Viiden aineksen herkut (ja sovellettu kana-kookoskeitto)

Minulle käy aina samalla tavalla. Osun jostain näkemään ruokaohjelman jakson, koukutun. Sitten tajuan, että samoja reseptejä löytyy myös kirjassa eli ei tarvitse muistaa... Sitten... No, arvasitte jo. Tilaan kirjan.

Joskus osun helmeen ja kirja jää säännölliseen käyttöön, toisinaan ei. Todennäköisyys reseptien tekemiseen on kyllä suurempi, jos olen kokenut ne houkuttaviksi jo tv-ruudulla. Silloin kirjan tarvitsee toimia lähinnä muistin virkistäjänä. Sen ei enää tarvitse maanitella minua kokeilemaan.

Jamie Oliver on ollut suosikkini siitä saakka, kun ensimmäinen Alaston kokki ohjelma/kirja -kombo ilmestyi, eli aika kauan. Pidän hänen mutkattomasta tyylistään ja siitä, että kokkaaminen ei ole niin kovin vakava asia. Saa kokeilla, saa muokata. Kunhan tekee ja syö.

En ehkä olekaan välttämättä käyttänyt hänen kirjojaan kirjaimellisiin resepteihin, mutta inspiraatiota niistä löytyy - varsinkin arkikokkaukseen.

Jamie Oliver : 5 aineksen ateriat
Oma ostos Prisma-verkkokaupasta

Pienellä vaivalla ja lyhyellä aineslistalla varustetut reseptit osuivat minulla suoraan hermoon. Olen viimeisen parin vuoden aikana kipuillut perheen ruokahuollon kanssa. Mikään ei oikein houkuta, mitään ei tee mieli, eikä aikaakaan oikein tunnu löytyvän. Välillä innostun, mutta se ei yleensä kestä päivää kauempaa.

Nyt huomaan tehneeni jo pariakin reseptiä kirjasta ja jotenkin on inspiroituminen valunut myös muuhun kokkaukseen. Tähän saakka siis varsin onnistunut kokeilu.

Reseptit on kirjassa luokiteltu ainesalueittaain, mutta ei ehkä aina täysin loogisesti. Kanareseptejä löytyy niin osiosta kana kuin osiosta pasta. Sinänsä loogista, eikä varsinaisesti haittaa lukukokemusta, mutta jos nyt jostain pitää urputtaa.

Jamien tapaan reseptit on kerrottu selkeästi. Sivulla näkyvät kaikki 5 pääainesta kuvina ja toisella sivulla on kuva valmiista annoksesta. Pääsee vertaamaan... Mitäs tuumitte? Aikalailla samanlaista (paitsi kuvan laatu). Nämä lohipihvit maistuivat ihan kaikille ja katosivat nopeasti.

Reseptien seuraaminen siis onnistuu hyvin. Kuvatkin ovat kauniita ja innostavia, mutta ehkä parhaan keittokirjakokemuksen saa tosiaan, jos samalla seuraa myös tv-sarjaa. Kirjasta puuttuu Jamien jutustelu, mikä on sääli. Vain alussa on vähän yleistä tekstiä, mutta muuten mennään aika perusversiolla reseptilistasta. Harmi, sillä kyllä nykyajan keittokirjassa pitäisi olla vähän "lukemista".

Resepteissä on tosiaan lyhyet aineslistat, mutta osittain se johtuu siitä, että hyödynnetään paljon valmiita maustesekoituksia, tahnoja jne. Näinhän toki kannattaa tehdäkin arki-iltoina ja tyyli sopii nopeaa ja helppoa herkkua etsivälle. Jos kuitenkin haluat tehdä kaiken alusta asti itse ja etsit juurikin noita maustetahnojen ainesosia ja ohjeita, niin tämä kirja ei ole sinulle.

Sinänsä kirja vaikuttaa kuitenkin hyvin toimivalta ja tulee varmasti jäämään hyllyyn ainakin toistaiseksi. Sitä kun voi käyttää myös inspiraatiolähteenä ja Jamiellahan noita ideoita riittää.

Kana-kookoskeittoa tekiessä sovelsin ja aineslista piteni hieman. Ei kaduta yhtään. Oli sen verran hyvää.

1/2 myskikurpitsa
2 sipulia
6 broilerin paistileikettä
1/2 prk punaista thai-currytahnaa
1tlk (400g) kookosmaitoa
1l vettä
kanafondikuutio
nippu korianteria varret ja lehdet erikseen

Hienonna sipuli ja kuullota pannussa äljyssä muutama minuutti. Lisää pilkottu myskikkurpitsa ja sekoittele hetki. Lisää curry ja sekoittele taas. Kaada sekaan vielä kookos, silputut korianterinvarret ja broilerin paistileikkeet. Sekoita. Lisää vesi ja anna poreilla kannen alla 45min. Tarkoituksena on saada broileri pehmeäksi ja läpikypsäksi ja kurpitsa melkein hajoavaksi.

Nostele broileripalat pois keitosta ja kaada keitto blenteriin. Anna surrata hetki ja kaada takaisin kattilaan. Nosta kauhallinen keittoa lautaselle, riivi päälle sekä broileria että korianterinlehtiä.