Espoota edemmäs ravintolaan?

Vielä muutama vuosi sitten oli Espoon ravintolatarjonta... no... kapeahko. Joitain valopilkkuja lukuunottamatta ei pahemmin ollut paikkoja, jonne olisi halunnut lähteä lasten kanssa juhlistamaan vaikka kesäloman alkua. Tietysti perinteiset Haikaranpesä (vesitornissa), Haukilahden paviljonki ja ilmeisen kehuttu Tapiolan Kylä olivat tarjolla, mutta valikoima oli kuitenkin kapea verrattuna viime aikoina tapahtuneeseen laajentumiseen.

Mekin olemme jo lasten kanssa ehtineet peräti kahteen paikkaan.

Popomaman Dim Sum 

Iso Omenan remontit ja laajentuminen toivat kertaheitolla uusia ravintoloita kokeiltaviksi. Joukossa ovat tietysti pakolliset pikaruokalat, mutta ilahduttavasti on tarjolla myös vähän erilaisempaakin. Perjantain elokuvaillan päätteeksi menimme koko perhe kokeilemaan Popomaman Dim Sum - tarjontaa, eikä se ollutkaan yhtään hullumpaa.

Dim sumit ovat pieniä höyrytettyjä tai friteerattuja suupaloja. Varsinkin rapunyytit ja possunyytit saivat peukutuksia. Pojat maistelivat myös paistettuja nuudeleita. Kaikki söivät innokkaasti ja tyytyväisinä annoksensa.

Palvelu oli ystävällistä ja ruoka tuli nopeasti. Tosin nopeuteen saattoi myös vaikuttaa kesäperjantain vähäinen asiakasmäärä. Toivottavasti kyse oli tosiaan kesäperjantaista eikä yleisestä tilanteesta. Olisi meinaan kiva, jos tarjonnassa säilyisi muutakin kuin hamppareita ja pizzaa.

Kysyin tarjoilijatytöltä myös takeaway-mahdollisuutta ja sellainen kuulemma on, eli kannattaa pistää korvan taakse niitä päiviä varten, kun kokkaaminen ei kertakaikkiaan innosta.

Muutama muukin mielenkiintoinen ravintola näyttää käytävältä löytyvän, joten ehkäpä sittenkin käymme Iso Omenassa vielä tulevaisuudessakin huolimatta raivostuttavista ja ihan liian usein toimimattomista parkkijärjestelyistä.

Tapiolan Sandro

Tapiolan ravintolatarjontaa tuli ilahduttavasti täydentämään Sandron sivuliike. Jo neljäs Sandro pääkaupunkiseudulla saa varmasti lämpimän vastaanoton myös Espoon suunnalla.

Kävimme kokeilemassa noin viikkoa avajaisten jälkeen ja talo oli ihan täynnä. Harmi vaan, että keittiö ei ollut vielä ihan täydessä valmiudessa. Lähipöydissä nimittäin odoteltiin ruokaa meidän tullessamme ja vielä kun lähdimme. Puolitoista tuntia oli kuulemma jo kestänyt.

En tiedä, missä vika oli. Lienevätkö tilaukset menneet sekaisin. Me nimittäin saimme ruokamme nopeasti ja olimme muutenkin palveluu oikein tyytyväisiä. Toivottavasti alkukankeuden myötä myös yleisempi palvelutaso tasaantuu ja paranee.

Ruoka oli Sandromaisen runsasta ja herkullista. Annokset olivat sanalla sanoen jättimäiset. Makua riitti joka suupalaan ja koko perhe hyrisi tyytyväisyydestä. Varsinkin kuopus oli onnessaan ja se tietysti takaa jo koko perheen ravintolakokemuksen perusonnistumisen. Kuusivuotias kun osaa aika tehokkaasti pilata illan muiltakin, jos jokin harmittaa.

Pidin myös Sandron sisustuksesta. Jos Popomama oli itämaisen yksinkertaistettu, oli Sandrossa väriä ja raikkautta ja silmäniloa. Ainoa pieni miinus olivat korkeat selkänojattomat jakkarat ruokapöydän vieressä. Pidempään istumiseen ne nimittäin eivät ole ainakaan minulle tarpeeksi mukavat.

Kaikkiaan tykkäsimme molemmista ravintolakokemuksistamme eikä kummankaan paikan lasku ollut kohtuuton. Viiden hengen perhe söi alle 130 eurolla vatsansa täyteen. Eihän se halpaa ole, mutta suhteessa kuitenkin ihan ok hintatasoa. Hinta-laatusuhde oli kummassakin paikassa kohdallaan.


Nämä siis olemme bonganneet ja kokeilleet. Onkos muilla Espoolaisilla omia suosikkeja ? 

Niin, ja mikä mielestänne tekee lähiravintolasta vierailun arvoisen? Siis muu kuin se läheisyys?