Oma ostos Elisa Kirjasta
Runoilijat eivät tunnetusti kai ole matemaatikkoja, eivätkä matemaatikot runoilijoita. Tässä kirjassa tiedemies kuitenkin yrittää saada suhteellisuusteoriaa selkokieliseen muotoon myös runoilijoiden ymmärtää ja samalla valottaa myös hieman Einsteinin ja suhteellisuusteorian - anteeksi - suhteellisuusteorioiden historiaa. Niitä on kaksi! Olen minä joskus kai kuullut, mutta sitten autuaasti unohtanut.
Opin minä tietysti muutakin. Kari Enqvist tekee hurjan työn yrittäessään kääntää suhteellisuusteoriaa tavisjärjellä ymmärrettäväksi ja vielä niin, että lukemisen kokee mielekkääksi ja kiinnostavaksi - siis sellainen, joka ei luontaisesti saa aivojaan käännettyä vastaavien teorioiden muotoon. Tosin... ja tämä ei ole kirjan vika... minun pitäisi varmaan lukea tämä uudelleen, jotta teoria jäisi oikeasti mieleen.
Sen toki muistan, että ajan nopeus on kiinni näkökulmasta. Tässä ja nyt mennään yhtä aikaa ja avaruudessa minun aikani näyttää joltain ihan muulta... ja molemmat ovat aivan yhtä oikeassa sillä absoluuttista aikaa ei ole, vaan kukin elää omassa ajankulussaan... Tämä kuulostaa itse asiassa jo ihan runolliselta. Ehkä suhteellisuusteoria onkin romanttisempaa kuin voisi kuvitella ja runoilijoille varsin sopivaa.
Lienee parasta lopetttaa ennen kuin mennään absurdin puolelle ja yritetään kvantteja riimeihin. Joka tapauksessa, kirja onnistuu varsin hyvin tarkoituksessaan eli saada runoilijat sukulaissieluineen edes jollain tavalla tähtikartalle suhteellisuusteorian suhteen. Kannattaa lukea ja yrittää ymmärtää. Sitä voi vahingossa vaikka oppia jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti