Auringonpaisteisessa huhtikuussa alkaa aina tehdä mieli
salaatteja ja raasteita. Ihania, mutta
välillä se pilkkominen ja raastaminen tuntuu kovin työläältä. Kuten niin
monessa keittiöhommassa, myös tässä auttavat kunnon välineet, oikeat työkalut
oikeaan hommaan. Siispä otin suunnan kohti Chez Mariusta ja ihmettelimme hetken
raastimien moninaista valikoimaa.
Se kaikkein tutuin lienee kaikille tuo "anopin"
raastin (tai mummin raastin), miten vaan. Se on perinteinen, hoitaa hommansa
tehokkaasti eikä tyhjennä lompakkoakaan liikaa.
Nämä ovat omiaan juuri noiden juuresraasteiden tekemiseen, varsinkin
isompaa porukkaa ruokkiessa.
Jokaisella sivulla on oma karkeusasteensa raasteelle.
Lastujakin saa aikaiseksi ja jopa sitrushedelmien kuorta voi yrittää saada raastettua. Minä tosin en ole siinä koskaan kunnolla
onnistunut, vaan käytän muuta välinettä, mutta siitä hetken päästä lisää. Sormia pitää vähän varoa, mutta niinhän pitää
aina oltaessa terien kanssa tekemisissä.
Eikös olekin muuten tuo pikkuraastin suloinen vaikkei ehkä
näistä kaikkein tehokkain ? Se lienee ennemminkin omiaan pöytää
kaunistuttamassa pastajuuston kaverina.
Juuston kavereita ovat nämäkin pikkumyllyt. Osaan saa oikein vaihtoterätkin. Niistä voi
sitten valita isoteräisemmän kermaisemmille juustoille ja pikkuteräisemmän
kovemmille juustoille. Tunnetuin merkki
näissä pikkumyllyissä lienee Zyliss.
Minä en tällaista ollut nähnytkään ennen kuin isäntä
aikoinaan toi Suomeen muuttaessaan ruokapöytään mukanaan. Chez Mariuksen Jonna kuitenkin valisti minua,
että on näitä käytetty Suomessakin iät ja ajat. Meillä sitä vaan ei ole
kutsuttu juustomyllyksi vaan vanhempi sukupolvi tuntee laitteen
"mantelimyllynä". Se kertookin
mukavasti näiden toisen käyttötarkoituksen, eli pähkinöiden ja manteleiden
raastamisen. On siinä kyllä saanut
hetken veivata, kun leivontaa varten on valmistanut mantelijauhetta. Kätevä
vehje kuitenkin
Myllyissä jatketaan edelleenkin, mutta vaihdetaan astetta
suurempiin. Nämä ovat taas niitä isojen juuresraastekulhojen tekijöille
tarkoitettuja. Jos anopinraastimen ranneliike rasittaa liikaa, niin voi vaihtaa
myllyn kammen kiertämiseen. Erona
tietysti se, että jos anopinraastinta käyttäessa palojen on hyvä olla aika
isoja, niin myllyjä varten ne kannattaa pilkkoa pienemmiksi. Makuasia, kumpi
tapa sitten tuntuu paremmalta omassa tekemisessä. Meidän äidillä oli (ja on
muuten edelleenkin) tuo kolmijalkainen versio. Sillä olen minäkin erinäiset
porkkanat kiertänyt reippaasti raasteeksi keittiöapulaisena touhutessani.
Sitten päästään näihin viime vuosien aikana jokaisen itseään
arvostavan kotikokin keittiöön tiensä löytäneisiin raastimiin.
Microplane oli se aito ja alkuperäinen teollisuuden
terävalmistuksesta myös keittiöön toiminta-alueensa laajentaneen yrityksen
tuote. Fiksut yritysjohtajat olivat
patentoineet terämateriaalin ja valmistustavan, joten pitkään Microplane ainoa
markkinoilta löytyvä. Tuossa muutama vuosi sitten tuo kyseinen patentti
vanhentui ja markkinoille ilmestyi jos jonkinlaista jäljittelijää. Vähitellen ovat jyvät alkaneet erottua
akanoista, mutta silti kannattaa olla ostaessa tarkkana välttääkseen
pettymystä. Hyvälaatuinen terä kun kestää melkein ikuisesti ja siitä tulee
kotikokin lempikaveri juustoja ja VARSINKIN sitruunankuorta raastaessa.
Huonolaatuisella haluaa aika nopeasti heittää vesilintua tai se hautautuu
keittiölaatikon pohjalle.
Kannattaa myös muistaa, että asianpesukoneella saa
laadukkaankin terän tylsymään - kun käyttää sen puoli minuuttia
käsinpesuun, saa pitkäikäisen ystävän. Sitä paitsi, näille on
käyttöä sen verran, etteivät ainakaan meillä oikein edes ehdi koneeseen...
Samoin pakkauksen mukana tuleva muovisuojus ei ole poisheitettävää
pakkausmateriaalia vaan hyödyllinen terien (ja sormien) suojana.
Teriä on tässäkin kategoriassa tarjolla monilla
karkeuksilla. Näillä saa tehtyä lastuja, karkeaa, vähemmän karkeaa tai hienoa
raastetta. Tuo pikkuinen kuvassa vasemmalla ei itse asiassa ole enää edes mikroterillä
varustettu vaan sellaisilla pienillä nystyröillä. Se on tarkoitettu sitten jo
ihan mössön tekemiseen. Sitähän säännöllisesti tarvitsevat valkosipulia ja
inkivääriä kokkauksessaan paljon käyttävät.
Paljon on siis raastimia tarjolla. Nämä ovat kuitenkin
sellaisia ihan joka päivä käytettäviä työvälineitä, joten niihin kannattaakin vähän satsata.
Minä olen todennut, että ainakin anopinraastin ja Microplane suhteellisen
pienellä karkeudella pitää olla ihan omien hermojen säästämiseksi. Loput voi
hankkia sitten täydentämään vastaan tulevia muita tarpeita. Ja kun tekee mieli jotain vähän erikoisempaa, voi hankkia vaikka
tuon maaliskuun
kapineen - jonkunlainen raastin kai sekin, vaikkei ainakaan meillä ihan
jokapäiväisessä käytössä ;-) Samasta kapineesta muuten on juttua myös viimeisimmässä Glorian ruoka ja viini-lehdessä.
p.s. olettehan huomanneet tuon sivupalkin linkin
suosikkisarjoihin ? Sieltä löydätte kätevästi myös kuukauden kapineet kerralla
listattuina..
