Jotain jo olen täällä maininnutkin alkuvuoden kiireistä, mutta ainahan hosuminen on vähän näennäistä. Siksi olen huomannut itse asiassa kuitenkin lukeneeni ihan mukavasti, podcastien kuuntelun lisäksi.
Joko nyt voi puhua tammikuun luetuista ? Ei kai tässä muutamassa päivässä enää paljon ehdi saamaan loppuun. Tuosta allaolevasta listastakin pitää vielä tunnustaa Passion olevan kesken. Sen verran vähän tosin, että lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon saavani sen loppuun ennen helmikuuta.
Kaikkiaan luettuja siis oman listauksen mukaan tammikuussa on 11. Goodreadsiin en viitsinyt merkitä paria kertaukseksi kuuntelemaani cozy mysteryä, joten siellä pari vähemmän. Joukossa on 3 äänikirjaa, 5 ekirjaa ja 3 painettua teosta.
Kirjastossa
Ilahduttavasti on tammikuussa mukana myös pari kirjastosta lainattua eli Leena Krohnin Auringon lapsia ja Ville-Juhani Sutisen Kadotettu sukupuolvi. Silmiini osui parikin artikkelia, jossa pohdittiin kirjastojen käyttöasteen laskeneen, joten pitää itsekin ryhdistäytyä ja osallistua toiminnan aktivoimiseen.
Huomaan tosin joutuvani opettelemaan itselleni vähän vieraan tavan käyttää kirjastoa. Muistan lapsena ja nuorena rakastaneeni kirjastossa haahuilua, silmien ohjanneen kirjoihin tarttumista. Harvoin etsin jotain tiettyä lukemista - annoin sattuman ohjata valintaa. Lähikirjastossa tuo ei onnistu. Siellä on yllättävän vähän kirjoja hyllyssä. Pitää tunnistaa nimi, varata ja käydä sitten hakemassa. Minun kärsimättömälle luonteelleni tällainen spontaaniuden puuttuminen on välillä vaikeaa.
Opin kuitenkin ja näinhän on oiva mahdollisuus kartuttaa lukulistaa ihan konkreettisesti. Siispä varasin Auringon lapsia jonkun mainittua siitä Goodreadsissa. Sutisen kirja(t) puolestaan päätyivät varauslistalle ihan vain Vaivan arvoista - ihastukseni johdosta.
Vuoden suloisin kirja jo tammikuussa ?
Auringon lapsia on luokiteltu lastenkirjaksi ja sellaiseksi se toki sopii vallan mainiosti. Minä kuitenkin nautin kirjan kukista ja Orvokki-tytön kukkalähettitehtävistä ihan näin keski-ikäisenä täti-ihmisenäkin. Jotain ihanan rauhoittavaa näissä pienissä tarinoissa onkin.
Kuten kaikissa parhaissa lastenkirjoissa, myös Auringon lapsia sisältää monia tasoja. Aikuinen lukee tarinaa tekstin takaa ja jää pohtimaan taustoja tai tulevaisuutta.
Orvokki käy niin vankilassa kuin suuren diivan luona ja siinä välissä suurperheen hulinassa. Hän näkee paljon sellaista, johon kotikadun varrella ei törmää. Kaikki on kuitenkin kerrottu kukkien kautta ja kauniisti.
Rakasta kirjoja, jotka lempeästi tuovat maailman lähelle ja avaavat sen kauneuden joskus rujostakin kulmasta. Auringon lapsia on suloinen, muttei tyhjä.
Historiaa
Historia oli läsnä tammikuun lukulistalla monestakin kulmasta. Ensinnäkin tulin viimein lukeneeksi jo jokin aika sitten paljon hehkutetun Meri Valkaman Sinun Margot. DDR ja suomalainen perhe ideologian ja rakkauden puristuksessa. Onhan se hyvä. Ehkä kirjoitan siitä joskus lisää, vaikka jotenkin jäin tarinan pinnalle, eikä sekään päässyt ihoni alle.
Kirjallisuuden (taiteen) historiaa ja samalla myös aikakautta viime vuosisadan suurten sotien välissä kuvasi Ville-Juhani Sutisen Kadotettu sukupolvi - Maailmansotien väliset kirjalliset liikkeet. Pariisi, New York, Lontoo ja konventioita haastavat nuoret bileineen ja kirjallisine ambitioineen. Hemingway ja kumppanit, Woolf & Bloomsbury ja New Yorkin Greenwich Village eli hurja lista nimiä, niin ihmisten kuin kirjojen.
Pidin kovasti kuvauksesta amerikkalaisista Pariisissa - ehkä siksi, että olen lukenut aiheesta ja siitä löytyy paljon tuttuja nimiä, samoin kuin Englannin vastaavasta liikehdinnästä (Virginia Woolf on aina ollut suuri suosikkini). Amerikka on (taas) itselleni vieraampi. Mistä johtuukin, että tunnen amerikkalaisia kirjailijoitakin näköjään enemmän suhteessa Eurooppaan kuin omalta maaltaan ?
Mielenkiintoinen kirja kaikkiaan. Ahmaisin sen nopeasti ja pidin, vaikka lopussa vähän puuduinkin itselleni vieraampiin nimiin.
Historialliseksi fiktioksi kai voidaan mainita myös Sonia Parinin Englannin maalaisaatelin pariin 1920-luvulle kirjoitettu cozy mystery -sarja. Hupaisaa ja yllättävästi pääsin melko kevyestikin kolmen osan rajapyykille. Historiaa on täynnä myös Pirkko Saision Passio. Siinä barbaarinen kultakoru matkaa halki aikojen siirtyen kädestä toiseen, välillä muotoaan muuttaen. Katsotaan vielä, minne päätyy.
Mitä vielä ?
Dekkareista palaan vielä, kunhan sarja täydentyy. Viihdepläjäys jäänee tuohon listalle, sillä vaikka Julian joulu oli ihan ok, se oli genrensä turhankin tyypillinen edustaja.
Harrastekirjoissa ovat keittokirjat näemmä siirtymässä neulekirjoihin. Pääsin tuttuni Minnan kirjajulkkareihin mukaan. Ajattoman tyylikkäät neulepuserot jatkaa Minnan Instatilin ja blogin upeiden neuleiden esittelyä. Tosin tällä kertaa myös ohjeet ovat mukana, joten ei tarvitse tyytyä vain ihastelemaan. Täytyy vielä vähän tutkailla kirjaa tarkemmin. Olen viime aikoina lähinnä tehnyt lapasia ja muita nopeita töitä, ehkä olisi aika tehdä vaihteeksi jokin villapaitakin. Neuloosin vähentämiseen ei Minnan kirjasta ole apua.
Määki varasin Auringon lapsia, ku törmäsin siihen GoodReadsissa. Olikohan se sitten just sinä, jolta pongasin tän?
VastaaPoistaHih, hyvä kiertoon! Kaunis kirja.
PoistaMinä kuuntelin Sinun, Margot silloin kun se ilmestyi, ja uskon että se on Krista Kososen lukemana vielä parempi ja koukuttavampi kuin paperikirjana. Sama pätee kyllä moneen muuhunkin äänikirjaan, kun on hyvä lukija se nostaa kokonaiselämystä. Siitä esimerkkinä vaikkapa Erja Mannon lukemat Sujata Masseyn Perveen Mistry -dekkarit, vaikka varmaan lukisinkin niitä, 1920-luvun siirtomaa-ajan Intia on liian vastustamaton.
VastaaPoistaMuita en ole listaltasi lukenutkaan, mutta Thames-joen murhat ja Griffithsin toinenkin sarja on suunnitteilla. Olen pari osaa jäljessä Ruth Gallowaysta, olen komentanut itseäni kirimään ne kiinni ennen kuin aloitan uutta. Jos on aikaa se aloittaa on aikaa Ruthillekin 😅
Minusta on kyllä ollut ihan mukava lukea välillä muutakin kuin Ruthia (vaikka taidan kyllä olla "ajan tasalla")
PoistaPerveen Mistry on kiva - onkohan siitä ilmestynyt tai ilmestymässä uutta osaa ? Pitääkin tarkistaa.
Lukijalla on tosiaan suuri vaikutus lukukokemukseen. Sekä Erja Manto että Krista Kosonen ovat sieltä kärkipäästä lukijoina.
Sinun, Margot on yhä lukematta. Ehkä joskus. Kiitos Auringon lapset -vinkistä, kuulostaa sellaiselta että pitää tutustua paremmin.
VastaaPoistaKirjakaupassa käydessäni huomasin, miten hurja määrä siellä oli erilaisia neulomiskirjoja. Neuloosi ei ole minuun vielä tarttunut mutta välillä pohdin, pitäisikö sille rohjeta ojentaa pikkusormi.
Auringon lapset on suloinen ja niin nopealukuinen, että siihen kannattaa kyllä tarttua :-)
PoistaNeuloosi puolestaan on kavala tauti. Siinä ei pikkusormi riitä, kun pääsee vauhtiin. Mulla on homma taas ihan riistäytynyt käsistä. Tosin ongelmana on se, että aloittelen koko ajan uusia neuleita, vaikka vanhoja on kesken useampia.
Olen ollut huomaavinani, että kirjaston käyttäminen on kovin erilaista siellä ruuhka -Suomessa kuin meillä täällä. Erityisesti kakkospaikkakuntani kirjastossa uutuudet vain odottelevat minua hyllyssä, Helmetissä jonottaisin jossakin sadan tuolla puolen. Se epäilemättä muuttaa kirjastonkäyttökulttuuria ja vähentää myös spontaaniutta.
VastaaPoistaSinun Margot on minulla vielä lukematta. En vain kertakaikkiaan saa itseäni kiinnostumaan DDR:stä. Se tuo mieleeni lukion Saksan tunnit, kirjasarja alkoi Berliinin muurin murtumisesta ja käsitteli sitä edeltävää ja heti sen jälkeen koittanutta Saksan lähihistoriaa. Sinänsä muuten aika modernikin oppiaineita yhdistelevä, monialainen oppimistulokulma, mutta lukion jälkeen olen enimmäkseen kiertänyt DDR-aiheet!
DDR ei sinänsä kuulu suurimpiin kiinnostuksenaiheisiini, mutta sattui sopiva hetki kirjan osuessa silmiin. Olen niin kovin opportunistinen lukija, että usein lukulistani päivittyy nimenomaan sattuman kautta.
PoistaSiksi vähän harmittaakin tuo kirjastokäytön muutos. Toki varmaan olisi erilaista, kun menisi isompaan kirjastoon, ei tuohon meidän naapuriin hurjaa määrää edes mahdukaan, mutta silti se sellainen ihana haahuilu on jotenkin kadonnut. Voi tietysti olla, että syy on minussakin, enkä enää oikein osaa...
Sinun Margot on minullakin vielä lukematta. Ostin sen kyllä e-kirjana omaksi aika pian julkaisun jälkeen, mutta lukeminen on jäänyt, kaikista kehuista huolimatta. Minäkin haluan tukea kirjastoa mutta siitä huolimatta olen (taas kerran...) päättänyt tsempata omien kirjojen lukemisen kanssa, sekä paperisten että e-kirjojen. Eli Sinun Margot on lukulistalla tiiviisti. :) Auringon lapsia vaikuttaa ihanalta, kiitokset vinkistä! Minulta on mennyt tuo Krohnin kirja aivan ohi. Hän on kyllä niin taitaa, että osaa kirjoittaa lapsillekin. :)
VastaaPoistaAika hassua, että näinkin moni sanoo Sinun Margot olevan vielä lukematta. Minusta tuntui, että olen varmaan ainoa, jolla se oli vielä lukulistalla... Ehkä se on sitä somesumutusta - kun joku näkyy paljon eri kanavissa, niin jotenkin olettaa kaikkien siihen jo tarttuneen... eihän näin tietysti taida koskaan olla, mutta tunteelle ei oikein voi mitään.
PoistaMinullakin on hyllyssä vaikka mitä lukematta, tai oikeastaan lukematta olevat taitava tällä hetkellä lojua pitkin huoneita. Pitänee taas käydä pinoja läpi "sillä silmällä".
Ihan käsittämättömiä määriä ehdit lukea töitten ja perheen ohella! Minulla meni Sinun, Margot - ja Passio-kirjojen kanssa varmaan koko kuukausi. Molempien kanssa menin sen verran syvälle, että ihan heti ei voinut tarttua uuteen teokseen.
VastaaPoistaKoska tiedän, mistä kirjastosta kerrot, niin minua siellä houkuttelevat ne pikalainat, mutta yleensä pysyn tiukkana ja noudan vain varaamani teokset. Totta on, että valikoima on vain muutamia hyllyjä, mutta kyllä sieltäkin seireenikirjat houkuttelevat!
Minä ehkä muistelen aikoja, jolloin haahuilin Turun kaupunginkirjastossa ja saatoin kuluttaa pitkiä hetkiä siirtymällä sattumanvaraisesti hyllyltä toiselle. Tuohon ei tietenkään pysty pienemmässä kirjastossa.
PoistaSinun, Margot ei jostain syystä koskettanut minua. Siksi se kai tuli luettua aika nopeasti.
Passio vaati sulattelua - itse asiassa sulattelen sitä edelleen kirjoittaakseni jossain kohtaa postauksen.