Oma ostos Elisa Kirjasta
Pientä fiksausta vailla ei ole ehkä kaikkein parhaita lukemiani viihdekirjoja, mutta se puolustaa kyllä paikkaansa genren suomalaisten edustajien joukossa. Vähän tuli sellainen olo, että pitäisi itsekin keksiä jotain uutta elämään.
Venla on toipumassa niin burnoutista kuin avioerosta. Uusi elämä alkaa vanhan koulurakennuksen ostolla ja sen muuntamisella majataloksi. Kaikki ei tietenkään suju ihan niin kuin tunnetussa lifestyle-ohjelmassa, mutta hyvin kuitenkin. Itse asiassa mietin pariinkin otteeseen, että uuden yrittäjän projekti meni vähän epärealistisenkin hyvin...
Toki haasteitakin riittää, varsinkin hankalan ex-miehen taholta ja lapsetkin välillä kiukuttelevat. Sitten taloon tulee vieraaksi myös nuori komistus...
No, tarinan jatko on tavallaan arvattavissa, toisaalta taas ei. Virkistävästi mutkia rakkauteen tulee vähän eri tavalla kuin viihdekirjoissa yleensä. Siitä plussat. Myös henkilöhahmot ovat keskimääräistä mielenkiintoisempia, vaikka jäävätkin monessa kohtaa vähän ohuiksi.
Lievä pinnallisuus oli kirjassa vähän häiritsevä tekijä. Tuntui, että mihinkään tapahtumaan, asiaan tai ihmiseen ei oikein paneuduttu ja osa sitten katosikin tarinasta ilman sen kummempia syväluotauksia, vaikka ensi alkuun vaikuttivat olevan vähän isommassakin roolissa. Ehkä siksi kirja jäi kuitenkin vähän sellaiseksi pikaiseksi rykäisyksi. Ihan viihdyttävää luettavaa, mutta en pahemmin sitoutunut henkilöhahmojen (edes Venlan) elämään tai hänen vaiheidensa jännittämiseen. Jokin taika (joka esimerkiksi löytyy Anneli Kivelän Katajamäki-sarjasta) jäi uupumaan.
Huono tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut vaan virkistävää luettavaa mielen piristykseksi kun ulkona Tuuli (-myrsky) tuivertaa ja sadepisarat peittävät näkyvyyden ikkunasta.
Välillä elämässä ärsyttää juuri se, että mikään ei mene suunnitellusti tai että aina pitää mennä vaikeimman kautta saavuttaaksesi sen haluamasi. No elämä on :)
VastaaPoistaKaipa elämä kävisi tylsäksi, jos aina kaikki sujuisi ihan suunnitelmien mukaan, mutta rajansa tietysti kaikella. Minä aina sanon, että mitään en yleensä saa tuurilla, mutta tosiasiassa tietysti monessa kohtaa on ollut myös onni matkassa :-)
PoistaMinua Amanda Vaaran kirjat ovat pikku hiljaa alkaneet kiinnostaa, kun olen kaipaillut lukupinoon jotain kevyttä, kivaa sarjaa. Näissä Vaaran kirjoissa on ainakin ihanat kannet! Tuota Katajamäki-sarjaakin voisi tietysti kokeilla.
VastaaPoistaTämä oli ihan kivaa, kevyttä lukemista. Katajamäki-sarja kuitenkin ainakin minulla vie myös henkilöhahmojen elämään jotenkin vahvemmin mukaan.
Poista