30.11.2018

Tumma ja niin helppo



Saaristolaislimppu on ihanaa, mutta muutamaan vuoteen en ole ehtinyt sitä kunnolla leipomaan sen paremmin kesällä kuin jouluherkuksikaan. Nytkin on menossa taas sellainen työruljanssi, että hyvä kun saa ruokaa itsekään, lapsille kokkaamisesta puhumattakaan. Juuri tässä naurettiin (arvannette sävyn), että lounas kerran viikossa on jo luksusta.

Ei ole terveellistä ei. Jotain on taas tehtävä ja jalka nostaa pikkuhiljaa kaasupolkimelta. Jouluunkin pitäisi rauhoittua.  Kun edes muistaa hengittää alkaa vuodenaika palautua mieleen ja kynttilöiden loiste läppärin vieressä aiheuttaa erilaisia mielitekoja. Niin kuin nyt vaikka mallasleipähimon...

 Kun mieli tekee sitä tiettyä leipää, eivät etäpäivän puhelinpalaveritkaan saa olla esteenä. Läppäri keittiöön ja toimeksi. Tämä leipä ei tarvinnut kuin sekoituksen (vähän piti nesteitä lämmittää), odotuksen ja paiston. Onnistuu varsin hyvin puhelinpalaverienkin aikana, varsinkin sellaisten, joissa on itse enemmän kuuntelemassa kuin äänessä.

Alunperin vastaavan reseptin olen bongannut jostain Sikke Sumarilta ja siitä tuli vuosiksi luottoreseptini. Tässä nyt uusi versio - ihan vain siksi, ettei kaupasta löytynyt ihan kaikkia oikeita aineita.  Hyvin toimi ja maistui näinkin...

Melkein kuin saaristolaislimppu 

0,5l piimää
1,5dl siirappia
1 rkl suolaa
2dl (kalja)maltaita
2dl ruisjauhoja
2dl kaurahiutale/-leseseosta
3dl spelttitäysjauhoja
1-2dl leivontakarkeita vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 150-160 asteessa noin 2h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä, mutta eihän se tietenkään niin kauan odottanut. Kylmäsavulohiviipaleita + voita ja perjantai-illan herkku oli valmis. (No myönnetään, ripottelin päälle hiukan myös tilliä ja valutin sitruunamehua...) 


6 kommenttia:

  1. Minulla ei vatsa kestä maltaita, mutta silti silloin tällöin on vaan pakko syödä palanen saaristolaisleipää. Se on vaan niin hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tujua onkin tumma leipä, mutta välillä ihan pakko ottaa vähän - minunkin :-)

      Poista
  2. Näyttää kyllä tosi hyvältä tuo leipäsi:) Ja saaristolaisleipähän on aina hyvää. Toivottavasti löydät aikaa hieman itsellesikin välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saaristolaisleipä on tosiaan aina herkkua. Tahtia on pakko ruveta hiljentämään, tässä käy muuten vielä hullusti.

      Poista
  3. Olipa hauska yhteensattuma taas, kun aloin etsimään helppoa saaristolaisleipä tyyppistä ohjetta joulun kalapöytään. Tätähän aion nyt kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Hauskaa kokeilua! Kannattaa olla tarkkana paistoajan kanssa - kuori tulee helposti kovaksi!

      Poista