muutenkin palveluu oikein tyytyväisiä. Toivottavasti alkukankeuden myötä myös yleisempi palvelutaso tasaantuu ja paranee.

Ruoka oli Sandromaisen runsasta ja herkullista. Annokset olivat sanalla sanoen jättimäiset. Makua riitti joka suupalaan ja koko perhe hyrisi tyytyväisyydestä. Varsinkin kuopus oli onnessaan ja se tietysti takaa jo koko perheen ravintolakokemuksen perusonnistumisen. Kuusivuotias kun osaa aika tehokkaasti pilata illan muiltakin, jos jokin harmittaa.

Pidin myös Sandron sisustuksesta. Jos Popomama oli itämaisen yksinkertaistettu, oli Sandrossa väriä ja raikkautta ja silmäniloa. Ainoa pieni miinus olivat korkeat selkänojattomat jakkarat ruokapöydän vieressä. Pidempään istumiseen ne nimittäin eivät ole ainakaan minulle tarpeeksi mukavat.

Kaikkiaan tykkäsimme molemmista ravintolakokemuksistamme eikä kummankaan paikan lasku ollut kohtuuton. Viiden hengen perhe söi alle 130 eurolla vatsansa täyteen. Eihän se halpaa ole, mutta suhteessa kuitenkin ihan ok hintatasoa. Hinta-laatusuhde oli kummassakin paikassa kohdallaan.


Nämä siis olemme bonganneet ja kokeilleet. Onkos muilla Espoolaisilla omia suosikkeja ? 

Niin, ja mikä mielestänne tekee lähiravintolasta vierailun arvoisen? Siis muu kuin se läheisyys? 

Kirjabloggaajan kesäaakkosia A-G

Lasi GT:tä käteen ja pohtimaan kesäaakkosia 

Silmiini osui jonkin englanninkielisen kirjabloggaajan kehoitus viihdyttää lukijoita erilaisilla listoilla, mitä henkilökohtaisemmilla sen parempi. No, en minä tiedä tuosta viihdyttävyydestä, mutta ajatus kesäaakkosista alkoi kiehtoa.

Mitenkähän vaikeaa kesäaakkosten luominen olisi? Tässä nyt alkua, katsotaan, mihin kesän aikana vielä päädytään. 

Niin, ja tätä listaahan saa sitten omia itselleen ihan kuka vaan. Pyytäisin vain, että käytte kertomassa, mikäli listaa ryhdyitte rustaamaan, että pääseen kurkkimaan. Voi vastata samoihin kysymyksiin tai luoda ihan omat aakkoset! 

Kirjabloggaajan kesäaakkoset : 

A=Alku eli miten satuit aloittamaan bloggaamisen? 

Aloitin vuonna 2007 ruokablogilla - tarvitsin paikan, jonne pistää reseptejä muistiin. Sitten 2010 alkoi tehdä mieli blogata muustakin ja aloitin kirjablogin. Sillä tiellä ollaan edelleen, vaikka blogielämään onkin käänteitä riittänyt. Lähinnä olen soutanut tuolla ruokaa - kirjoja akselilla edestakaisin. 

B= Books eli luetko suomen lisäksi englanniksi tai muillakin kielillä? 

Luen useimmiten kirjoja suomeksi tai englanniksi. Yritys olisi kova lukea myös ranskaksi kielitaidon ylläpitämiseksi, mutta jostain syystä tuo tuntuu olevan vaikeaa. Jos oikein olisin ahkera, lukisin myös ruotsiksi, vaikka se taitaisi nykyään mennä enemmänkin sanakirjaselailuksi.

C= Onko suomeksi jotain C:llä alkavaa sanaa? Minun mieleeni tulee vain Cook. 

Cook eli kokata tai kokki. Toinen rakas harrastukseni. Tästä juontuu mieleen myös yksi lempparigenreistäni eli keittokirjat. Niitä meiltä löytyy ahkerasta kierrätysyrityksestä huolimatta. 

Vaatimukseni hyvälle keittokirjalle ovat kovat. Pelkkä reseptilista ei riitä. Pitää olla teema, lukemista eli joko historiaa tai muuta jutustelua reseptien takaa sekä tietysti reseptien pariin houkuttelevat tai muuten tarinaa tukevat kuvat. 

Blogista löytyy myös Kuukauden keittokirja sarja, joka tosin nimestään huolimatta ei ole kovin kuukausittaiseksi osoittautunut. 

D= Donitsi, Dinosaurus, Dorka, Disko, Dubattu - Kuka sinulle kertoo D:llä alkavia sanoja, kun et itse muista? 

Minä kysyin apua lapsilta. Minulla siis on kolme poikaa (14,12 ja 6) ja tuollainen lista tuli takaisin kuin pyssyn suusta. Äitiään fiksumpia ilmiselvästi. Sitä tosin jäin ihmettelemään, mistä 6v tuon disko-sanan oikein on oppinut. 

Löytyy meiltä talosta isäntäkin, mutta hänet jätin tämän harjoituksen ulkopuolelle ihan tarkoituksella. D-sanoja olisi varmaan löytynyt pitkä lista, mutta todennäköisesti väärällä kielellä. Hän kun sattuu olemaan ranskalainen ja meillä onkin ranska toisena kotikielenä. Siksi niitä kirjojakin pitäisi kyseisellä kielellä vähän treenin vuoksi lukea. 

Dubattu-sanaa meillä muuten onkin viime aikoina ahkerasti käytetty. Pojat ovat innostuneet elokuvista. Itselleni kyseinen taidemuoto on vähän vieraampi. Maltan paremmin keskittyä tiiliskivikirjaan kuin parin tunnin elokuvaan. 

E= E-kirjat. Luetko ekirjoja? Äänikirjoja? Miksi ? 

Minä olen tykästynyt e-kirjaformaattiin. Lukulaitteeni Kobo on toiminut hyvin jo monta vuotta ja erityisesti pidän mahdollisuudesta suurentaa kirjasimia - sitä enemmän, mitä kovemmin ikänäkö iskee. 

Toki tykkään painetuistakin kirjoista. Onhan perinteisessä kirjamuodossa aina vaan jotain taikaa.  

Äänikirjatkin ovat ihan huippujuttu. Niiden avulla ei lukemista tarvitse lopettaa vaikka lähtisi ulos tai tiskaisi tai silittäisi tai haluaisi laittaa silmät kiinni lepäämään. 

F= Faarao eli Sinuhe egyptiläinen. Oletko lukenut? Mitä tykkäsit? 

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on suuri suosikkini jo vuosien ja taas vuosien takaa. Jossain vaiheessa luin sen vähintään kerran kesässä. 

Jokin aika sitten tulin kuunnelleeksi Sinuhen Lars Svedbergin lukemana äänikirjana. Tarina nousi, jos mahdollista, vielä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Aivan huikea! 

G= Goodreads. Käytätkö Goodreadsia, miten ja mihin? 

Kyllä, olen Goodreadsissa ja kirjaan sinne lukemani kirjat tunnollisesti. Säännöllisesti myös selailen muiden lukemia kirjoja ja luettavien listani onkin pelottavan pitkä. On kiva nähdä, mitä kaikkea muut ovat lukeneet. 

Myönnän olevani kauhean huono arvioimaan Goodreadsissa yhtään mitään... Saisikohan sinne blogiarviot linkitettyä? 

Pyytäkää ihmeessä Goodreads "ystäväksi" - mielelläni otan lisääkin muita lukijoita ja heidän lukulistojaan seurattavaksi! 

Huh, tämä on yllättävän vaikeaa. Tosin varmaan osaksi se takia, että alkuaakkosissa on niin paljon sellaisia, joilla ei hurjasti suomenkielisiä sanoja tule mieleen. 

Pidetään vähän taukoa - lisää kirjaimia taas kesän kuluessa...

EDIT: Jatkoa löytyy täältä...