Tilaa sohvalla?

"Pois siitä häiritsemästä!"

Niin siinä sitten lopulta kävi...

Tilaa sohvalla?

Väsyttää ”ihan sikana” niin kuin nuoriso sanoisi. Luovutan ja suljen läppärin.  On niin hiljaistakin. Ei ole näkynyt kissaa, vanha leidi nukkunee jossain piilossa, eikä sohvaröhnökään ole veuhtonut selkänojilla. Rymisevät kilpajuoksut parketilla ovat vaienneet.  Jonkunlainen aselepo on kai solmittu.  Luulisi sitä tässä huushollissa sohvatyynyjä riittävän kahdelle pienelle otukselle ilman tunkua samalle.

Miksi nyt näin väsyttää?  Yleensä silmät ryhtyvät lurpahtelemaan vasta sohvaröhnön korvatupsujen vilkuttua hetken aikaa sohvan selkänojan takaa. Nousen. Lupaan itselleni 15 minuutin voimatorkut. 

Melkein rojahdan sohvalle, mutta satun vilkaisemaan kuitenkin ensin. Ymmärrän hiljaisuuden. Sohvalla ne rötköttävät, kissa ja röhnö, sulassa sovussa, hännät solmussa.  Hellyttävän näköistä, mutta mihin minä nyt mahdun?

Ja muita raapaleita täällä

Mikä on Sohvaröhnö?

Mustassa marraskuussa seurakseni ilmaantui Sohvaröhnö, joka ei edelleenkään ole suostunut jättämään minua rauhaan. Valokuvaa en ole siitä saanut, mutta Kirpun näkemys on jokseenkin tuollainen kuin kuvassa, eikä siitä nyt ainakaan mitään protesteja ole mallin suunnalta kuulunut. En tiedä, mikä se oikein on, mutta jotenkin tuollainen... 

Sohvaröhnön olemus?

Sohvaröhnö on pikkuinen, pörröinen otus. Sillä on vaaleanpunaiset tupsukorvat, pitkät viikset ja tummat nappisilmät. Se rakastaa sohvalla loikoilua ja pehmeitä tyynyjä. Kahvin tuoksu saa sen viikset väpättämään ja suklaa kehräämään kissaa kovempaa.

Sohvaröhnö ilmestyy kirjoittajan korvan takaa selkänojalle keikkumaan aina kun alkaa väsyttämään tai työ jotenkin jumittaa. Sen suurinta hupia on kuljettaa koneen vieressä istujan ajatukset työasioista jonnekin ihan muualle, mielellään päiväuniin tai pilvilinnoihin. Viha-rakkaussuhde vähintäänkin yhtä mukavuudenhaluiseen kissaan aiheuttaa Sohvaröhnölle päänvaivaa. Taistelu on toistaiseksi laantunutut asemasodaksi sohvatyynyjen rajoilla.

Parasta sohvaröhnöstä on saada kirjoittajakin sohvalle ja käpertyä olkapäälle lukemaan samaa kirjaa.  Sohvaröhnökin haluaisi joskus päästä paperille, mutta bittimuodossakin on etunsa. 

Muitakin raapaleita

Sohvaröhnöinen päiväuni sairastuvalla

 Näkemys Sohvaröhnöstä by Kirppu 10v

Kohta viikko intensiivistä sairastamista takana, eikä loppua näy. Kolmella viidestä on antibioottikuuri, mutta silti meillä köhitään, niistetään, valitetaan korvia ja päänsärkyä eikä puolella porukasta ole ääntä ollenkaan.

Pakko silti tehdä vähän töitäkin välillä, tosin riski sohvaröhnöisiin päiväuniin on suuri
.

Sohvaröhnöinen päiväuni

Kahvin tuoksu vipattaa viiksiä. Suklaa sulaa suuhun. Vaaleanpunaiset korvatupsutkin värisevät makeaa.  Kynttilä tönii pimeyttä ulos ikkunasta.  Vielä yksi kirjan sivu, toinen pala suklaata, vielä yksi luku. Mieluummin etsivä Lontoon sumussa , kuin itse pihan sateessa. Peitto tiukemmin jalkojen päälle, hartiat syvemmälle tyynyjen sekaan.

Rivit kiemurtelevat, kirjaimet sekoittuvat toisiinsa. Kohtalokas nainen ikkunassa haihtuu luomien läpi hehkuvaan ikkunatähden valoon.  

PING!  Kolaus! Kopsahdus! Hätkähdän läppärin vierestä.  Puhelin lojuu lattialla. Sähköpostimerkki vilkkuu ruudulla, kirjoittamaton teksti pyytää tallennusta. Vilkaisen sohvan suunnasta tapittavia kirkkaita silmiä. Lumous haihtuu ja otus ryömii sohvatyynyn alle piiloon, kutomaan uutta unta.  Työlista pitenee silmissä. Paljonko vei päiväuni aikaa hukkaan? Pahuksen sohvaröhnö.