Hidastaen vauhti kiihtyy

Nyt voin jo hengittää. Päivätyö ja työnhaku ovat aika raskas yhdistelmä, mutta minkäs teet, kun lopun päivämäärä lähenee. Viime peleissä piti oikein valita, mutta nyt tiedän, minne syksyllä suuntaan. Työmatkana lähemmäs (miten käy äänikirjakuuntelulleni?), mutta mikähän lienee sitten itse työn määrä? Nähtäväksi jää hyppäsinkö ojasta allikkoon, mutta nyt hymyilyttää.

Minä myös tunnen itseni. Jollei muuten ole tarpeeksi kiire, niin sitten keksin uutta puuhaa. Tietysti sitä on puuhaa ja on puuhaa. Viime aikoina en välttämättä ole viettänyt iltojani töiden parissa, mutta blogin riennoissa on tullut melkein kiire. Teatteria, uusia palveluja, kahvikoulutusta ja - kyllä, uskokaa pois - jopa krikettiä (mutta siitä lisää myöhemmin). En ole päässyt tylsistymään, mutta välillä ovat hauskatkin asiat tuntuneet melkein työltä. Onneksi tähän ikään mennessä on oppinut myös sanomaan ei ja vähän välillä hidastamaankin tahtia.

Oli myös mielenkiintoista lukea elämäänsä oikein konkreettisesti muuttaneiden ohjeita hidastamiseen. En ole ihan varma kaikkien ohjeiden sopivuudesta juuri minulle - kyse kun lienee myös persoonasta - mutta monta hyvää vinkkiä kirjasta löytyy ja se herättää myös ajatuksia vauhdin mielekkyydestä. Kiihdytyksessä kun tulee niin helposti sokeaksi.

Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen : Rikas elämä - Parempaa arkea hidastamalla 
Kirjakierrosta luettavaksi 

Kirjoittajat paitsi antavat vinkkejä ja ajateltavaa hidastamisesta, myös kertovat omakohtaisia kokemuksiaan aiheesta. Siksi kirja tuntuu henkilökohtaiselta ja miltei pakottaa pohtimaan myös omaa elämäänsä.

Minä tunnustan olevani jonkinlainen vauhtiaddikti. Iän myötä olen kuitenkin vähän oppinut vahtimaan itseäni ja myös valitsemaan tekemisiä. Kaikesta ei tarvitse olla hyötyä ja välillä pitää palautua läsnäolevaksi myös läheisten luo. Vaatii kuitenkin kurinalaisuutta olla lähtemättä mukaan ympäristön yleisiin vaatimuksiin. Hidastaminen ei välttämättä ole ollenkaan helppoa.

Kirjassa ei hidastamistä idealisoida. Kun saa jotain, myös yleensä luopuu jostain muusta. Hyvin harvalla on esim. mahdollisuutta työntekoa vähentäessään pitää yllä samanlaista taloudellista tilannetta kuin ennen. Toisaalta myöskään kuluttaminen ei välttämättä tuo onnea ja sitä voi itsekin yllättyä omia arvojaan tarkastaessaan.

On myös tärkeää miettiä, miten oma hidastaminen vaikuttaa lähipiirin ihmisiin, tai millaisia ihmisiä yleensä lähelleen haluaa. Kaikkien kanssa ei ole mahdollista hidastaa, eivätkä kaikki myöskään hidastamista ymmärrä. Hankaluuksia on tiedossa, jos lähimmät vastustavat muutosta.

Minä pidin kirjan realistisesta otteesta. Liian usein kuulee hempeitä kuvauksia elämänsä muuttaneiden onnesta ja autuudesta. Minä sen toki heille suon, mutta en usko kaiken olevan niin helppoa kuin annetaan ymmärtää. Saarivirta ja Kaukonen eivät piilottele hankaluuksia ja kehottavat miettimään kullekin omaa ja sopivaa tapaa hidasta. Toisaalta he eivät myöskään peitä hidastamisen heille tuomia hyötyjä. Kukapa sitä ei haluaisi tehdä töitä rakkaan harrastuksen parissa tai viettää oikeasti aikaa lastensa kanssa?

Kirja on hyödyllistä luettavaa kaikille. Vaikket suunnittelisikaan totaalista elämänmuutosta voi pieniä asioita muuttamalla saada lisää aikaa itselle tärkeille jutuille. Toki siinä sitten saa pitää varansa, ettei innostu liikaa. Syntyneet tauot oravanpyörästä on helppo täyttää muilla jutuilla. Jollei pidä varaansa hidastaen vauhti vain kiihtyy.


p.s. lukeminen on yksi hitaamman elämäntavan nautinnollinen muoto, jonka harrastamiseen kannattaa varata kokonainen vuorokausi 10.7. Silloin on nimittäin Blogistanian kesälukumaraton 

- OLETHAN JO ILMOITTAUTUNUT MUKAAN? -