Alma!

Hanna Weselius: Alma!
Luettavaksi kustantajalta 

Viime bloggariklubilla Kansallisteatterissa kävi Hanna Weselius kertomassa Alma! - kirjansa taustoista ja saimme myös kuulla pätkiä hänen lukemanaan. On aina erityistä, kun kirjailija on itse kertomassa teoksestaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tarinaan pääsee sisään ihan eri tavalla.

Alma! lähti alkuun Weseliuksen kuultua radiosta Alma Mahlerista, säveltäjän vaimosta, joka jätti oman sävellystyönsä naimisiin mennessään. Aika tavallinen tarina, eikös vain? Vasta nykyaikana tuntuu naisellakin olevan oikeus omaan työhönsä, eikä nytkään kaikilla ja kaikkialla. Weselius sanoo kirjoittajana yrittäneensä ymmärtää myös Alman ratkaisua (ja ehkä vähän muitakin kirjassa kuvattuja ilmiötä ja naisten tekemiä päätöksiä).

Alma on yksi kirjan kolmesta pääjuonteesta. Jokaisen naisella on on omat haasteensa. Lakimies haluaa hallita elämäänsä, mutta antautuu iloiselle maahanmuuttajapojalle. Aino koittaa selviytyä yksihuoltajana, vaikka mies luistaa vastuustaan. Joukkoon ilmaantuvat myös ryöstetyt nigerialaistytöt ja punahuulinen viihdetanssija.

Weselius on myös valokuvaaja, mikä näkyyy kirjan rakenteessa. Tässä ei ole varsinaista juonta, vain välähdyksiä kolmen naisen elämästä, mikä teki lukukokemuksesta jännästi rytmittyvän. Välillä tällainen juonilukija ehkä jopa hämmentyi ja koitti etsiä vaihdoksista merkityksiä, joita niissä ei ollut. Weseliuksen itsensä mukaan kuvan ja tekstin työstäminen on samanlaista taistelua onnistumiseksi, mutta ne ovat kuitenkin  erilaisia tapoja ilmaista ajatuksiaan "Kuva jää leijailemaan, sanoilla pääsee kuvaamaan loppuun"

Pidin rytmistä. Se pakotti pysymään tarkkana. Päähenkilöistä en tainnut erityisesti pitää yhdestäkään. Ei tietysti aina tarvitsekaan, mutta nyt ehkä hivenen vieraannuin koko kirjasta. Jotenkin koin sen vain listaksi epäkohtia naisten elämässä. Allekirjoitan niistä kyllä kaikki, näinhän asiat valitettavasti maailmassa ovat, mutta hivenen kaipasin toivoa lisää. Eivätkä miehet kai kaikki nyt noin kamalia ole. Ei ainakaan omani - tai sitten minulla on vain ollut tuuria löydettyäni miehen, joka on aina kannustanut minua omalle uralle ja antanut luottamuksen mennä erilaisiin rientoihin (yhdessä ja erikseen). kantanut jaetun vastuun kodista ja lapsista ja muutenkin kohdellut kuin järki-ihmistä.


Kirja on myös aanut kritiikkiä osakseen nyt niin muodikkaan "kulttuurisen omimisen"- termin tiimoilta. Sen mukaanhan tarinansa saavat kirjoittaa vain sen aiheena olevan ihmisryhmän jäsenet, muuten on kyse omimisesta, tulkinnasta, sanojen tunkemisesta toisen suuhun. En nyt tiedä. Ainahan sitä kirjailija tulkitsee tai fiktiivisten hahmojen kohdalla kerrassaan keksii. Kyse on poikkeuksetta jonkun näkemyksestä. Jos ei ole itse osana kokemuksia, niin sitten on kyse ulkoisesta näkemyksestä. Kyllä se on lukijan vastuulla ymmärtää perspektiivi, ja meidän kaikkien tehtävä pitää huoli siitä, että myös ne oikeasti osalliset saavat oman äänensä esille ja kuuluviin osaksi kokonaiskuvaa.

Alma! on mielenkiintoinen kirja. Siinä on paljon tärkeää asiaa, jännä rakenne ja paljon kaunista kieltä. Jostain syystä en nyt kuitenkaan tällä kertaa päässyt kirjaa lähelle tai päästänyt sitä iholle. En tiedä miksi. Näin vain on,


Hanna Weselius on Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana tänä vuonna. En olekaan siltä listalta lukenut kuin tämän ja Minna Rytisalon teoksen Lempi.  Onnea matkaan molemmille! Tulos julkaistaankin jo ensi viikolla eli 16. marraskuuta.