Kettu Repolainen ja kaukaiset rakkaudet

Syksy on ihanaa aikaa! Varsinkin nämä viime päivien aurinkoiset kelit ovat saaneet työpäivän aikana vilkuilemaan ikkunasta ja toivomaan kello etenemistä. Tänään lähdimme aamulla ulos kuopuksen kanssa ja jätimme auton parkkiin. Kannatti. Sillä kukapa siellä pihalla tulikaan vastaan?

Kettu Repolainen on mitä ilmeisimmin muuttanut naapuriin. Kännykän kuva ei tee oikeutta syysturkissaan komeilevalle pörröhännälle. Taitaa kulmakunnan citykaneille tulla kuumat paikat. Ei olekaan näkynyt tänään takapihan asukkeja. Niitä, joita isäntä pataansa haikaili tuossa yhtenä päivänä.

Lukeminen on ollut vähän niin ja näin. En vain osaa keskittyä oikein mihinkään, joten mistään ei myöskään tule valmista. Jotain sentään olin jo lukenut loppuun aiemmin. Hyvänmielenkirja sai istumaan viimeiseen sivuun saakka.

Tosin myönnän auliisti menneeni tämän kirjan kanssa ihan metsään, mutta sehän ei tietenkään ole kirjan vika. Se on itse asiassa varsin mainio.

Eppu Nuotio / Tuulikki Tolonen: Pensionaatti Onnela - Kaukaisten rakkauksien kirja 
HelMet Ellibs -laina 

Kaukaista rakkauta, Etelä-Amerikkaa, pensionaatti - ihan selvästi siis sellainen kepeä ja suloinen rakkaustarina, ehkä vähän Gabriel Garcia Marquezin tyyliin tai...  Pistinpä varaukseen. Kaipasin jotain kevyttä ja mieltä lämmittävää.

Aikanaan sähkökirjalainasta tuli sähköpostiin ilmoitus ja sain jopa nopeasti aloitettua lukemisen. Ensimmäisen sivun jälkeen rypistin kulmiani vähän hämmentyneenä, sankari vaikuttaa kovasti nuorelta. Kolmannen sivun jälkeen erehdykseni jo vähän nauratti. Tämähän on lastenkirja! Tai no, ainakin nuorten tai varhaisnuorten kohderyhmälle tarkoitettu.

Tunnelma oli kuitenkin niin laulavan kepeä ja tunteet niin aitoja ja tosia, että ihan pakko oli jatkaa lukemista. Tämä se on hyvänmielen kirja, jos mikä.

Kaiken lisäksin satuin osumaan keskelle sarjaa. Delfina ja Ernesto ovat pitäneet Onnelan pensionaattia Waskerin naapurissa jo jonkin aikaa. Ystävyyksiä on solmittu ja elämä värikkään mielenkiintoista. Sitten Ernestoon iskee koti-ikävä ja hän palaa Argentiinaan ja vie vielä Delfinankin mukanaan. Mikä isku Waskerille, joka menettää elämänhalunsa ihan kokonaan. Onneksi kyseessä on iloinnen tarina ja juoni vie Etelä-Amerikan mantereelle tutustumaan Delfian värikkääseen sukuun ja toiseen pensionaattiin.

Tykkäsin kirjasta. Henkilöhahmot ovat ihanan värikkäitä ja vähän hulluja. Meno on kansainvälistä. Kielillä puhutaan niin, että kirjan lopun sanasto tulee tarpeeseen. Hauskaa! Tämä tarina on ihan omiaan ala-asteikäiselle lukijalle, joka kaipaa vauhtia, muttei vielä liikaa jännitystä ja sopi kyllä kuin nenä päähän myös keski-ikäiselle piristystä kaipaavalle äiti-ihmiselle.