Kivitasku

Mitähän tästä oikein osaisi kirjoittaa? Rimakauhu iskee, kun yrittää kuvata lukukokemustaan kirjasta, jonka kirjoittaja suvereenisti pyörittää tekstiä ja tarinaa niin, että lukijan on pakko antautua vain keinumaan kielen laineilla ja elämään läpi aikojen ja kohtaloiden.

Kirja on aivan mahtava. Piste.

Tuohon kai pitäisi kirjoittaminen lopettaa, mutta enhän minä osaa.

Sukupolvien läpi polveileva tarina on omiaan niille, jotka odottavat kirjan vievän mukanaan vaellukselle ajasta ja elämästä toiseen. Välillä yksi sana tai ohimennen lausuttu nimi loksauttaa paloja paikoilleen. Silti kirja yllättää lopussakin. Se jättää miettimään, miksi omat olettamukset kuitenkin olivat jotenkin jotain muuta.

Helena haluaa lähteä tutkimusmatkalle, mutta päätyy jonnekin muualle. Veka painii sairauden kanssa ja pakenee isoäidin mökkiin. Sergei seisoo teloituskomppanian edessä, mutta kulkee kuitenkin pitkän matkan Suomen saloille. Suomessa louhitaan kiveä, josta silmät tarkkailevat toisesta maailmasta. Kaikki liittyy kaikkeen ja lopussa lukijakin ymmärtää. Tärkeää on matka.

Tähän kirjaan voi upota ja se olikin ihanteellinen lukumaratonin luettava. Pienissä pätkissä osa viehätyksestä saattaa kadota ja tarinoiden kudelma jäädä reikäiseksi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, ja jollei tämä päädy edes jonnekin palkittavaksi niin huonosti menee Suomen kirjallisuuspiireissä.

Minä luin tämän nimenomaan tarinana ihmisistä, mutta kirjan on rikas myös viitteissään paikkoihin ja tapahtumiin. Kulttuuri kukoistaa-blogin Arja innostui googlailemaan ja lähti "vaellukselle" tutkimaan kirjan viitteitä tarkemminkin. Mielenkiintoista. Ehkä pitäisi itsekin avartaa horisonttia pois fiktion maailmasta ja siirtyä todellisuuteen. Kirja varmasti kestäisi toisenkin lukukerran.  

Ketään ei liene yllättynyt siitä, että Kivitaskua on luettu monessa muussakin blogissa. "Tapauksen" tunnistaa siitä, että ylistys ei ole tylsän yksimielistä. Liian yksiääninen reaktio kertoo useimmiten tylsästä kirjasta, jonka vaikutus katoaa nopeasti. Kivitasku on omanlaisensa ja Kytömäellä oma äänensä. Minä kuuntelen mielelläni, toiset etsivät muunlaista musiikkia.

Tässä linkkejä muiden ajatuksiin:
Kirsin kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa 
Tekstiluola 
Jokken kirjanurkka