(Luku)päiväkirja: Sekaisin lukumaratoneista

Sekaisin mikä sekaisin eli minun pääni. Kesäkuussa tajusin lukumaratonin alkavan ensimmäisenä maratonpäivänä. Tänään aamulla olin innokkaana aloittamassa maratonia, vaikka se virallisesti onkin vasta ensi viikonloppuna eli 16. - 17.7. Että silleen. 

No, nyt merkitsin kesälukumaratonin oikein kalenteriin. Kannattaa muuten teidänkin merkitä! Ohjeet ja ilmoittautuminen löytyvät Kirjailuja-blogista. Tosin minulla saattaa tuo viikonloppu olla kiireinen, jos olemme silloin päässeet tästä K-kirouksesta eroon, kuten tietysti kaikki toivomme... Vähän pahaa pelkään, että tässä on samanlainen kaari kuin minulla kaikissa flunssantapaisissa. Viikkotolkulla "vähän kipeänä kituen". Tosin tämä on kyllä ollut tavallista flunssaa ärhäkämpi ja väsyttävämpi tapaus. 

Kaikkein oudointa on ollut makuaistin ja hajuaistin katoaminen. Samalla on päässyt miettimään aivojen ihmeellisyyttä. En oikeasti maista mitään, mutta tähän ikään mennessä ovat aivot ilmeisesti oppineet tiettyjen yhdistelmien makuprofiilit, sillä saan välillä "kaikuja" mausta. Vadelma, mansikkakarkki, basilika ovat esimerkkejä mauista, jotka eilen häivähtivät suussani varjon lailla. En usko varsinaisen aistimuksen syntyneen oikeasti, mutta tiesin, mitä söin ja aivot kai tuottivat kokemuksen vanhasta muistista. Mielenkiintoista ja varsin outoa. Vielä viikon verran olisi tätä edessä, jos esikoisen kokemus toistuu kohdallani.

Aikalailla ovat viime päivät menneet nukkuessa, mutta jotain on tullut luettuakin. Äänikirjan kanssa tosin olen edelleen vaiheessa Elämäni ranskattarena etenee 5min jaksoissa. Niin pitkään pysyn hereillä. Lukiessa kestää unen tulo kauemmin. Niinpä Korvapuustikesä tuli luettua eilen kokonaan ja se olikin vallan mainio lisä laiturilukemistoon. Toisenkin viihdepläjäyksen luin jo aiemmin. Kahvila Maailmanloppu poikkesi odotuksistani, mutta hyvällä tavalla. Pitääkin vertailla noita jossain kohtaa. Molemmat viihdyttivät, mutta olivat aika erilaisia genresamankaltaisuudestaan huolimatta.

Tässä lieneekin hyvä kohta kehuskella kesäkuun luetuilla. 

Kyllä. Sain kesäkuun aikana luettua peräti 13 kirjaa. Huolimatta töistä, huolimatta Biarritzin puuhista. Aikamoista ja aikamoisen poikkeavaa vuoden alkupätkään verraten. 

Matkan varrella jo pohdiskelinkin samantyyppisten kirjojen laumasieluisuudesta (ja jatkuu edelleen ref. viihdekirjat yllä). Ditlevsen, Cusk ja Vampiran elämäkerta kietoutuivat jännäksi kudelmaksi mielessäni. Ne herättivät paljon ajatuksia, yhdessä ja erikseen.  Lukemisen lisäksi olen nimittäin saanut aktivoiduttua myös blogikirjoituksissa. 

Dekkareita kesäkuun listalle päätyi kaksi. En voisi kuvitella kesää ilman dekkareita, joten tässä ei liene mitään yllättävää. Kuolema iltapäivällä oli leppoisa aurinkopläjäys Italiasta. Siinä nunna kuolee ja toinen pohtii, miten ja miksi. Ihan ok nopea välipala. 

Hildur puolestaan osoittautui erittäin hyväksi dekkariksi bonuksenaan Islanti-miljöö. Pidin siitä kovasti. Islantilaisen rikosetsivän ja suomalaisen harjoittelijan yhteispeli sopii mihin vuodenaikaan tahansa, mutta myrskyinen Islanti kyllä viilentää mukavasti hellekeleillä osana laiturilukemistoa. Kannattaa siis lisätä listalle! Erittäinkin varteenotettava ehdokas myös lukumaratonille, jos ei vielä ole tullut luettua. 

Kesän historiallisesta perinteestä piti huolen Enni Mustosen Tekijä. Taattua laatuja, mutta selvästi vähemmän koukuttava ja vetävä kuin monet sarjan aikaisemmista osista. Tähän sarja myös päättyy, mikä on tavallaan surullista, mutta toisaalta ymmärrettävää. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä vaikammaksi tulee fiktiivisen henkilön sijoittaminen tunnettujen henkilöiden ympäristöön. 

Kesäkuun fantasiasta puolestaan piti huolen Modern Magick -sarjan jatko sekä Anne Leinosen Kirjanoita - Noitakirja. Tykkäsin molemmista ja jälkimmäinen oli erityisen mielenkiintoinen myös Helsinkiä muistuttavan miljöön vuoksi. Kieli ja kuvaus oli kuitenkin vähän töksähtelevää. Tuota piirrettä pohdin suomalaiseksi (nuorten) fantasiakirjallisuuden ominaisuudeksi, mutta sitten Yöpöydän kirjat-blogin Niina T. sanoi huomanneensa saman joihinkin suomalaisiin kirjoittajiin liittyen. Hän taitaa olla oikeassa. Pitää kiinnittää huomiota, kun jatkossa luen tämäntyyppisiä kirjoja. Äkkiseltään muistan miettineeni tätä samaa mm. J.S.Meresmaan Kenties tapaan sinut vielä-vampyyriromaanin kohdalla, tässä mainitsemassani Kirjanoita-sarjassa ja hieman Magdalena Hain Gigi ja Henry-sarjaa lukiessani. Joitain  muitakin vielä on ollut. Tunnistatteko, mitä tarkoitan ?  

Mutta siis... kaikenkaikkiaan tämä kesä on ollut tähän mennessä oikein mukiinmenevä kirjakesä. Heinäkuussakin olen lukenut jo kolme kirjaa ja hyvä tahti näyttää jatkuvan. Mitään se ei tietenkään lupaa lukumaratonin tuloksen suhteen. Viimeksikin meni lopulta vähän suoritusmielessä penkin alle, mutta tulos ei tässä ole tärkeintä vaan yhteisöllisen lukemisen nautinto.