Teatteria, messuilua ja kahden päivän aurinko

Onko elämää jälkeen Kirjamessujen ? No, onhan toki. Varsinkin, kun tänä vuonna jätin kylmästi sunnuntain väliin ja vietin sen perheen parissa rauhoittuen. Varsinaista messuilua siis oli vain torstai-iltapäivä ja lauantaa. Kivaa se tietysti oli ja mieleen jäi monenlaista (ja hyllyyn ilmaantui lisää kirjoja).

Lokakuun on perinteisesti messukuukausi, mutta en minä kyllä yhden viikonlopun messutohinalla voi millään perustella muuten lukemisen suhteen jokseenkin surkeaksi jäänyttä kuukautta. Luin kyllä mielestäni koko ajan, mutta hyppelehtiminen kirjasta toiseen pidensi vain kesken olevien listaa eikä antanut aineksia oikein minkäänlaiseen kirjakuukauteen.

Kaikkiaan sain luettua loppuun vain 8 kirjaa. Kuukausi ei ole varsinaisesti vielä edes lopussa, mutta uskallan väittää saldon jäävän näinä viimeisenä kahtenakin iltana tähän. Tänään pitää vielä lähteä joogaan hoitamaan selkää (nyt se on julkisesti sanottu, enää ei voi luistaa) ja huomisen ilta ei vaan riitä yhdenkään kesken olevan kirjan loppuunsaattamiseen.

Ai että miksi kahdeksan olisi vähän ? No kun peräti kolme on aika nopealukuisia keittokirjoja...

Jamie Oliver : Jamie's Comfort Food
Hanna Hurtta: Kasvis
Taru Vihavainen: Syötävät lahjat

Kahdesta alimmasta en ole vielä edes "ehtinyt" bloggaamaan (lue: kokkausjumikin painaa)

Mitäs muuta ? 

No, äänikirjoja lokakuun listalta löytyy peräti yksi. Kuuntelimme kuopuksen kanssa Siri Kolun Me Rosvolat. Poika tykkäsi, vaikken ole ihan varma ymmärsikö oikeasti tarinan tapahtumia. Kuusivuotias tuntui nukahtavan kesken lukujen epäilyttävän nopeasti. Taidetaan ottaa tämä kirja uusiksi vähän myöhemmin. Isovelikin innostui kymmenvuotiaana.

Pari viihteellisempää fantasiaa (tietysti) tuli kuukauden aikana luettua. Ne menevät nopeasti ja miettimättä, vaikka molemmat ovatkin varsin mielenkiintoisesta ajatusleikistä lähtöisin. Niihin tosin palaan vasta kummankin sarjan lopussa. (Tohtori Jekylliä ja satutoisintoja siis luvassa)

Dekkariosastosta lokakuussa vastasi Virpi Hämeen-Anttilan Koston kukat, joka on Björk-sarjan jatkoa ja historialliselta kuvaukseltaan oikein mielenkiintoinen. Juoni ja päähenkilö tosin eivät sitten tällä kertaa kovasti innostaneet.

Kuukauden yllätyksestä ja suurimmasta lukunautinnonsta vastasi Kjell Westö. En ole oikein päässyt sinuiksi hänen kirjoitustyylinsä kanssa, mutta Kangastus 38 osoittautui aivan mahtavaksi. Tykkäsin hurjasti! Itse asiassa innostuin kirjasta sen verran, että ihan varmasti järjestän itseni katsomaan sen pohjalta tehtyä näytelmää Kansallisteatteriin. Vielä kun keksin sopivan ajankohdan.

Teatteria, teatteria! 

Koko lokakuu olikin varsinaista teatteria. Minä en näköjään tee mitään puoliksi. Ensin on alkuvuosi miltei teatteritonta ja sitten hilpaisen katsomoon samassa kuussa peräti kolmesti ja niistäkin kerroista kaksi oli samana päivänä.

En valita. Kaikki kolme teatterielämystä olivat aivan mahtavia, mutta ihanasti erilaisia.
Onnellinen prinssi oli lasten nukketeatteria, Mestari ja Margarita esikuvakirjansa mukaisesti rikas ja villi, Kuolema Venetsiassa Jukka Puotilan juhlanäytäntönä vaikuttava.

Teatteriin pitäisikin oikeastaan mennä monta kertaa lähekkäin. Esityksistä saa enemmän irti, kun on lähimuistissa vertailupohjaa. Syvyysvaikutelmat vahvistuvat.


Sitten sinne joogaan

Muksuilla on pyttipannua ja nyt äidin pitää häipyä koneen vierestä, jos meinaa ehtiä joogaan. Sen verran vielä, että kuvista päätellen lokakuussa paistoi aurinko. Niin paistoikin - ehkä päivän tai kaksi. Muuten tuli taivaalta vettä ja räntää. Siinä mielessä tyypillinen lokakuu siis.