Rocknomicon - Rokkizombiet ja muuta räminää

Ei litty kirjaan vaan itselleni hankkimaani joululahjaan

Rocknomicon - toim. Magdalena Hai & Hanna Matilainen (Osuuskumma)
kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi 

Olen jo oppinut odottamaan kotimaisilta kirjoittajilta laadukasta ja viihdyttävää kummaa. Tämän syksyn synkeässä kelissä oli Osuuskumman kustantama kokoelma rokkiteemaisia "kauhu"tarinoita aivan paikallaan. Aivan hykertelin tyytyväisyydestä sohvannurkassa tai sängyssä kirjan kanssa loikoillessani (huom. minun lempilukupaikkani. Kerrothan, missä on/ovat sinun lempparisi sivupalkin kyselyssä! )

Sanan kauhu laitoin lainausmerkkeihin, sillä vaikka kokoelman tarinat sisältävät perinteisiä genren elementtejä zombeista ja aikasiirtymään jumiutuneista autiotaloista kirottuihin soihin, ei suurin osa tarinoista ole varsinaisesti pelottavia. Osa sai kyllä pieniä väreitä aikaiseksi selkäpiihin, mutta pääasiallisesti näiden kanssa saattoi vain keskittyä nauttimaan taitavien kirjoittajien tarinankuljetuksesta.

Esikoinen (13v) soittaa rumpuja ja on muutenkin rokkari henkeen ja vereen. Hänelle ajattelin tämän laittaa luettavaksi joulunaikoihin, tai ainakin osan tarinoista. Luulisi aiheen kiinnostavan. Minulle ainakin rokkiteema toi lisävivahdetta lukukokemukseen juurikin pojan musiikki-intoilun myötä. Enhän minä hänelle tietenkään samantyyppisiä kokemuksia toivo (usko), mutta ainakin Nirvanan laulajazombie sai melkein hihittämään kuvitellessani pojan reaktiota vastaavassa tilanteessa... vaikka hän taitaisi kyllä ehkä vielä mieluummin kuunnella Queenin Freddie Mercuryä livenä. Onneksi tarina opettaa, että edesmenneiden lienee paras antaa pysyä haudoissaan. (Jussi Katajalan Rock'n roll ei kuole koskaan - saman kirjoittajan Leonardon rasia on muuten edelleen yksi suosikeistani tarinakokoelmien joukossa)

Perinteinen rokkimaailma, varsinkin sillä hevimmällä puolella, tarjoaakin teemoiltaan ja symboleiltaan rikkaan lähteen kauhuvivahteisille ja yliluonollisia tapahtumia viliseville tarinoille. Edellä mainitun zombietarinan lisäksi suosikeikseni nousivat Juha Jyrkäksen Turvapaikka, jossa aika on liukuva käsite sekä Markus Harjun Jos sijaltain en nousisi. Itse asiassa kaikki tarinat ovat kirjassa erittäin luettavia. Tämä on jotenkin ehkä laadultaan tasaisin lukemistani Osuuskumman kokoelmista.

Osuuskumman valikoimaa kannattaa tähän vuodenaikaan tarkastella ihan joululahjamielessäkin. Kirjat eivät ole ylihinnoiteltuja ja sähköisessä muodossa (esim. Elisa Kirja tai Aavetaajuus) ne ovat ladattavissa nopeasti ilman toimitusaikoja. Painettuja kirjoja kannattaa tutkailla vaikka kustantajan omasta verkkokaupasta.

Kanoja ja vuohia...

 Opettajille, hoitotädeille, kummeille ja kaimoille on välillä vaikea keksiä jotain uutta kivaa. Monilla, kun tuntuu olevan jo kaikkea, eikä millään viitsisi ostaa mitään krääsää tavaravuoren jatkeeksi. Eettinen lahja on silloin hyvä vaihtoehto. Sitä paitsi, minusta on hauska antaa kanoja ja vuohia joululahjaksi, mitenkäs sitä  muuten pääsisi tuollaisia lahjoja toimittamaan ?

"Toisenlaisella lahjalla" saa hyvän mielen sekä saajalle että itselleen, ja oletettavasti myös avun vastaanottajalle jossain kehitysmaassa. Näitä virtuaalipaketteja voi ostaa useammastakin paikasta, mutta minä olen yleensä päätynyt tänne.

Yhtenä vuonna ostettiin lapsillekin näitä ja selitettiin, että "nyt sai lahjan sitten joku, joka ei muuten saanut ehkä joululahjaa". Tiedä sitten menikö viesti perille, kun yhden paketin puuttuminen ei kai siinä lahjavuoressa tuntunut miltään.

Toinen kiva keräyskampanja on työpaikoilla näkyvä "Joulupuu". Siinä otetaan puusta lappu, johon on merkitty lapsen ikä ja sukupuoli. Sitten ostetaan lapun määrityksiin sopiva lahja ja viedään se odottamaan työpaikan kuusen alle. Jouluna sitten lahjat jaetaan paikkakunnan lastenkodeissa tai tarvitseviin perheisiin. Joulumieltä lapselle on aina kiva antaa.

Tällainen vinkki tällä kertaa. Onko teidän lahjasuunnitelmissanne tilaa vielä toisenlaiselle lahjalle ?

Edellinen, materialistisempi vinkki löytyy täältä.

Paketti ylivarovaisen äidin kokinalulle 10v

Kun omistaa ylivarovaisen äidin ja haluaa kokata, niin joutuu keskustelemaan sekä veitsistä että kypsennysmetodeista. Veitsien suhteen päädyttiin yhteisymmärrykseen varovaisuudesta ja siitä, ettei yksinään saa leikata terävillä. Siis niin, ettei ketään muuta ole kotona - kaiken varalta.

Uunia lähelle ei poika ole vielä oikein kunnolla päässyt, mutta ehkä nyt sitten. Nämä uunikintaat ulottuvat varmaan melkein kyynärpäihin asti ja silikonin alla on vielä kangasvuori. Sen paremmin ei kait voikaan suojautua. Tämän jälkeen auttaa vain harjoittelu ja varovaisuus. Äiti opettelee pitämään suunsa kiinni ja antaa pojan tehdä - uunillakin.

Vaati pientä etsiskelyä löytää tällaiset, mutta Chez Mariuksessa oli useammanlaisia tarjolla. Löytyvät heidän nettikaupastaankin.

Mitä saa 8v ? - sen näkee täältä.