Tämä viikko alkoi sitten aika tarkkaan työn parissa. Sekä maanantai että tiistai menivät työn, työillallisen ja vielä työn parissa. Mitä nyt käytiin yhdessä välissä Toton kanssa kuulemassa oikein virallisesti, että hän on ihan yhtä eksentrinen ja jääräpää kuin muukin perhe. En minä sitä varten kyllä olisi tarvinnut niitä kaikkia kyselylomakkeita, mutta ehkä on hyvä kertoa asia koulullekin ihan ammattilaisten toimesta.
Päänsärkyä on ollut paitsi parina päivänä ihan fyysisesti, myös auton vuoksi. Viime viikolla hajosi rengas, joten nyt ollaan kyselty tarjouksia eri paikoista ja uudet renkaat pitäisi laittaa mahdollisimman nopeasti. Kunhan "joku" ehtisi asian hoitamaan kaikilta muilta kiireiltä. Asioilla on taipumusta kasaantua, mutta senhän me kaikki tietysti tiedämme jo ennestään.
Minä alan vahvasti kallistumaan sille kannalle, että tämä auto pitänee pistää kiertoon melko nopeasti. Vaikkei (onneksi) isompi moottoriremppa nyt näytäkään uhasta huolimatta olevan edessä, ei sitä kai pidä kohtaloa uhmata liiaksi (?).
Sitä paitsi, olisi oikeasti mielenkiintoista kokeilla, onnistuisiko elämä ilman autoa. Nyt on kaikenlaisia palveluja ja lapsetkin osaavat jo kulkea julkisilla. Toki pitäisi muuttaa joitakin käytäntöjä - isommat ruokaostokset nettitoimituksina, isännän kuntosalin paikkaa pitäisi ehkä harkita uudelleen (itse käyn hyvien yhteyksien päässä) ja aikaa työmatkaan pitäisi varata enemmän, mutta ehkä tuo olisi toteutettavissa. Varsinkin kesä saattaisi olla otollista aikaa tuolle kokeilulle.
Mitä luulette ? Onnistuisiko? Vinkkejä ?
Kirjoissa on menty aika pahasti äänikirjojen puolella. Pikkuisen olen kuunnellut Lagercrantzin Tyttö, joka eli kahdesti, mutta päänsärky äityi välillä niin pahaksi, ettei kuuntelustakaan tullut mitään. Toinen kuunneltu on Salamavaras - sitä Toto kuuntelisi iltaisin vaikka koko kirjan kerrallaan. Onhan se jännä tarina.
Lisäksi minulla on tunnustus tehtävänäni. En onnistunut pitämään itse itselleni asettamaa rajoitusta ja sorruin ostamaan 1 kirjan Elisa Kirjan alesta. Vajaat 6 euroa saivat minut kliksuttelemaan itselleni viime aikoina jonkin verran hypetetyn dekkarin Hiljainen potilas. Minun piti lukea vähintään 10 Elisa Kirjasta ostettua kirjaa ennen seuraavaa ostosta. Pääsin kuuteen... parempi sekin kai kuin ei mitään.
Torstai 30.1.2020
Ihan jumi päivä sekä töissä että lukemisten suhteen. Mikään ei edennyt ja väsytti ihan sikana. Eilen illalla pojat saivat uudet patjat ja varsinkin kuopuksen kohdalla pelkälsin, että keikahtaa parvisängyn reunan yli aiempaa korkeamman patjan vuoksi. Aamulla kello neljä heräsin kolahdukseen. Sitä en vieläkään tiedä, mistä kolahdus tuli, mutta pojat ainakin vetelivät sikeitä kukin petissään. Äiti ei sitten enää nukkunut ollenkaan.
Vähän sentään kuuntelin Nigellaa (How to eat) kotitoimistolounasta syödessäni. Siis ihan oikeasti, hänen bliniannostelunsa on 6 (!) bliniä per nuppi. Minä jaksan juuri ja juuri yhden. Pannu on kuulemma juuri tuollainen 10cm halkaisijaltaa, mutta ehkä blinit ovat ohuempia. En tiedä. Sen tiedän, että tuon aterian jälkeen ei enää jää nälkä kenellekään.
Perjantai 31.1.2020
Luojan kiitos on perjantai. Vähän on mennyt väsyneeksi touhuksi täällä.
Osittain väsyttää siksi, että jäin eilen illalla koukkuun Loukkupoika-romaaniin ja luin melkein puoleenyöhön. Aamulla oli sen verran aikainen nousu, että pikkuisen tuntuu näin illalla. Tosin raskaaseen oloon vaikuttaa osaltaan myös sortuminen Burger Kingin tarjontaan...
Onneksi tänään ei tarvitsekaan enää varsinaisesti tehdä mitään. Taidan vaan istahtaa telkkarin eteen miettimään, katsonko tänä vuonna The Voice of Finlandia.
Kiitoksia myös autottomuuteen liittyvistä kommenteista. Vielä ei ole tehty päätöstä, mutta renkaat on tilattu. Ehkä tosiaan kesän korvalla olisi aika kokeilla.
Sunnuntai 2.2.2020
Onpas tuossa päivämäärässä kakkosia.
Viikonloppu on taas jo sunnuntai-illassa. Käytiin poikien kanssa moikkaamassa mummia ja pappaa Turussa, joten lukeminen jäi aikalailla äännikirjoihin. Autossa ajaessa kuuntelin Tyttö, joka kuoli kahdesti ja Toton kanssa edettiin muutama luku Salamavarasta.
Yhden kirjan sain perjantaina loppuunkin. Loukkupoika koukutti niin, että se piti lukea loppuun saakka The Voice of Finlandin jälkeen. Tuli myöhäinen ilta.
Tänään palasin taas Janet Framen pariin ja jatkoin An Angel at My Table -elämäkertaa. Ei mahda mitään, tämä kirja jostain syystä saa minut alamaihin. Ehkä kyseessä on se, miten luonnollisesti ja toteavasti Janet Frame kirjoittaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja niitä aikoja leimanneista haasteista, toiveista, iloista ja suruista. Ne ajat eivät selvästi olleet hänelle helppoja, mutta se ei selitä reaktiotani. Ehkä tekstistä huokuva jonkinlaineen ulkopuolisuus, kaiken ohi meneminen vaikuttaa - tai sitten se, että tiedän Framen tulevaisuudesta.
En tiedä, pitänee lukea lisää, vaikka toisaalta en pidäkään lukemisen jälkeisestä olotilastani. Miten ihmeessä minusta on tullut näin herkkä ?
Tällä viikolla loppuun luettuja :
Nonna Wasiljeff : Loukkupoika
Pääsi vähän yllättämään, koukutti. Mielenkiintoinen eli tykkäsin.
Hyvin pärjää ilman autoa, jos palvelut on lähellä. Uskon, että tekin pärjäisitte.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle Minna <3
Minäkin luulen, että pärjättäisiin. Kovin pala saattaisi olla tuo isännän kuntosali...
PoistaIhanaa viikonloppua!
Meillä ei ole autoa ja hyvin on pärjätty. Ainoastaan kissanhiekkaostoksille pyydän joltain kuljetusapua. Tosin autottomana
VastaaPoistaharmittaa julkisen liikenteen huononnus. Laitakaupungille ei kulje enää bussia kuin arkisin työläisaikaan ja iltapäivisin pois, kun pääsevät töistä kotiin. :D Siis täällä kehä kolmosen toisella puolella.
Tämä lukupäiväkirja on muuten kiva idea. Näitä on mukava lukea.
Kiva, että tykkäät.
PoistaMeillä on tähän saakka tarvittu autoa lähinnä siksi, että on pitänyt ehtiä päiväkodille ja harrastuskuljetuksiin, mutta nyt niitäkään ei enää oikein ole. Kuopuksen harrastukset pyörivät aika hyvin tässä lähellä.
Olen myös kokeillut muutaman kerran isompien ruokaostosten tekemistä netissä ja sekin toimii oikein hyvin (ja täältä on itse asiassa julkisilla melkoisen hyvät yhteydet)