(Luku)päiväkirja : hiihtolomaa sairastuvalla

Tiistai 18.2.2020 

Mitäpä tässä sanoisi. Töissä kärvistelyä ja kotona sairastupaa kuopuksen aloittaessa hiihtolomansa komeasti kuumeflunssalla. Onneksi ei ollut mitään sen kummempia suunnitelmia lomaksi. Itsekin olen vapaalla vain torstaina ja perjantaina. Tarkoituksena tehdä kotihommia ja jatkaa poikien huoneiden järjestelyä.

Lukeminen on mennyt vähän äänikirjoiksi eli Toton kanssa kuunnellaan Kiepaus-romaania. Se on jännä. Muuten pompin parin kirjan välillä. Cozy ghost mystery-genren edustajaa Better Dead, jossa majataloa pitävä nuori leski saa riesakseen juuri kuolleen uskottoman aviomiehen, joka tarvitsee apua päästäkseen taivaaseen... ihan hupaisia. Vähän toisenlaista genreä edustaa sitten Merete Mazzarellan vanhuuteen ja vanhenemiseen liittyviä tekstejä sisältäl Aurinkokissan vuosi.  Viimeiset pari päivää olen selvästi kallistunut enemmän tuonne viihteen puolelle... Pieni piristys onkin paikallaan tämän myrskyisen ja märän sään keskellä.

Ai niin, on minulla yksi dekkarikin luvussa ekirjana nimittäin Alex Michaelidesin Hiljainen potilas. Olen mielestäni lukenut siitä kaikenlaista hehkutusta, mutta toistaiseksi en ole oikein innostunut ja olen sentään jo puolivälissä. Onhan tuo sujuva ja ihan mielenkiintoinen, mutta ei varsinaisesti koukuta ainakaan vielä. Saa nähdä, saanko tämän viikon aikana vielä loppuun.


Torstai 20.2.2020

Eka lomapäivä! Eli nyt on sitten aikaa viedä itseni ja kuopus lääkäriin - Huokaus. Emme näytä pääsevän tästä flunssasta millään eroon. Onneksi sentään isommat pojat ovat suurin piirtein terveitä ja isäntäkin alkaa taas olemaan ok. Vain minä ja Toto olemme jääneet jumiin. No, jos saataisiin lääkäristä sellaiset tropit, että tauti saa lopullisen häädön.

Harmittaa myös se, kun olin jo niin kivasti päässyt alkuun "uudessa elämässä" eli säännöllisen liikunnan harrastamisessa. Sekin on nyt tyssännyt ihan kokonaan pariksi viikoksi.

Lukeminen tietysti etenee, mutta sekin ehkä eniten äänikirjoinoa. Olen kuunnellut ex-miehen haamujuttuja ja Toton kanssa Kiepaus etenee. Eilen illalla tosin kävi niinpäin, että Toto nukahti viimeisen kuuntelemamme luvun aikana. Enkä  minä huomannut ennen kuin tajusin luvun loputtua sängystä kuuluvan enää tasaista tuhinaa ja flunssan aiheutamaa vienoa kuorsausta. Lienee pakko kelata luku alkuun, sillä kyseessä on yksi kirjan suurimmista käännekohdista. Lähestymme loppua.


Lauantai 22.2.2020

Ei vieläkään yhtään kuvaa. Ulkona on masentavaakin masentavampi tuulinen sadekeli, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Kaiken flunssan ja saamattoman turtumuksen keskellä olen lukenut pääasiassa kevyitä ja hauskoja kirjoja. Kuten nyt vaikka Pamela Kopflerin Better Dead kummitusdekkaria, jonka sain loppuun, ja heti perään aloitin seuraavan osan Downright Dead... Samoin kaivoin Kobon syövereistä eläkeläisrouvan seikkailuja Cornwallissa eli Carola Dunnin Manna from Hades. Molemmat sarjat ovat juuri sopivaa eskapismia tähän mielentilaan.

Toton kanssakin siirryttiin sarjan toiseen osaan eli Kiepauksen jälkeen alkoi Kaipaus.

Ihan pelkäksi viihteeksi ei sentään ole mennyt sillä aloitin myös Edward St Aubunin jatkon Loistava tulevaisuus -romaanille eli Toivoa sopii. Tarina eikä kirjoitustapa eivät ole kumpikaan varsinaisesti viihdettä, mutta on noissa sellainen jotenkin jännä, vähän sarkastinen keveys... sellainen oudosti englantilainen.

Ai niin, sen verran sain aikaiseksi, että kävin salilla pyörähtämässä eilen. Olisikohan sitä kuitenkin elämä voittamassa taas ?

Sunnuntai 23.2.2020

Sain kuin sainkin tuohon kuvan aikaiseksi. Siinä on sämpylöitä niin kuin suurin piirtein joka sunnuntaiaamu. Juuresta leivon taikinan lauantaina ja pyöräytän sämpylöiksi sunnuntai-aamuna. Luksusta, josta tulee hyvä mieli.

Hyvän mielen sai aikaan myös tänään taivaalla pilkahdellut aurinko. Valon voima on ihmeellinen. Melkein tunsin flunssan jäänteidenkin katoavan päiväkävelyllä (tosin kurkku on taas tukossa näin illalla, mutta oli siinä hetkellinen tunne mahdollisuudesta...)

Lukenutkin olen, vaikken ihan samaa tahtia kuin lauantaina. Silloin seikkailin Cornwallissa Manna from Hades -kirjan parissa. Ihan mahtavan rentouttavaa. Nyt on menossa jo sarjan toinen osa eli A Colourful Death. Siinä taiteilija saa tikarin selkäänsä ja punaisen mustekylvyn päälleen. Noissa kirjoissa muuten shown vie pieni valkoinen koira Teazle. Se on henkilöhahmo siinä missä emäntänsäkin, eikä toista voisi kuvitella ilman toista.

Sen lisäksi ollaan sitten kuunnteltu Kaipausta Toton kanssa. Ei ihan yllä ekan osan tasolle, mutta näyttää kelpaavan hyvin kuunneltavaksi kuitenkin ja se taitaa olla pääasia. Kirjaa on myös jäljellä sen verran, että ehtii vielä hyvinkin petraamaan.

Huomenna taas töihin pitkän viikonlopun jälkeen. Tauko teki hyvää, vaikka olikin lyhyenlainen. Sitä paitsi, nyt mennään valoa kohti!

p.s. olen ihan unohtanut hehkuttaa Voice of Finlandin käynnissä olevaa kautta. Ihan huikeat vibat valmentajien välillä ja menee välillä sellaiseksi runoiluksi, että menee päät sekaisin sohvallakin. Mahtavaa! 



Viikolla loppuun luetut

Alex Michaelides: Hiljainen potilas 
Tämä oli pienoinen pettymys. Jotenkin tuli sellainen olo, että samanlaista on tullut luettua turhan paljon ennenkin. Ei varsinaisesti mitään vikaa, mutta suuri käännekään ei oikein tuntunut yllätykseltä. Tarina kuitenkin eteni sujuvasti ja oli ihan kiinnostava. 

Vuokko Hurme: Kiepaus 
Huimaa-trilogian ensimmäinen osa on kiehtova ja osin vähän pelottavakin kuvaus maailmasta, jossa painovoima on kiepsahtanut nurinpäin. Lenna asuu perheensä kanssa Kardumin nurinperin olevassa kaupungissa, kunnes tilanne pahenee ja on tehtävä jotain. Tykkäsimme molemmat Toton kanssa. Jännittävä loppu sopi hyvin iltapäivän ajanvietteeksi. Seuraavaksi sitten osa 2 eli Kaipaus. 

Pamela Kopfler: Better Dead
Tämä osoittautui kummitus - cozy mysteryksi paremmasta päästä. Toki välillä ärsyynnyin päähenkilön lievään aivottomuuteen ja tapaan joutua hankaluuksiin ihan vain, koska sotkeutuu kaikkeen, mutta kaikkiaan varsin viihdyttävä. Itse asiassa niinkin viihdyttävä, että hyppäsin heti perään seuraavaan osaan. 

Carola Dunn: Manna from Hades 
Cozy Mystery Cornwallista. Just sellainen sopivasti kiemurainen, ei liian jännä, hauskakin. Rentoutti viikonloppuna juuri niin kuin pitää.