2.2.2020

Loukkupoika koukuttaa

Lukeminen on kaikkiaan jäänyt viime aikoina pienten äänikirjakuuntelupätkien varaan. Syyksi voi mainita niitä perinteisiä, kuten kiireen, väsymyksen, keskittymiskyvyn puutteen, mutta kummasti mikään noista ei vaikuta, kun käsiin osuu tarpeeksi vetävä kirja.

Perjantaina oli ihan pakko lukea loppuun Loukkupojan tarina (tai siis sarjan eka osa), vaikka silmäluomet lupsivat ja kello kävi puoltayötä. Se on aina hyvä merkki kirjan kohdalla.

Kuva: Otava (Kansi:Sami Saramäki)
Nonna Wasiljeff : Loukkupoika 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Parasta kirjassa on miljöö, vaikka tarkemmin ajateltuna sitä ei edes varsinaisesti kuvata. Fragmenteista ja Aaronin matkareitistä vain syntyy mielenkiintoinen kuva maailmasta, jossa erilaisuutta ei suvaita vaan se suljetaan Loukkuun. Vain tietynlainen luonto selviää tiettyjen piirien jäsenten hallussa.

Aaron on asunut Loukussa koko ikänsä. Vartijat, Tomut ja toisen tason pelko ovat hänellä arkea, samoin kuin Loukussa elävät ystävät. Sitten eräänä päivänä kaikki muuttuu ja Aaron pakenee.

Pidin tarinasta. Siinä oli mielenkiintoisia käänteitä, mutta ennen kaikkea monitahoisia henkilöhahmoja, jotka eivät aina ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja. Paon organisoinut Taikuri, Loukkuun suljetut kapinalliset veljekset, sirkuksen väki ja pelottavat nuoret naiset, kaikista löytyy monia puolia, eikä petos aina ole pahuuden seurausta. Kauemmin blogia lukeneet tietävät minun kyllästyvän nopeasti, jos hahmoista ei löydy särmää, mutta tässä kirjassa turhanpäiväinen siloittelu oli unohdettu. Jopa Aaronin äiti osoittautuu varsin ristiriitaiseksi hahmoksi. Oikeastaan vain Aaron itse on melko tasainen, ainakin toistaiseksi. Toinen osa on ilmestynyt, joten se pitänee hankkia myös luettavaksi ja katsoa, mihin suuntaan Aaron kehittyy.

Aika ei käynyt pitkäksi myöskään juonen käänteiden suhteen. Tahti ei ollut varsinaisesti hengästyttävä, mutta yllätyksiä, uusia tuttavuuksia ja paikkoja riitti sopivasti pitämään yllä mielenkiintoa.

Tuntuu, että viime aikoina on julkaistu enemmän ja enemmän mielenkiintoista suomalaista scifi-fantasia-dystopia -romaaneja (tai -sarjoja). Hyvä juttu. Pitää nimittäin tätäkin tarjota myös Totollekin luettavaksi jossain vaiheessa. Ehkä kohta 9v saisi tarinasta jo hyvin irti. Ei tämän ainakaan Harry Potterit jo lukeneelle luulisi olevan liian pelottava.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä kirjalta! Kivaa helmikuun alkua sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikein mielenkiintoinen. Kivaa helmikuuta sinullekin!

      Poista
  2. Tajusin vasta nyt, että Nonna Wasiljeff on kotimainen kirjailija... Muistan, että aikoinaan tämän kirjan idea tuntui sen verran ahdistavalta, että sivuutin kirjan sitten aivan kokonaan. Juttusi perusteella taidan kuitenkin uskaltautua kokeilemaan tätä (jos tätä kerran Totollekin uskaltaa tarjota luettavaksi :) ). Ystävänpäivän lukumaratonille tämä saattaisi olla kivaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisi olla hyvinkin ahdistava kirja aiheeltaan, mutta se on kirjoitettu ilmavasti eikä ainakaan minua ahdistanut yhtään. Luulen Toton myös olevan sen ikäinen, että jotkin teemoista jäävät huomiotta. Tarina sinänsä on jännä :-)

      Poista
  3. Tätä kirjaa on kehuttu paljon, mutta minä en jotenkaan päässyt sen imuun, kun yritin kuunnella sitä äänikirjana viime kesänä. Ehkä ongelma oli nimenomaan se äänikirjaformaatti, ja olisin innostunut trainasta enemmän, mikäli olisin itse lukenut sen. Nythän tästä on ilmestynyt jo ainakin toinen osa muistaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toinenkin osa on ilmestynyt.
      Kaikki kirjat eivät sovi äänikirjoiksi. Ehkä tämä on sellainen.

      Poista
  4. Loukkupoika oli kyllä kiinnosta sekoitus toisen maailmansodan ajan kauheuksia, fantasiaa ja joidenkin lukijoiden mielestä dystopiaakin. Tomupojassa on aika erilainen tunnelma kuin tässä, mutta avaa kiinnostavalla tavalla maailmaa (ja siinä riittää koko joukko hahmoja, jotka sijoittuvat musta-valkoisella skaalalla harmaan eri sävyihin, eli särmää jos jonkinlaista löytyy). Kolmas maailmaan sijoittuva kirja on kirjailijan mukaan erillinen, ja se vastaa avoimiin kysymyksiin, joihin duologian aikana ei saatu vielä selvyyttä. Toivottavasti hän saa sen julkaistua kustantajan kautta, Tomupoika kun ei ole saanut liki ollenkaan huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomupoika on minullakin lukulistalla. Kunhan osuu sopivasti vastaan. Jotenkin tuo lista on taas päässyt paisumaan.
      Mielenkiintoisia nämä uudet suomalaiset sarjat, niissä on usein osien välillä jänniä eroja näkökulmissa ja sävyissä.

      Poista