Uusia aluevaltauksia

Lisää kuvateksti

Kirjat ja teatteri - siinä kaksi minulle tutuinta kulttuurinlajia, tuossa järjestyksessä. Itse asiassa ne ovat viime vuosina osoittautuneet aikalailla ainoiksi harrastamikseni kulttuurinlajeiksi.

Olen todella huono käymään taidenäyttelyissä. Käyntini voitaneen laskea viime vuosilta yhden käden sormilla. Musiikkia kuuntelen lähinnä silloin, kun pojat sitä soittavat testatessaan äidin musiikkituntemusta (suht huono - paitsi nuoruusvuosilta) tai tuottaessaan hälyä itse.

Nyt ollaan kuitenkin ihmeellisessä välitilassa. Kirjojen osalta pyörin jonkinlaisessa keskeneräisten limbossa. Aloitan uusia päivittäin, mutta harvemmassa pääsen loppuun. Toki flunssainen olokin on (tällä viikolla) vähän vähentänyt tekstiin keskittymisen kykyä.

Teatteriin en ehtinyt vuoden ensimmäisellä puoliskolla oikeastaan ollenkaan työkiireiden vuoksi. Lokakuussa sentään on tiedossa teatteri-ilta! Jee!

Ehkä takkuiluista johtuen, tai sitten jopa niistä huolimatta, yllätin sitten itseni päätymällä "ihan vapaaehtoisesti" ja lipusta maksaen konserttiin.

Eihän se tietenkään nyt ihan itsekseen tapahtunut vaan vanha kollega nappasi mukaansa.(Kiitos Jaana!) Illasta tuli ihan "leidi-olo". Ensin istuttiin Kämpin terassilla salaatilla ja siitä sitten pinkaistiin puiston toiselle puolelle Savoy-teatteriin kuuntelemaan gypsy-jazzia eli

Olli Soikkeli & Julien Labro Quartet:
Olli Soikkeli, kitara
Julien Labro, harmonikka
Tomi Kettunen, kitara
Ville Herrala, basso

Video on toki muualta ja erilaisella kokoonpanolla, mutta siitä saa hyvän käsityksen musiikin tyylistä.

Olli Soikkeli on nuori suomalainen kitaristi, joka tekee uraa New Yorkissa. Alun perin ranskalainen Julien Labro puolestaan on tunnettu säveltäjä ja esiintyjä samalta suunnalta. Heidän yhteistyönsä on aika tuore juttu, mutta on jo poikinut sekä levyn että nyt Suomen konserttikiertueen. Hauskaa on kuulemma ollut.

Hauskaa näytti olevan myös Savoyn lavalla. Minä etsin kaikesta aina tarinoita. Jazz musiikkityylinä taitaa minua puhutella juuri siksi, että siinä soittimet usein "puhuvat" keskenään ja soittajien interaktio on niin käsin kosketeltavaa. Savoyssakin  konsertti venyi ja mitä ilmeisimmin siksi, että soittajat innostuivat kommunikoimaan ja improvisoimaan enemmän kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli määritelty.

Mikäs siinä. Musiikki eli ja yleisö intoili mukana. Sekä Julien Labron että Olli Soikkelin sormien seuranta on suorastaan hypnoottista. Repertuaari oli vaihtelevaa ja saimme kuulla sekä klassikkoja (modernisoituina) että Julien Labron omia sävellyksiä, joista jotkut hipaisivat jo nykymusiikin rajoja.
Minä tykkäsin. Mielenkiinto säilyi koko ajan ja jopa tällainen maallikko sai esityksestä paljon irti. Tarinoita riitti.

Jos jäljellä olevista kiertueen esityksistä joku osuu lähelle, kannattaa mennä. Tiedossa on viihdyttävä ja mielenkiintoinen konserttihetki.