Ei liene kenellekään yllätys, että rakastan ruokaa ja rakastan kirjoja. Ihan erityisesti rakasta kirjoja, joissa ruoka on, jos ei ihan pääosassa, niin ainakin olennaisena osana tarinaa tai kerrontaa. On paljon tarinoita, joissa kokataan, syödään tai muuten touhutaan ruokaan liittyen. Seuraavat kolme kirjaa ovat kuitenkin edustajia genrestä, jossa kirjoittaja kertoo ruoasta tai ruokaan liittyvistä tilanteista, tuntemuksista ja traditioista suhteessa omaan elämäänsä. Jonkinlaisia elämäkertoja ruoan kautta siis.
Koska ruoka on välttämätön ja siis olennainen osa jokaisen elämää jo ihan sellaisenaan, ovat ruoasta kiinnostuneen tai jotenkin erityisesti siihen suhtautuvan henkilön ruokamuistot juuri oikea tapa kuvata heidän tarinansa. Nämä kolme ovat tainneet kaikki tulla eteeni suosituksina Bella Table podcastin kautta. En ehkä muuten olisi niitä kirjalistoista huomannutkaan.
Tässä siis hyvä kiertämään.
suunnittelija Päivi Helander, kuvittaja Laura Annala |
Hanna Himanka : Kauhan tasapaino (ekirjana luettu marraskuussa 2024)
Hanna Himanka kuvaa kirjassaan nuoren maalaistytön kehityskaaren mummolan mökkimatkan letuista yhdeksi Suomen tunnetuimmista ruokavaikuttajista. Suurin osa tunnistanee Hannan paremmin avokadopastan ja itkukanan Hanna G:nä, mutta nykyään hänellä on sukunimenä isoäitinsä tyttönimi. Matka Kainuun perukoilta ei ole ollut välttämättä helppo, mutta jotenkin se vaikuttaa tarinoiden kautta itsestäänselvältä. Kun on tahtoa ja ahkeruutta, voi saavuttaa haluamansa.
Tunnistin tarinoista Hannan ihmetyksen Helsingin ruokatarjonnan edessä ja epävarmuuden tulevan aviomiehen hienon suvun hienojen tapojen kohdalla. Samanlaista hyppyä en tehnyt, mutta ensimmäiset liikepäivälliset hermostuttivat suunnattomasti. Ei meillä käyty ravintoloissa syömässä tai kotonakaan useita ruokalajeja tarjoiltu. Kesti vuosia ennen kuin totuin ja saatoin luontevasti myös nauttia tarjotusta ruoasta.
Kirja ei niinkään ole kuvaus ruoasta, vaan enemmänkin sarja hetkiä ruoan ympärillä. Niiden kautta kuvastuu kehitys niin ammatillisesti kuin naisena kohti varmuutta ja omaa tilaa. Samaa soisi kaikille, vaikka toki hankalia hetkiä mahtuu matkaan niin kuin kaikilla muillakin. Elämä kantaa.
Tällaiset lyhyitä pätkiä sisältävät kirjat ovat helppoja lukea ja mielenkiintoisia, mutta pelkäänpä, että niistä ei pidemmän päälle jää kauheasti yksityiskohtia mieleen. Aika hyvin tämä kuitenkin täydensi julkisuudesta muutenkin tutun hahmon tarinaa ja Hanna osaa kyllä kirjoittaa. Hänellä on oma tyylinsä saada lyhyet tekstit eläviksi.
Luin Kauhan tasapainon ekirjana ja huomaan,että huonommin muistan äänikirjoina kuuntelemiani vastaavia teoksia.
Ihan hirveästi ei Stanley Tuccin kirjasta jäänyt yksityiskohtia mieleen, mutta tärkeimpinä kuitenkin suuri rakkaus hyvän ruokaan ja perheeseen, sekä tietysti Italia ja sen herkut näyttelijän tarinassa. Niin, ja se pelottava ja traaginen aika, kun Stanley Tucci sairasti kurkkusyöpää, eikä tiennyt tekisikö enää koskaan näyttelijäntöitä tai miten kauan voisi olla perheensä kanssa tai pystyisikö nauttimaan täydellisestä tomaatista. Varsinkin, kun hänen ensimmäinen vaimonsa menehtyi nimenomaan syöpään. Eli mieleen jäi suuria tragedioita sekä herkkujen kirjo.
Kuuntelin kirjan jo pari vuotta sitten ja silloin kirjoitin aiheesta seuraavaa :
"Mieltä ilostuttava ja piristävä kuunneltava oli sitten puolestaan Stanley Tuccin elämäkerta ruoan kautta kerrottuna eli Taste: My life through food. Tunnistan näyttelijän joistan rooleistaan (erityisesti Julie & Julia elokuvassa Julia Childin aviomiehenä), mutta muuten hän oli minulle aivan tuntematon henkilö. Siksi olikin mielenkiintoista kuulla italialaisten maahanmuuttajien lapsen matkasta elokuvanäyttelijäksi, käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi ja siinä sivussa hänen elämänsä iloista ja suruista. Kun kaikki, siis ihan kaikki, kerrotaan ruoan ja syömisen kautta sujuvasti ja luontevasti, olen täysin myyty. Erittäin suositeltavaa kuunneltavaa, jos ruoasta puhuminen ei kyllästytä. "
Vahva suositus siis. Tällä hetkellä on myös Yle Areenassa tarjolla Stanley Tucci Italiassa, jos haluaa katsoa ihania maisemia ja herkullista ruokaa.
Kuva Sara Acedo (Gummeruksen mediapankista) |
Alkuvuodesta kuuntelemani Leipää ja maitoa eroaa edellisissä ehkä siinä, että suhde ruokaan on kirjoittajalla huomattavasti monimutkaisempi ja aiheuttaa myös negatiivista toimintaa ja tunnetta, ongelmakäyttäytymiseen saakka. Ehkä siksi en niin varauksetta ihastunut kirjaan, vaikka se kieltämättä on hyvin kirjoitettu.
En väheksy syömisongelmia ja niiden kuvaaminen on tärkeää, varsinkin kun loppua kohti on toivoa (tai ainakin niin käsitin). Huomaan kuitenkin jo jonkin aikaa kaivanneeni positiviisuutta lukemastani ja ruoka on minulle (paitsi arkena stressin aihe) pääasiallisesti onnen ja hyvän mielen lähde. Ehkä siksi mieleni aktiivisesti hylkii kuvausta vaikeammasta tilanteesta. Lisäksi kirjassa on jotenkin raskas tunnelma ja minulla ruokakirjat yhdistyvät keveyteen ja helppouteen.
Ei tarkoita, etteikö kirja voisi kiinnostaa muita, vaikka minulle se jätti vain epämääräisen muistikuvan ja ehkä lievän epämukavuuden tunteen. On kuitenkin tärkeää, että erilaiset näkökulmat saavat tilaa, joten tälle lukusuositus. Reaktioni kertoo nimittäin myös siitä, että tarinat koskettavat.
Sellainen setti tänään. Tuleeko teille mieleen muita vastaavia lukusuositukseksi ?
Onpa kiinnostavia kirjoja. Hanna Himangan kirjalla on metka nimi ja kaunis kansi. Ajattelinkin, että ainakin yksi näistä kirjoista käsittelisi syömishäiriöitä, sillä kun ruoasta puhutaan, siihen aiheeseen väistämättä törmää. - Varmasti ruoka-aiheisia kirjoja on aika paljon, mutta en muista, että olisin erityisesti kiinnittänyt huomiota niihin. Sen sijaan mieleen tulee muutama kirja, joissa on käsitelty syömishäiriöitä, mm. Hanna Brotheruksen Ainoa kotini ja Camilla Nissisen Meitä vastaan rikkoneet.
VastaaPoistaSyömishäiriöistä on viime aikoina kirjoitettu aika paljon, mikä on hyvä asia. Aihe on tärkeä ja vaikea.
PoistaMinusta ruoka sopii hirmuisen hyvin kuvaamaan elämää, varsinkin sellaisen ihmisen kohdalla, joka jollain tavalla elää "ruokamaailmassa"
Näitä ruoka-aiheisia kirjoja en ole lukenut. Ehkä tuo Kauhan tasapaino kiinnostaa eniten.
VastaaPoistaSe olikin oikein mielenkiintoinen ja itse asiassa nopea kuunneltava / luettava
PoistaMinulle on aivan uusi ajatus, että elämäkerta kirjoitettaisiin ruokien kautta. Miksei niinkin!
VastaaPoistaUusi konsepti minullekin, mutta pidän kovasti :-)
PoistaTuo Himangan kirja kiinnostaa. Ja on muuten tosi kaunis kanneltaan. Vähemmän tulee luettua nykyään tällaista ruokakirjallisuutta, mutta pitäisi kyllä. Kirjamessuilla kävin kuuntelemassa Heikki Valkamaa Oishii Japanilaista arkiruokaa -kirjan tiimoilta. Ja pääsin maistamaakin myskikurpitsaa ja siitakesieniä. Oli ihan taivaallisen hyvää!
VastaaPoistaKauhan tasapainosta olen kuullut, mutta en ole aiemmin oikein hahmottanut, minkälainen se on. Nyt alkoi kiinnostaa, pitänee perehtyä tarkemmin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaKauhan tasapainon olen ohimennen äänikirjasovelluksessa huomannut, mutten paremmin huomioinut. Leipää ja maitoa taas on siellä tallennettuna, mutta olen sen jo monta kertaa skipannut, eikä tämä hirveästi houkuttele lisää, joten saa nähdä. Toisaalta minua itseäni kiinnostaa aiheena kaikenlaiset syömishäiriöt, itsekin olen ollut bulimikko ilman virallista diagnoosia. Lempparini oli litran paketti jäätelöä koska jäätelö oli helpointa saada tulemaan ylös, olen aina inhonnut oksentamista. Blaah. Se meni itsestään ohi kun tapasin nykyisen mieheni ja muutettiin nopeasti yhteen. Sen jälkeen on herkut jääneet vyötärölle...
VastaaPoistaMulla on just kesken syömishäiriötä käsittelevä kirja. Joten ehkä mieluummin seuraavaksi Kauhan tasapaino
VastaaPoistaMielenkiintoinen kombo. Tuccia seuraan instassa ja hänen kanssaan mielelläni kokkailisin yhdessä. Ruokahetket kirjoissa ovat monasti miellyttäviä ja lisäävät muutoinkin viihtymistä kirjan äärellä. Oikein mietin, mitä kaunokirjaa voisin suositella, jossa ruoka on merkittävässä roolissa. Ensin ei tullut mitään mieleen, sillä olen juuri tullut kotiin todella runsaalta ja herkulliselta isänpäiväillalliselta Ravintola Laivakoirasta (vahva suositus!!) Mutta sitten: tietenkin Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarja. Siinähän kokataan koko ajan!
VastaaPoista