 |
| Kirjassa on kissojakin, joten se on hyvä jo pelkästään sen vuoksi |
Kate Atkinson : Ihan tavallisena päivänä
Oma ostos Elisa Kirjasta
Ei tämä ole varsinainen dekkari, vaikka siinä onkin yksityisetsivä ja katoamistapauksia selvitettävänä. Toki niitä ratkaistaan, mutta paino on kuitenkin kerronnassa, ihmisissä ja ihmissuhteiden kiemuroissa. Ollaan melkein kirjan puolivälissä ennen kuin koko yksityisetsivä edes ilmestyy kuvaan mukaan.
Itse asiassa minä oikein hämmästyin kyseisen etsivän ilmaantumisesta ja piti tarkistaa Goodreadsista. Totta tosiaan, tämä on Jackson Brodie -sarjan ensimmäinen osa. Mikäs siinä, minä pidän dekkarimaisista lukuromaaneista tai lukuromaanin kaltaisista dekkareista, kunhan ne on hyvin kirjoitettu.
Ihan tavallisena päivänä on hyvin kirjoitettu. Tarinat kietoutuvat keskenään, eriävät, ihmiset tapaavat ja kadottavat toisensa näennäisessä sekamelskassa, mutta lukija pysyy hyvin kärryillä, tällainen jonkinasteisessa väsymistilassa toimiva lukijakin. Kaiken lisäksi lopussa langat sidotaan nätisti umppariin ja siitä minä pidän.
Tarinoista löytyy myös vaikuttava kirjo rikostapauksia. On kadonnut pikkutyttö ja toinenkin, kotimatkalla myöhästyvä sisar ja asianajajan suru. Lukija kokee ilahduttavia oivalluksia, kun tarinat loksahtavat palapeliin paikoilleen ja välillä sitä arvaa asioita ennen etsivää. Sattuma on kummallinen juttu.
Jackson Brodie on miellyttävän karhea hahmo ja vähän hellyttävä Provencen eläkesuunnitelmineen. Eronnut isä, joka on pikkuisen eksyksissä, mutta jonka tarkalta tutkinnalta ei pääse yksikään yksityiskohta livahtamaan karkuun. Sankari, mutta sillain vähän nallekarhumaisesti ja vähemmän täydellisesti.
Pidin siis kovasti. En ole tainnut ennen lukea Kate Atkinsonilta mitään (piti oikein tarkistaa tuosta blogin sivupalkista). Jostain syystä taidan sotkea hänet Kate Mortoniin, vaikkei heillä kai ole muuta yhteistä kuin etunimi - tai no, on heillä tyylillisesti ehkä samanlainen hivenen vihjaileva ja henkilöhahmojen kautta aukeava tapa kertoa. Samoin Sarah Waters jostain syystä assosioituu tähän. En tiedä miksi. Olisinko niinkin tylsä, että kyse olisi vain anglosaksisista naiskirjailijoista?
Kuulostaa lukemisen arvoiselta kirjalta. Mä kerään hyvien kirjojen nimiä ja kohta on paperi täynnä. Jotenkin oon vaan niin huono lukemaan nykyään.
VastaaPoistaTää on hyvä ja oli itse asiassa tosi helppolukuinen. Ei tarvinnut pohdiskella liikaa yhteyksiä juttujen välillä, vaikka tarina kiemurtelikin.
PoistaMinun lukulistani on siirtynyt jo useampaan paikkaan. On kirjapinoja kotona, Kobossa listaa ja Goodreadsissa ja... Kaiken lisäksi olen tosi opportunistinen lukija ja yleensä luen sitä, mikä käsiin osuu ja fiilikseen sopii. Eli lisään listalle, mutten kuitenkaan sen mukaan etsi lukemista. Välillä mietin, miksi ihmeessä edes kirjaan.