Rakastan Sinuhe egyptiläistä, enkä edes tiedä, miten monta kertaa sen olen lukenut. Nyt on tosin ollut vuosien tauko, joten pitäisi ottaa uusintakierros. Joitakin vuosia sitten (tarkistin : joitakin = 11 vuotta sitten!) kuuntelin Sinuhen äänikirjana ja sehän tietysti nousi hyvän lukijan toimesta taas ihan uusiin sfääreihin. Waltarin suurromaani kestää eri kirjamuodotkin mennen tullen.
Minna Silverin tietokirja Tutankhamonista puolestaan oli suosikkijoululahjani tuossa pari vuotta sitten. Nautin sen tarinallisesta kerronnasta suunnattomasti. Siispä saman kirjoittajan tietokirja Sinuhe egyptiläisen maailmasta suhteessa arkeologiseen tietämykseen todellisesta historiasta oli itsestäänselvänä joulun toivelistalla.
Sattuneesta syystä tässä oli alkuvuonna pieniä kiireitä, joten lukeminen kesti odotettua kauemmin, mutta nyt helmikuussa olen ehtinyt paneutua kirjaan kunnolla. Teksti seuraa Sinuhen vaiheita ja lukuja. Kussakin osassa kerrotaan henkilöhahmojen historiasta, mutta ennen kaikkea kuvataan maantieteellisiä ja poliittisia kuvioita suhteessa Waltarin teokseen. Kansat ja hallitsijat vertautuvat romaanin henkilöhahmoihin.
Parhaiten tiedosta varmasti saisi kiinni lukemalla romaania rinnalla. Nyt myönnän vähän puutuneeni vuosilukuihin ja maihin ja kaupunkien nimiin. Olisin ehkä tarvinnut rinnalle Sinuhen seikkailuja tuomaan elävyyttä. Tutankhamon-kirja oli niin kertakaikkisen hieno varmasti sen takia, että faktojen ja selitysten lisäksi, se kertoi myös tarinan. Sinuhe-kirjassa tarina on tietokirjan ulkopuolella, jolloin luvut väkisinkin ovat vähän irrallisia faktalaatikoita.
Silti on mielenkiintoista seurata, miten lähelle tulkittua historiaa Waltari on onnistunut maailmansa luomaan. On selvä, että taustalla on ollut hurja määrä aikakauden viimeisintä tutkimustietoa, vaikkei Waltari koskaan kai Egyptissä käynytkään. Hän oli aiemmin toimittamassa historiasta kertovaa kirjasarjaa ja ilmeisesti sitä kautta onnistui kumuloimaan valtavat määrät taustatietoa. Kaikkein mielenkiintoisin osio kirjassa onkin, kun Silver kuvaa viime vuosisadan alun valtaisaa Egypti-innostusta, joka alkoi Tutankhamonin hautalöydöstä, ja kertoo Waltarin linkityksistä erilaisiin historiallisen tiedon lähteisiin.
Kaikkinensa Sinuhe egyptiläisen maailma arkeologin silmin on sekä Sinuhesta että Egyptin (ja alueen muiden kansojen ja valtioiden) historiasta kiinnostuneen aarreaitta. Kirjallinen konteksti suomalaisten suosikkiklassikkoon luo ihan oman kehyksensä ja tekee kaikesta kirjaan kootusta tiedosta erittäin kiinnostavaa paljon historiatietoa ahmivia laajemmalle joukolle lukijoita. Kuten taisin jo mainita, tämä kirja olisi ehkä parasta lukea Sinuhen itsensä rinnalla.
Tämä on odotellut minulla lukupinossa jo hyvän tovin. Olen jo monta kertaa selaillut tätä, mutta juuri tämä mitä kirjoitat: puutuminen vuosilukuihin ja maihin ja kaupunkien nimiin on saanut minut vielä toistaiseksi perääntymään. Tämän lukemiseen pitäisi olla aikaa ja keskittymiskykyä ja se on kyllä ollut alkuvuonna kortilla. Mutta yritän kyllä ottaa tämän haltuun kevättalven aikana.
VastaaPoistaJoo. Tosiaan varmaan parhaimmillaan, jos samalla saa seurattua Sinuhea itseään :-) Pitää ottaa jossain kohtaa täydentäväksi lukemiseksi - kunhan ehtii.
PoistaSinuhen lukemisesta on niin kauan, että pitäisi varmaan lukea tätä Silverin teosta rinnakkain Sinuhen kanssa. Menee harkintaan, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaOle hyvä. Luulen, että tosiaan täydentää mukavasti.
PoistaOlen lukenut Sinuhen kahdesti. Ensin itse parikymppisenä ja sitten tyttärelle iltasatuina, kun hän oli noin 10.
VastaaPoistaOlen yhdessä kirjapiirissä, jossa eräs jäsen aina ehdottaa, että lukisimme yhdessä Sinuhen. Ehkä se ei olisi ollenkaan huono idea, jos sen rinnalla olisi esittelemäsi tietokirja.
Melkoinen mielikuvituksen ja tiedon liitto Sinuhe Waltarilta on. Varsinkin kun hän samaan aikaan uuden tiedon valossa eli kiihkeää kirjeromanssia. Miten paljon hänen onkaan täytynyt naputella kirjoituskonettaan päivässä!
Voisi olla varsin mielenkiintoista seurata tietokirjan tietoja samalla, kun romaani etenee.
PoistaJa on kyllä ihan hurjaa, miten paljon Waltarilla oli tietoa ja millainen kyky siirtää kaikki romaanin kontekstiin.