31.8.2018

HIstoriaa ja uutta testamenttia toisesta näkökulmasta

Historiallisten romaanien etu on fiktiiviisyys. Vaikka ne perustuisivat tarkkaan tutkimustyöhön, on totuuden löytäminen mahdotonta ja kirjailijalla siis valta omiin tulkintoihin. Jeesuksen elämästä ja kuolemasta tunnemme evankeliumien version, mutta nekin on joku kirjoittanut. Mitä jos...

Asko Sahlberg: Pilatus 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana Jukka Pitkänen 

Ei Sahlbergin Pilatus ole kuitenkaan väännös pyhistä kirjoituksista. Se on romaani miehestä, joka vain haluaa tehdä parhaansa jumalten ja valtakunnan puristuksessa. Tosin Roomassa pyhyys ja hallinto tuntuvat yhä enenevässä määrin sulautuvan toisiinsa ja Pilatuksen käsitys hyvästä ja pahasta joutuu välillä koetukselle. 

Toisaalta ei hänellä ole hallintoalueensa Palestiinan kansan uskosta oikein mitään käsitystä. Koskaan hän ei tule ymmärtämään joustamattomuutta, joka saa heidät torailemaan keskenään ja nostaa profeetan toisensa perään Roomankin tietoisuuteen. Niin kuin nyt vaikka Pilatuksen vaimolle Claudialle vaatekaapin veistäneen Jesuan, jonka miltei pilkallinen suhtautuminen elämään on jotenkin niin pahasti ristiriidassa myöhempien saarnojen lempeyteen. 

Pilatus ei kuitenkaan ole olemassa vain kohtalokkaina kristinuskon syntyhetkinä, vaan hänellä on takanaan kokonainen ihmiselämä. Gallialaisia barbaareja vastaan käyty sotaretki saa Pilatuksen kääntymään pois soturin urapolulta ja samalta reissulta palanneen ystävänsä kanssa hän päätyy keisarin vankiloiden kuulusteluista ja kidutuksista vastaavaksi virkamieheksi. Työ on tuskaisaa ja Rooman valtaapitävien väliset juonittelut jättävät sen verran pitkän ruumisvanan, että Pilatus katsoo parhaaksi pyrkiä asemaan kaukana Roomasta.

Yllättävän inhimillisenä Pilatus nousee tarinansa kiemuroista ja hänen vaiheitaan seuraa mielenkiinnolla vaikka ne välillä tuntuvatkin olevan vain listausta Rooma hallitsevien sukujen jäsenistä ja heidän enemmän tai vähemmän nuorena päättyvistä elinkaaristaan. Historiallisista juonitteluista kiinnostuneille kirja onkin varsinainen aarreaitta, eikä lukija voi kuin ihmetellä vallanhimon vaikutusta ihmisen käsitykseen oikeasta ja väärästä, tai kykyyn arvostaa ihmiselämään.

Minä kuuntelin Pilatuksen elämästä mielelläni. Hän vaikuttaa parhaansa yrittävältä mieheltä, joka pyristelee Rooman juonittelujen ja Palestiinan mahdottomiksi hallita osoittautuvan kansan välissä. Viistosti valoa pääsiäisen tunnettuun tarinaan päästävään romaaniin on helppo uppoutua ja sen herättämät ajatukset virkistävät ajatuksenjuoksua ja pakottavat miettimään yleisten totuuksien taustaa.

Jukka Pitkänen lukee elävästi ja hänen ääntään on miellyttävä kuunnella, vaikka kirja onkin varsin pitkä. Melkein neljätoista ja puoli tuntia äänikirjaa ei lopulta tuntunut ollenkaan pitkältä.

20 kommenttia:

  1. Sahlebrgin historialliset romaanit ovat olleet minulle todella isoja elämyksiä. Hänen kertomanaan historia herää eloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaikkak kirjassa on paljon nimiä, melkein listoja, niin kohtalot ja ihmissuhteet nousevat elävinä. Tykkäsin tosi paljon.
      Lisäksi Sahlberg osaa herätellä ajatuksia ilman osoittelua.

      Poista
  2. Aikaisemmat yritykseni lukea Sahlbergia ovat päättyneet kesken mutta näihin uusimpiin historiallisiin romaaneihinsa en ole vielä ennättänyt tutustua. Olen viime vuosina lukenut muiden kirjailijoiden vastaavanlaisia teoksia ja haltioitunut juuri siitä, miten he pystyvät muuttamaan historian eläväksi. Aika siis antaa Sahlbergille uusi tilaisuus? / Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin kokeilla. Minä tykkäsin tästä ja tykkäsin myös Herodeksesta.

      Poista
  3. Sahlberg on minulle edelleen täysin vieras kirjailija, sillä monesta aikeesta huolimatta en ole vielä lukenut lainkaan hänen kirjojaan. Nämä historialliset fiktiot erityisesti kyllä häneltä kiinnostavat, sillä esimerkiksi John Williamsin Augustus oli hurjan mielenkiintoinen, hieman samoihin aikoihin sijoittuva kirja. On mieletöntä, miten kirjailijoilla yltää mielikuvitus sijoittaa inhimillisyyttä tuhansien vuosien taakse, yhdistää ihmisyys historian kirjoista tuttuihin hahmoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. HIstoria nousee elävänä esiin ja toisinaan siitä ajattelee ymmärtävänsäkin jotain toisin kuin koulukirjojen perusteella...

      Poista
  4. Rakastan historiaa. Sen kirjoittaminen yhtä aikaa sekä ahdistaa että kiehtoo. Se on nimittäin aika mahdotonta. Jokaisesta tapahtumasta on yhtä monta versiota kuin on sen kokijaa. Kaikesta löytyy monia puolia. Puhumattakaan siitä, kuinka kirjoituksia sensuroidaan tai vääristellään niin että saadaan joku näyttämään huonommalta kuin mitä on ja toinen paremmalta kuin mitä on.

    Pidän eniten historiallisista romaaneista, jotka kertovat kuninkaallisten elämästä. Heilläkin riitti juonittelua. En ole lukenut yhtään Sahlbergin kirjaa, joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta historiallisten romaanien (ja varsinkin näin hyvin kirjoitettujen ja taustoitettujen) kirjoittaminen palvelee tarkoitustaan juuri silloin, kun ne antavat jonkinlaista vaihtoehtoista näkökulmaa viralliseen nähden. Tämäkin herätti ajatuksia moneen suuntaan.

      Poista
  5. Minulla on myös tämä äänikirjana kesken! Tykkään tosi paljon, mutta osaan rauhoittua ja kuunnella tätä vain mökillä. Pilatus on kiinnostava hahmo, jotenkin traaginen. Ilman Jeesuksen tarinaa, emme häntä tuntisi. Olen pitänyt myös Bulgakovin tulkinnasta Pilatuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin pistää korvan taakse tuo Bulgakovin versio. Pilatus on jännä hahmo, joka on ihan sivuosassa, mutta kuitenkin keskeinen. Sahlbergin kirja toi häneen jotenkin jännää inhimillisyyttä, joka muuten helposti jää puuttumaan.

      Poista
  6. Luin hiljattain ensimmäisen Sahlbergini, Amandan maailmat, joka kolahti todella kovaa. Sahlbergin kirjat ovat kiinnostaneet minua jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt tosiaan luin ensimmäisen. Aion ehdottomasti jatkaa tutustumista Sahlbergin tuotantoon ja myös nämä historialliset romaanit kiinnostavat. Tämäkin, vaikka uskonto noin yleisesti ottaen ei teemana innosta, mutta jos sen lukee fiktiona niin miksipä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilatus antaa jännän kulman totuttuun ajatteluun pääsiäisen tapahtumista ja henkilöhahmoista. Tykkäsin. Sahlberg ei osoittele, mutta saa miettimään evankeliumienkin olevan ihmisten kirjoittamia...

      Poista
  7. Olen lukenut muutaman Sahlbergin ja yleensä arvostanut. Tämän aihe ei kuitenkaan ole vetänyt / vedä puoleensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vähän mietin, että jaksanko Pilatusta, mutta tämä oli positiivinen tuttavuus ja kirja mielenkiintoinen ihan historiallisena romaanina.

      Poista
  8. Sahlbergiä en ole lukenut ollenkaan, mutta olen noin ylipäätään historiallisten romaanien ystävä. Monen historiallisen henkilön elämän seuraaminen fiktiivisessä muodossa on todella kiinnostavaa, miksei siis Pilatuksenkin, jonka moni varmasti tuntee yksinomaan Raamatun kontekstista ajattelematta häntä ihmisenä historiassa. Kiinnostava näkökulmanvaihto seurata kaikille enemmän tai vähemmän tuttuja tapahtumia Pilatuksen näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän Sahlbergin perinpohjaisesta kirjoitustavasta. Liäksi tässä toi omaa mielenkiintoaan tietysti tuo Raamatun konteksti, joka toisesta näkökulmasta sai monessakin mielessä ihan uusia vivahteita.

      Poista
  9. Olen lukenut Sahlbergilta vain hänen viimeisensä Amandan maailmat. Kyllä ehdottomasti pitäisi lukea sekä tämä Pilatus ja sen jälkeen ilmestynyt Herodea. Minulle yksi parhaimmista historiallisista romaaneista on Pilatuksen kanssa samaan aikakauteen sijoittuva John Williamsin Augustus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni on kehunut Amandan maailmat -romaania. Pitänee sekin lukea. Augustuskin on vielä kokonaan lukematta... Aikakausi on mielenkiintoinen, joten ehkä siihenkin tulee vielä tartuttua.

      Poista
  10. Fiktio voisi olla minulle se luonnollisin tie tutustua uskontoon, joten tämä voisi hyvä paikka aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... tämä ehkä enemmänkin esittelee osan päähenkilöistä ja nekin vähän perinteestä poiketen, mutta ehkä se olisi sitten sitä pehmeää laskua ?

      Poista