Taisin innostua vähän liikaa, kun käsiin osui niin hauskoja kirjasto-teemaisia romaanisarjoja. (kuten tämä ja tämä). Nappasin Overdrivesta lisää kirjamaailmaan sijoittuvia dekkareita, mutta tällä kertaa kävi kahden kirjan kanssa köpelösti. Toisen lopetin aika alussa - en vain kestänyt tarinan ja varsinkin sen päähenkilön yksinkertaisuutta. Toisen luin päättäväisesti loppuun, mutta sarja ei lähellekään läpäise "kolmen osan testiä"*. Pääsen siis välillä haukkumaankin.
Lucy Arlington : Buried in a Book
HelMet Overdrive
Keski-ikäinen nainen saa potkut työstään ja ottaa innoissaan vastaan harjoittelijan paikan kirjakustantamossa. Paikka on tietysti aika kamala (onko kirjoissa kivoja harjoittelija-paikkoja?), pomo kylmä ja kohtuuttoman vaativa, pöytäkin joku vanha koulun pulpetti (?). Sitten vielä maankiertäjän näköinen tyyppi menee kuolemaan respan sohvalle.
Onneksi on uusi "gorgeous" työtoveri, joka heti huomaa pistojäljen kaulassa ja tulee kuiskimaan päähenkilölle kyseessä olevan varmasti murha. Sitten sitä lähdetäänkin tutkimaan vainajan mökkiä keskellä metsää (ihan siitä vaan) ja keskustelemaan löydetystä päiväkirjasta uuden ystävän eli alakerran kahvilanpitäjän kanssa. Onhan se nyt selvää, että kahvia ja pullaa tarjoilevasta naisesta tulee ensimmäisen kupillisen jälkeen harjoittelijan sydänystävä...
Jep, en jaksanut pidemmälle. En vaikka kuvaan astui vielä komea poliisikin, joka sekä tutkii murhia että huolehtii päähenkilön pojan törttöilyjen rankaisun lieventämisestä. Tokihan poika sentään on kiva tyyppi, kun kerran äitikin näytti murhapaikalla niin herttaiselta. Rajansa kaikella.
Taitaa olla parempi vain yrittää unohtaa tuo kirja. Epäuskottavuus, kliseet ja kertakaikkisen älyttömältä (huonolla tavalla) kuulostava juoni, yhdistettyä töksähtelevään kerrontaan ja typerään päähenkilöön - not for me.
Kate Carlisle : Homicide in Hardcover
HelMet Overdrive
Tämäkin kirja sijoittuu kirjojen maailmaan. Päähenkilö on vanhojen kirjojen entisöijä, jonka oppi-isä aamutaan tulevan kirjanäyttelyn markkinointibileissä. Arvatkaa kuka löytää ruumiin ? Niin, ja arvatkaapa kuka löytää päähenkilön ruumiin vierestä? No tietysti komea, arvoituksellinen ja niin kiehtovan ylimielinen sankari, joka osoittautuu turvallisuuskonsultiksi.
Miksi ihmeessä kirjojen sankarittaret niin usein tuntevat vetoa ylimielisiin ja tietysti taidoiltaan ja voimiltaan kovin ylivertaisiin miehiin? Ihan oikeasti, jos joku nauraa sinulle ja antaa sinun kokea olevasi vähän tyhmähkö tai muuten herttaisesti huvittava, ei hän ole huomion arvoinen - vaikka olisi kuinka seksikäs. Jonkunlaista itsekunnioitusta pitäisi löytyä sentään romaanisankarittariltakin. Niin ja ihan tiedoksi vaam, että tasa-arvoiseen suhteeseen tarvitaan molemminpuolinen kunnoitus.
No, tarina sinänsä on ihan ok ja siinä on vielä toinen ruumis lisää ja vähän murhayritystäkin. Tosin loppuratkaisu kuulosti vähän kaukaa haetulta ja motiivikin pikkuisen heppoiselta, mutta no... hyviä viinejä valmistavassa hippiyhteisössä asuva perhe oli ihan mukava yksityiskohta ja ainahan sitä kirjabloggari luke mielellään ihmisistä, jotka rakastavat kirjoja.
En taida kuitenkaan olla tarpeeksi kiinnostunut sen enempää päähenkilöstä kuin seuraavasta tarinastakaan, joten tämä sarja jäi nyt tähän.
Huh, nyt tuntuu paremmalta. Pääsin vaihteeksi retostelemaan ilkeästi, eikä pääni olekaan ihan pelkkää hötöistä sientä. Tästä on hyvä aloittaa kesäloma! Työläppäri ja -puhelin on jo kätketty reppuun kaapin pohjalle. Edessä neljä viikkoa vapautta, siivousta, leipomista ja sen sellaista rippijuhlia varten sekä tietysti kirjoja. Mitäs minun keskeneräisten listaltani taas löytyykään?
*"kolmen osan testi" = kirjasarja voidaan nimetä lukemisen arvoiseksi, jos tökkimättä saa luettua ainakin kolme ensimmäistä osaa ja tekee vieläkin mieli jatkaa.
Hei jes, jotenkin piristävää lukea välillä kirjoista, jotka eivät napanneet.
VastaaPoistaSankarit on aina vahvoilla käsivarsilla varustettuja ja silmiä hivelevän komeita ja naiset tietenkin hieman avuttomia. Voi elämän kevät...
No niinpä. Aika kehuvoittoisesti taidan kirjoittaa. Tähän ikään mennessä olen jo aika hyvin oppinut valkkaamaan luettavaksi kirjat, joista pidän. Välillä sitten tulee näitä huteja.
PoistaSankareissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta rajansa kaikella. Vai mitä ? ;-)
Minä olen tässä suhteessa ihan toivoton: en osaa jättää kirjoja kesken. Hyvä, että varoitit näistä, koska kirja-aiheisiin dekkareihin tulee tartuttua helposti.
VastaaPoistaJoo, minäkin taisin vähän innostua, kun osui muutama hyvä ensin käsiin. No, opinpahan taas lukemaan esittelyt ja kommentit vähän tiukemmalla seulalla.
PoistaMinäkin eilen annoin palaa yhdestä hyllynlämmittäjästä, jolla olisi voinut lämmittää vaikka saunaa. Julkaisen Naistenviikolla, kun oli siinä jotain ihan kiinnostavia naisteemoja. Minäkin olen miettinyt, että olen onnekkaasti lukenut vain hyviä ja vielä parempia kirjoja, joten ihan virkistävää oli päästä välillä purnaamaankin :)
VastaaPoistaHyllynlämmittäjästä saunanlämmittäjäksi... Minä tuossa jo ihan tosissaan mietin, että kelpaako minulle nykyään kaikki. Näköjään olen kuitenkin lähinnä ollut onnekas.
PoistaMinulle on osunut luettavaksi muutamia kirjoihin liittyviä kirjoja. Olin kuvitellut, että ne ovat mielenkiintoisia ja taianomaisia, mutta jostain syystä ne olivatkin aika tylsiä. Onneksi on ollut muutamia poikkeuksia. Ehkä kirjojen maailmasta on hankala kirjoittaa, kun ihmiset kokevat kirjat niin eri tavalla.
VastaaPoistaKuvauksesi näistä kirjoista kirvoitti hymyn huulille, sillä kirjoitit niistä niin hauskasti. Kuulostavat kyllä aika päättömiltä.
Sitä jotenkin kuvittelee, että kirjat aiheena saavat väkisinkin kirjailijan runosuonen pulppuamaan, mutta ei... ei se aina näköjään niin mene.
PoistaPäätön on juuri oikea termi ainakin tuon ensimmäisen kohdalla.
Voi miten turhauttavaa se on, kun hyvältä vaikuttanut kirja onkin niin kurja, ettei sitä viitsi edes lukea!
VastaaPoistaMinä olen huono jättämään kirjoja kesken, mutta vähitellen olen oppimassa senkin taidon. Eniten taidan jättää kesken sellaisia kirjoja, joiden teksti on syystä tai toisesta raskasta luettavaa.
Minäkin aiemmin puskin väkisin läpi, vaikka kirja olisi ollut millainen. Nykyään olen sentään vähän oppinut jo pistämään pois käsistä (tai tässä tapauksessa deletoimaan Kobosta)
PoistaJätän aika vähän kirjoja kesken. Jonkin verran palautan lukemattomina kirjastoon. Novellihaasteessa kyllä jätin pari kokoelmaa kesken, kun imu ei riittänyt kerralla koko teokseen.
VastaaPoistaNiin kirjoissa kuin elokuvissakin tympii tuo toistuva juonikuvio, jossa naisen rooli on olla statistina korostamassa miehen erinomaisuutta. Onneksi muunkinlaisia teoksia on :)
Joo, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän se ärsyttää. Paitsi,jos on tarkoituksella vedetty vähän överiksi ja asetelmalle selkeästi nauretaan :-)
PoistaMinä olen kesän aikana kaivellut lukulaitteeseen haalimiani kirjoja, ja kyllä vaan kaikenlaista löytyykin. Alle vitosen kirjat tuntuvat olevan heikkouteni, niitä on ihan liian helppo napsia ekirja-alesta mukaan ja sitten muutaman vuoden päästä ihmettelen, mikä ihme tässäkin kirjassa on aikoinaan minua kiinnostanut. :D Kirjojen kesken jättäminen on hyvä taito, jää aikaa paremmalle lukemiselle. :)
VastaaPoistaJoo, nuo ekirja-alet ovat kyllä ihan vihoviimeisiä. Niistä tulee napattua kaikennäköistä Kobon syövereihin.
PoistaLisäksi vähän harmittaakin, kun kirjat ovat niissä niin halpoja. Mennään jo vähän dumppauksen puolelle. Aikoinaan kiukuttelin ekirjojen liian korkean hinnan takia, nyt mutisen liiasta halpuudesta. Pitäisi sitä kirjailijallekin kirjastaan sentään jotain jäädä.
Huomasin Goodreadsista että nämä kaksi kirjaa ovat totisesti jakaneet mielipiteet. Toiset ovat pettyneet rankasti, ja toisaalta iso joukko antaa viittä tähteä. Välillä tuntuukin, että on täydellistä arpapeliä, iskeekö joku kirja vai ei. Onneksi olen vihdoin oppinut jättämään kirjan kesken, jos ei inspiroi jatkaa. Aiemmin tuli sinnillä porskuteltua teoksia läpi.
VastaaPoistaJoo, makuja on moneksi ja välillä riippuu ihan lukutilanteestakin. Onneksi on niin paljon erilaisia kirjoja tarjolla että väkisin ei tarvitse lukea :-)
PoistaOnneksi aloitettuja kirjoja ei ole pakko lukea loppuun. Molemmat kuulostavat ajanhukalta.
VastaaPoistaNäinhän se on. Vaikka minä olen kyllä tuota kesken jättämistä joutunut oikein opettelemaan...
PoistaKiitos Minna, nauroin monta kertaa tekstiä lukiessa! Välillä on tosiaan helpotus päästellä vähän höyryjä ulos.
VastaaPoistaJostakin syystä elokuvissa siedän hyvin heppoisia juonikuvioita ja kliseisiä hahmoja, olen ottanut tällaisten elokuvien katsomisen suoranaiseksi harrastukseksi, mutta kirjallisuudessa samat piirteet alkavat tökkiä hyvin äkkiä.
Hih, kiitos itsellesi. Nyt minuakin jo naurattaa, mutta olin kyllä kirjaa lukiessani aika pettynyt ja käärmeissäni.
PoistaMinullakin menee elokuvissa enemmän läpi kuin kirjoissa, mutta se johtunee siitä, etten pahemmin keskity elokuvaa katsellessa. Kirjaa lukiessa on vähän pakko.
Eräs kollega sanoi, että elämä on aivan liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen. Toinen tuttu lukee vain klassikoita, samasta syystä.
VastaaPoistaMinusta näissä esittelemissäsi teoksissa oli sinänsä ainesta, sillä kirjamaailmasta on kiva lukea, mutta jossain toki menee raja. Olen tässä muutaman dekkarin luettuani todennut itseksesi, että en oikein keksi syitä, miksi lukisin raaoista murhista, vaikka selvitystyö pitää koukussa hetken. Kielitreeni on toki yksi syy, mutta muutoin parasta lukea sellaisia kirjoja, joiden parissa viihtyy.
Lukupiiri on siinä mielessä oivallinen, että tulee luettua kirjoja, joiden parissa ei ennakkoon olisi uskonut viihtyvänsä. Vain pari lukupiirikirjaa olisi halunnut jättää kesken, mutta silloin on heikko lähteä keskustelemaan.
P.S. Oletko lukenut Robert Galbraithin The Silkworm? Siinä ollaan kustannuspiireissä ja pidin siitä, vaikka murha olikin todella karmea.
Niinpä, pelkkä kirjamaailma ei riitä tekemään kirjasta hyvää luettavaa. Onneksi ei lukulista lopu kesken :-)
PoistaSilkkiäistoukka on tullut luettua ja se olikin miljööltään ja juoneltaan ihan kelpo dekkari. Vähän vain nuo päähenkilöiden ihmissuhteet väsyttivät (ja sarjan kolmanteen osaan taisin hermostua aikalailla)
Mä aina ihmettelen miksi mun mies lukee sinnillä loppuun kirjoja joita ei pidä kaksisina, mutta hän ei tosiaan osaa jättää keskenkään. Toisaalta jos ei oikein tykännyt, on hyvin jyrkkä siinä, ettei lue muuta samalta kirjaijijalta, kun taas itse saatan antaa uuden mahdollisuuden.
VastaaPoistaMinä olin aina kauhean huono jättämään kirjoja kesken... seuraavaa ei voinut aloittaa ennen kuin edellinen oli luettu loppuun. Nyt on kesken varmaan lähemmäs parikymmentä teosta samaan aikaan ja parista taas jo päätin luopua kokonaan.
Poista